sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Madoista kiusaa

Viime talvena talvetettavien riesana olivat punkit. Juhlimista ei ole nykyisessäkään tilanteessa, jossa talvetettavat chilit vain kuivuvat, ruskettuvat ja kuolevat. Näin heikkoa ei ole vielä kertaakaan ollut talvetettavien kanssa. Olen jokseenkin hyväksynyt chilien kuolemat, mutta nyt huolestuneisuus lisääntyi kun 2 talvea hyvin talvehtinut Bhut Jolokia alkoi oireilemaan vahvasti. Satoa tuosta chilistä ei ole koskaan tullut, mutta jokseenkin olen siihen vain tykästynyt ja pitänyt sitä arvossa.

Kun siirsin talvetettavat pois viileältä veranalta lämpimään, alkoi varsinainen lehtien tiputtelu. En pitänyt sitä vakavana, koska chilit ovat muulloinkin reagoineet voimakkaasti suuriin muutoksiin. Nyt kun vahvana pitämäni Bhut Jolokia äkkiä tiputti lehtensä ja oksien värikin oli muuttunut vihreästä ruskeaksi, alkoi päässäni hälytyskellot soimaan.

Palataanpa hieman taaksepäin ajassa…

IMG_4253
Chilini kärsivät juurettomuus ongelmista 2011 kauden ja sitä seuranneen talvettamisjakson aikana. Pian selvisi, että tuolloin purkkeihin kasvihuoneesta ympätty savinen multa ei ollut parasta chileille. Kuvassa menossa mullan vaihto turpeeseen. Juuria ei juurikaan ole. Kuva 5.2.2012.


IMG_6915
Sitten tulikin jo kesä ja päätin vaihtaa hyvin kasvaneen puskan vieläkin suurempaan purkkiin. Purkin koko vaihtui 7,5 litrasta 15 litraan. Tuolloin juuria oli kasvanut melko mukavasti ja ne muodostivat kiinteän paakun.
Kuva 6.6.2012.



Kesän alkaessa kääntyä syksyyn, päätin kurkata miten juuristo oli kasvanut tuplaten suuremmassa purkissa. Ja hyvinhän tuo oli kasvanut. Olin jopa yllättynyt, että purkissa oli näinkin paljon juurakkoa. En alkanut tutkimaan juurten täyttävyyttä tai paakun todellista kokoa, vaan laitoin tuon tuollaisenaan takaisin purkkiinsa. Kuva 2.8.2012.


IMG_9013


IMG_0261

Joulukuun puolivälissä oli sitten se alussa mainitsemani siirto viileästä lämpimään. Tähän asti vointi oli melko hyvä, vaikka kastelu on ollut vähäistä ja valon saanti on ollut vain ikkunan varassa. Ei mustumista, ei lehtikatoa. Kuva 17.12.2012.


6.1.2013 huomasin tilanteen muuttuneen radikaalisti. Lehtien tiputtelu oli kiihtynyt nopeasti ja sen päälle ilmaantui oksien mustumiset.
Alkoi pelastamistoimenpiteet.

Leikkasin oksat niin alas, että sain kaikki mustuneet osat pois. Viereisestä ja ylemmästä kuvasta käy hyvin ilmi kuinka tuo mustuus oli levinnyt jo todella pitkälle.

Tumpiksi leikkaaminen pelotti, koska bonchia lukuun ottamatta kaikki leikkaamani chilit ovat järjestään kuolleet. Hyvin voineet habanerotkin kuolivat leikkaukseen, vaikka alhaalta oli isolla voimalla tulossa uutta lehteä.

Päättelin tällä kertaa leikkuupäät hunajalla. Tämä oli parasta jota keksin. Aikaisemmin käyttämäni haavasuoja on kuivannut oksat ja mustuttanut leikattuja oksia pitkälle.

Kun pöyhäisin pintaturvetta purkin päältä näin yllätyksekseni matoja. Siis tavallisia matoja.
Ne eivät olleet suuria, mutta niitä oli useampi.
IMG_0462


IMG_0467





IMG_0469


Mieleeni kumpusi jälleen kokemukset peltomullasta ja silloiset kastematolöydökset. Vaikka peltomullat oli tästä yksilöstä puhdistettu ajat sitten pois ja tilalle oli laitettu kunnon turvetta, oli noita matoja jostain ilmaantunut. Kasvi oli koko kesän maassa, mutta ei suorassa kontaktissa maahan. Epäilen, että madot ovat nousseet maasta ja ryömineet tassin kautta purkkiin.

Itse asiassa tassilla näkyvä hieno puru kielii madoista purkissa. Oli selkeästi juuripesun aika.

Kun sain purkin suihkun alle, nostin kasvin pois purkista. Se tuntui lähtevän hyvin pois. Vaan eipä lähtenyt koko juuripaakku purkista. Noin puolet turpeesta jäi purkkiin. Siis aivan samoin kuin peltomullan aikoina. Turvemaisuus oli tiessään ja tilalla oli multaa muistuttavaa maa-ainesta. Ilmeisesti madot kykenevät kompostoimaan turpeen melko nopeasti multamaiseksi.



Suihkulla juuret oli helppo pestä. Vaan missä olivat nuo kesällä hyvässä kunnossa olleet juuret? Ei niitä ollut.

Vaikka multa oli nyt kosteaa ja paikoitellen märkääkin edellisen päivän kastelun jäljiltä, olivat juuret olleet pitkän syksyä kuivana. Todellisuudessa pintaturve on ollut hyvin kuivaa syksyn aikana, koska olen sormella tunnustellut kastelutarvetta liikakastelun ja mädäntymisen eliminoimiseksi.

Juurien vähyys oli shokki. Taasko alkoi nämä juurettomuus taistelut? Olivatko madot taas syypäitä juurettomuuteen?
IMG_0479
IMG_0473 IMG_0480
Matoja oli. Niitä oli pieniä ja suuria. Pienempiä lukemattomasti, hieman suurempia arviolta 60-70 kappaletta. Hyviä ilmastajia purkissa? Tuskinpa. Näistä ei ole mielestäni kuin haittaa.

Turve oli muuttunut erittäin tiiviiksi mullaksi ja pohjan multa jopa piteli vettä erittäin hyvin. Kompostiin päätyneet muut chilit ovat sisältäneet kunnon juurakoita ja turve on ollut niin hyvää, että olen sen erikseen kerännyt syrjään uusiokäyttöä varten. Tämän purkin maa-aines ei kelpaa mihinkään chilin kasvatteluun.  Suoritin tuosta purkin pohjamullasta vielä puristeanalyysin, jonka arvot olivat jotain muuta mitä odotin. Ph oli yllättäen kohdallaan. Se oli 6.2. Johtoluku olikin sitten jotain ihan muuta. Mittari jäi vilkuttamaan maksimitason ylitystä, eli 3999 µS/cm. Näin ollen EC oli jotain yli neljän. Paljonko, en tiedä, koska en tullut laimentaneeksi konsentraatiota.

 

IMG_0482
Tähän päädyttiin. 15 litran purkki vaihtui 4,5 litran purkkiin. Ja tätäkään tilaa juuret eivät täyttäneet. Annoin starttilannoituksen tälle ja vein lämpimään sisäkasvariini. Laitoin kirkaaseen muovipussiin ja päästin hieman hiilidioksidia pussiin. Katsotaan mitä tälle käy.

6 kommenttia:

  1. Kyllä suu loksahti auki, kun huomasin, kuinka noita matoja oli.
    Ovat kyllä hiton pirullisia. >:(

    VastaaPoista
  2. No ohoh, onpa siinä tosiaan mato poikineen! Melkoinen pelastusprojekti sulla on ollut meneillään, toivotaan, että kasvi tuosta tokenee.

    Täytyy muistaa tuo matoasia, kun säilyttää ruukkuja kosketuksissa maahan. Madoista en ole huomannut vielä riesaa, mutta eräänä syksynä vaaksiainen oli muninut kylppärikasvin ruukkuun. Niitä pitkäjalkoja sitten riittikin ihan vaivaksi asti, jälkikasvu sattui vielä pelkäämään niitä oikein tosissaan...

    VastaaPoista
  3. Olisiko jotain kasvin juurissa loisivia sukkulamatoja. Sukkulamadoissa on se ikävä ominaisuus, että ne saattavat tarttua ihmiseen. Kun et tiedä mistä ne on peräisin, niin suosittelen hakemaan apteekista matokuurin.

    JS

    VastaaPoista
  4. Oma epäilys on, että kyseessä on kohtuu perus nivelmato ja niiden poikasia. Yritän hieman kysellä yliopiston suunnalta, jos voisivat kuvan perusteella sanoa jotain. Pienen googlailun jälkeen sain sen käsityksen, että sukkulamadot olisivat mikroskooppisen pieniä. Ainakin Biotus myy jotain lajia harsosääskientoukkien torjuntaan ja niitä on myyntipakkauksessa 50 ja 250 miljoonaa kappaletta. Toki onhan noita lajeja lukuisia. Mutta eikös lois tartuntaan tarvita suun kautta tapahtunut altistuminen? Ei kai sukkulamato sentään kosketuksesta levitä muniaan, kun kuitenkin käsien pesusta on pidetty huolta projektien jälkeen?

    Suoranaista kompostia kasvihuoneessa ei ole, eikä purkeissakaan. Toki kenkien ja työvälineiden mukana voi kulkeutua mitä tahansa.

    Tuo matoinvaasio on kyllä ikävä. Olen tuossa huomioinut, että noin puolella jäljellä olevien chilen tasseilla on hienon hienoa multaa, joka kyllä kertoo purkissa majailevista kutsumattomista vieraista. Hieman näyttää siltä, että lavan päällä olleet chilit ovat säästyneet kosteutta hakevilta madoilta, mutta maassa tassin päällä olleet eivät ole säästyneet. Tuo yksi todella nätissä kunnossa ollut Tepin heitti veivinsä aivan yks kaks. Kun otin kasvin purkista ja ravistin turpeet talteen, niin turpeesta paljastui matoja. Tämä oli pari päivää ennen tämän jutun tekoa.

    Noi kaippa tästä taas jotain oppii. Kasvukaudella madoista ei varmasti ole haittaa, mutta talvetuksen aikana chileille kehnoissa oloissa (pimeää ja viileää) matopopulaatio voi purkissa kasvaa ja ilmeisen selkeästi alkavat kompostoida niin turvetta kuin juuriakin. Mahtaisiko tuollainen maantienalle laitettava suodatikangas pitää madot loitolla, jos sellaisesta leikkaisi palan purkin pohjalle turpeen alle?

    VastaaPoista
  5. Biologian laitokselta vastausta. Punaiset ehkä tunkiolieroja. Olisi pitänyt haistella, jotta tunnistus olisi ollut vähän varmempi. Läpikuultava on joku änkyrimato laji. Ei siis tartutavaaraa. :)
    Mutta toisaaltaa näiden ei pitäisi myöskään tuhota kasveja... :P

    VastaaPoista
  6. Aika hyvin sattu yksiin tämän päivän matouutisen kanssa. Joku oli huomannut vessanpöntössä matoja, joka käynnisti jonkinlaisen lääkärioperaation. Joku matoasiantuntija sai selvitettyä, että madot ovat intialaisia jokimatoja, jotka ovat kulkeutuneet viemäristöihin joulukukkien mukana, jäädäkseen.

    Voihan olla, että tuollainen määrä matoja syö kasvualustan köyhäksi. Eihän madoista ole hyötyä, ellei niille tarjoa uutta kompostia muokattavaksi.

    Onneksi eivät olleet ihmiselle vaaraksi ;)

    JS

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...