perjantai 10. toukokuuta 2013

Nyt taisteluun lehtokotiloita vastaan

Lehtokotilot ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet Turun seudulla ja niitä alkaa löytymään lähes joka paikasta. Vielä pari kesää taaksepäin, en muista nähneeni niitä lainkaan puutarhassa. Salaattia söivät tuolloin tavalliset pienet etanat ja vain pieniä määriä.IMG_2979

Viime kesänä tilanne muuttui täälläkin. Menin kerran yön pimeydessä hakemaan pellolta muutamaa salaatinlehteä ja tuolloin tilanteen vakavuus iski silmille. Salaatit olivat käytännössä täynnä lehtokotiloita. Päivisin ne pysyttelevät hieman piilossa, mutta tuolloin yöllä taskulampun valokeilaan osuttuaan ne jäivät kiinni verekseltään. Tuona loppukesän päivinä kotiloita ilmaantuikin sitten näkösälle sen kummemmin etsimättäkin. Ne käyttäytyivät ja näyttäytyivät rohkeasti ja röyhkeästi. Niille tuntui olevan aivan sama jäävätkö kiinni rysän päältä vai eivät. Tuolloin tuli selväksi, että ongelma oli täällä ja ensi kaudella näille on tehtävä jotain.

IMG_2985

Lehtokotiloita vastaan voi taistella periaatteessa vain muutamalla tavalla. Etanamyrkyt, kuivuus ja poiminta. Kotiloita voi pyytää käsin tai ansalla, joista “kalja-ansa” on tunnetuin. Myrkyt ovat oma lukunsa, mutta ne ovat melko kalliita. Alueita rajaamalla ja poistamalla kotiloille suotuisia paikkoja voi myös yrittää pitää ei toivotut kotilot poissa. Ei vihreää, ei kotiloita. Toki vihreyden poistaminen on ankeaa.

Kotiloita vastaan kannattaa hyökätä nyt kun kanta on talven jälkeen melko pieni. Sateen tai aamukasteen jälkeen on paras hetki lähteä etsimään ja keräämään kotiloita. Myös yöllä kosteuden tullessa kasvuston päälle, on loistava aika lähteä taskulampun kanssa kiertelemään puutarhaa. Me valitsimme tänään ajankohdaksi sateen jälkeisen kosteuden.

Kotiloita löytyi vaivattomasti pitkin puutarhaa. Siellä missä oli kosteaa, oli myös kotiloita. Kukkapenkkejä, muovin alusia, katemateriaalia, nurmikkoa, näitä käytiin läpi. Varsinaiseksi hautomoksi paljastui sypressipensaiden aluset. Noiden pensaiden juurilla oli runsaasti katemateriaalia, joiden seasta löytyi suunnattomasti kotiloita. Mitä enemmän katetta pöyhi ja käänteli, sen enemmän kotiloitakin löytyi. Yllättävää oli, että kotiloita löytyi jopa hieman yli 1,5 metrin korkeudelta kuivilta sypressin oksilta. Niitä on kaikkialla, jopa siellä jossa et kuvittelisi niiden olevan.

IMG_2968

IMG_2962

IMG_2978

IMG_2976

IMG_2980

Kerätyt kotilot kannattaa tuhota. Ne eivät kuulu suomalaiseen luontoon ja niitä on riittävästi vaikka tuhoaisit ne tontiltasi. Peli on hävitty, mutta aina kannattaa yrittää pitää kantaa alhaalla ainakin hetkittäin. Kun niitä on, niitä on aina. Kerätyt kotilot voi sulkea pussiin ja hävittää kotitalousjätteen mukana tai sitten keittää ja palauttaa ne sen jälkeen vaikka maakuoppaan tai kompostiin. Jos olet etanoiden ystävä, voit myös syödä nämä pikku vihulaiset. Gordon Ramsay antaa hyvät ohjeet miten saat valmistettua pihakotilot syötäväksi. Me keitimme kotilot ja hautasimme ne maahan. Säännöllinen kiertäminen ja kotiloiden noukkiminen auttaa pitämään kannan paikallisesti hetken alhaalla ja toivottavasti kasvit rei’ittöminä.

IMG_2984

IMG_2991

10 kommenttia:

  1. Sama havainto täältä pk-seudulta, lehtokotiloita tuntuisi olevan selvästi enemmän kuin esimerkiksi viime vuonna. Paljaalla silmällä niitä erottaa joka suunnalla. Huomenna on edessä samanlainen kotilonkeruu-urakka kuin teillä. Ei huvita ottaa riskiä ja antaa niiden mahdollisesti vallata koko tonttia ihan nurkasta nurkkaan...

    VastaaPoista
  2. Tänään käytiin samat paikat läpi uudellen ja määrä taisi jäädä enään sataan kotiloon. Selkeästi nuo alkavat talttumaan, mutta taitaa näistä tulla loppuelämän riesa. :(

    VastaaPoista
  3. Puuhakekatteet toimivat oikeina kotilohautomoina, kuten kertomuksestakin käy ilmi. Kotilopihassa paras katemateriaali on hiekka. Puuhakkeita ei voi / ei pitäisi käyttää. Että se niistä kaikista ihanista ja kaiken värisistä puuhakekatteista. Puutarhajätekompostit toimivat myös hautomoina.

    Alkuun kotiloita jaksaa kerätä, mutta ei sitä jaksa pidemmän päälle. Vaikka keräämällä ne saakin vähenemään, ei se pidemmän päälle auta. Kotiloiden pesä- ja lymypaikat pitää hävittää. Pensaiden alukset pitää olla siistit. Hiekka on hyvä. Nurmet lyhyinä. Voikukan pois, sillä niiden tyvessä lymyää usein kotilo. Kahvinporoista eivät kuulemma tykkää. Käytän, mutta en tiedä onko se "hiekkaisuus"-ominaisuus vai itse kahvi vai että on sitten esim. pensaanalus siisti. Tuntuisi tehoavan.

    Kotiloista ei pääse täysin eroon, mutta ne saa melko vähiin hyvällä puutarhan hoidolla ja huomioimalla asian pihasuunnittelussa. Jos naapurilla on paljon kotiloita, niin silloin kannattaa raja-aitojen alukset "miinoittaa" hiekalla.

    Kotiloita ei jaksa keittää, koska niitä löytää jatkuvasti ja jokaisen näkemänsä pitäisi kerätä pois. Kannattaa ottaa etikkavesipurkki, johon ne tiputtaa.

    Kerran tultuaan kotiloista ei käsittääkseni eroon pääse, mutta niiden kanssa oppii elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole etikkavettä koetellut, mutta puolisen ämpäriä vettä ja muutama
      kourallinen mahdollisimman edullista suolaa joukkoon. Tähän liuokseen
      ne voi tiputtaa "marinoitumaan". Eivät tule pois. Ei myös hajuhaittoja vaikka keitos olisi paikalla useitakin päiviä.
      Jos ne tiputtaa puhtaaseen veteen, tulevat pois astiasta peseydyttyään ja aikansa nautittuaan. Sama koskee "olutansaa". Juopottelevat ja tulevat pois ehkä hieman krapulaisina, kuitenkin.
      Muuten kaikki edelläoleva on omiaan auttamaan tilanteen hallinnassa.
      Hyvää kotilokesää!

      Poista
  4. Löysimme palstalta viime viikolla tyhjän kotilokuoren. Paikka on vanhaa merenpohjaa, joten ajattelin sen olevan peräisin niiltä ajoita, kun en ole koskaan maalla moista nähnyt. Otin sen talteen.

    Kun luin juttusi, ajattelin että kyse on ainoastaan Turunseutua koskevasta riesasta. Tänään kotiloista oli juttu jossain Helsingin ilmaisjakelulehdessä. Kaivoin kotilonkuoren esiin ja kauhukseni totesin sen olevan samaa lajia.

    Pitää tutkia näköjään täälläkin paremmin kotilotilanne. Tosin viljelypalsta-alue on niin suuri, että kotilon sinne levitessä ei yhden palstaviljelijän ponnistelut juurikaan auta. Nyt pitäisi valita istutettavat kasvit kotilovaaran mukaan.

    VastaaPoista
  5. Aiheesta myös tänään Ylen verkkosivuilla.
    http://yle.fi/uutiset/nyt_on_aika_haataa_ylimaaraiset_nilviaiset_puutarhasta/6636127

    Kotilo näyttääkin olevan kotolaji eikä tulokas.
    http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/210378-lehtokotilo-jo-koko-kaupungin-riesa

    VastaaPoista
  6. Mikähän eläin näitä syö? Tulimme mökiltä ja jokin eläin oli nauttinut kymmeniä lehtokotiloita puutarhastamme. Tyhjät kuoret olivat jääneet laakeiden kivien päälle. Varmaankin jokin lintu, mutta mikä?

    VastaaPoista
  7. Löysin tämmöisen tiedon:
    Lehtokotilon luontaisia vihollisia ovat mäyrä. siili, myyrät ja rastaat. Hyönteisistä esimerkiksi maakiitäjäiset ovat kotilon vihollisia.
    http://www.lahdenseudunluonto.fi/lajit/elaimet/selkarangattomat

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia linkistä! Kotilot ovat olleet kesän melko hiljaa, kiitos siitä ainakin paikallisesti kuivalle kesälle. Tosin kuivuus näkyy metsässä. Eipä ole sieniä eikä mustikoitakaan. :(

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...