tiistai 10. huhtikuuta 2012

Hillopurkista passiivihydro

IMG_5524 No niin! Eipä tuo todellisuudessa ole mikään hillopurkki. Mikä lie lasiroskiksesta pelastettu pikakahvipurkki.
Oikeasti lasisen kukkapurkin olisi saanut paljon helpommalla marssimalla suoraan Ikeaan. Eikä valmis lasikippo olisi paljoa edes kustantanut. Mutta eipä sitten olisi saanut raflaavaa otsikkoa blogiin.

Ajatus siitä, että kasvin juuret lilluvat vedessä ja juuret ovat vielä valossa, on aika nurinkurinen juttu. Lisäksi se on vastoin yleisiä ohjeita. Juurten pitää olla pimeässä ja päästä hengittämään. No se miksi sitten lähdin toteuttamaan tälläistä juttua on ihan puhtaasti kokeiluluontoinen koe. Itse asiassa vesiviljelyä varten kasvatetuista habaneroista heikoimmat jäivät kuin varkain tälläiseen systeemiin. Kun kasvu on ollut vesiviljelyä parempaa ja tilan ahtauttakin on tullut, niin miksenpä jatkaisi kasvatusta läpinäkyvässä purkissa.

passivihabat_100412 vesihabat_100412
Passiivihabat purkissa 10.04.2012 Sisarukset koolla. “Heikoin” vasemmalla

Sitten itse rakentamiseen, jos tätä projektia voi sellaisella termillä kuvata.

IMG_5517 Piirsin maalarinteippiin viivan jota pitkin päätin katkaista purkin. Viiva noudatti purkin kanttia, joten se oli melko helppo piirtää vapaallakin kädellä.

Rälläkän laikaksi valitsin timanttilaikan, joka on tarkoitettu kiven ja lattojen leikkuuseen.
Ensiksi oli tarkoitus vain ajaa ura purkkiin, mutta terä solahti vahingossa heti läpi asti.
IMG_5519 Koska terä on jäähdytysurallinen malli, se ei ehkä ollut parhain terä tähän hommaan. Lasin läpi se meni vähän liiankin helposti. Vaikka yritin varovasti leikata uraa, terä rispasi reunaa melkoisesti.
IMG_5579 Koska reunat olivat erittäin rosoiset ja ikävät, päätin hioa niitä tavallisella lamellilaikalla hieman siistimmiksi.

Koska läpi leikkuusta ei jäänyt käyttämälläni laikalla siistiä jälkeä, päätin toisen purkin leikata toisella tapaa. Ensimmäinenkin purkki piti toki leikata loppuun perinteisesti mutta naarmutus kun meni läpi, niin jätin perinteisen tavan väliin ensimmäiseltä purkilta.

Koska purkissa oli jo olemassa hyvä kantti, en tehnyt purkille mitään esivalmisteluja. Kietaisin purkin ympärille villalankaa (mitä lie tekokuitua oikeasti) tiukasti ja solmin kiinni ja asettelin kanttia vasten suoraan. IMG_5523
Villalangan kastelin käsillä olleella palavalla nesteellä, joka nyt sattui olemaan asetonia. Asetonin imeydyttyä lankaan ja suurimpien ylijäämien tiputtua pois, tuikkasin langan tuleen. Kääntelin purkkia ympäri saadakseni narun alueen lämpenemään tasaisesti. IMG_5529
Kun purkki oli oletettavasti lämmennyt tarpeeksi, kippaus vaan kylmään veteen…. RIKS!

Purkki leikkaantui vasta kolmannella yrittämällä. Asetoni ei ollut kovinkaan sopiva polttoaine suuren haihtuvuutensa takia.
IMG_5533
Kuuman ja kylmän vaikutuksesta purkki leikkaantui langan kohtaa lähes täydellisesti. Pieni lasin esinaarmutus antaa yleensä paremman lopputuloksen.

Leikkuujälki on melkoisen terävä, joten siloittelin reunaa pyöreämmäksi vielä lamellilaikalla.
IMG_5536
IMG_5652

Sivummaiset habanerot saivat tällä kertaa uudet purkit, keskimmäinen saa toistaiseksi tyytyä vanhaan kippoon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...