torstai 10. lokakuuta 2013

Kaivon kunnostusta

Kasvualustoihin kiinnitetään paljon huomiota, joka ei ole olleenkaan huono juttu. Vaikka kasvualusta olisi hyvä, sekin heikkenee, jos kasteluvesi on huonoa. Kasteluveteen ei useinkaan kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin kasvualustaan.

Huono vesi voi tuoda tullessaan liiaksi joitakin ravinteita tai se muuttaa kasvualustan pH:ta. Yleinen kaivoveden ongelma rannikkoseudulla on rauta ja mangaani, jota esiintyy runsaasti . Rautainen vesi värjää ja jättää jälkeensä ruosteisen värin säiliöihin ja kankaisiin. Rautaisen ja mangaanisen veden pinnalla on usein kalvo joka muistuttaa öljykalvoa. Se kuitenkin rikkoontuu koskettaessa. Rautainen vesi on yleensä virratessaan kirkasta mutta sameutuu seistessään.

IMG_3323
Öljyinen kalvo ei välttämättä ole öljyä.

IMG_3313
Kun rauta hapettuu, kirkkaanakin tynnyriin laskettu vesi sameutuu.

Raudasta ja mangaanista pääsee eroon mm. suodattimilla, mutta jos kaivovettä ei tarvitse käyttää talousvetenä, on kalliiden suodattimien hankkiminen kyseenalaista. Suodattimien ylläpitokaan ei ole ilmaista. Jos veden laatu arveluttaa, pienen vesianalyysin voi teettää muutamilla kympeillä. Laajemmat analyysit ovat luonnollisesti kalliimpia.

Mikä on vesi on sitten hyvää vettä? Helppona nyrkkisääntönä voidaan pitää juomakelpoisuutta. Jos vesi kelpaa juotavaksi, niin vesi on tuolloin hyvää. Hyvä vesi on kirkasta, se maistuu hyvälle, eikä vesi myöskään tuoksu pahalle. Jos kaivon kunto on huono tai vettä käytetään talousvetenä, kannattaa turvautua ammattilaisten apuun. Kun vettä ei tarvitse käyttää talousvetenä, voi vedenlaatua yrittää parantaa hieman myös omatoimisesti.

Kaivon kunnostus aloitetaan päältä. Pestään kansi- ja maanpäälliset rakenteet. Sammaleet ja muut hajoavat ainekset poistetaan. Kaivon tuulettuminen varmistetaan ja samalla tarkistetaan ettei sade- tai sulamisvedet pääse kaivoon. Kun maan päällä on kaikki kunnossa, voidaan siirtää katse itse kaivoon.

Kaivon pohjalle kertyy useasti savea ja humusta. Tämä irtoaines on hyvä saada pois aina silloin tällöin. Riippuen kertymisnopeudesta, irtoaines on hyvä poistaa kaivosta kerran vuodessa tai joka toinen vuosi. Meillä kaivon pohjalle kertyy lähinnä savea. Pohjavesi tuo mukanaan hienon hienoa savea, onhan alue vanhaa merenpohjaa. Sitä kertyy vuodessa turhankin paljon. Helpoiten savesta pääsee eroon, kun sen sekoittaa kaivoveteen ja pumppaa normaalisti veden mukana pois. Itse olen käyttänyt saven sekoituksen köyden päässä olevaa metallilautasta, joka aiheuttaa vaaka-asennossa vedettäessä sekoittavia pyörteitä. Veden ja irtoaineksen sekoittuminen tehostuu veden vähetessä kaivossa.

IMG_3444
Kaivon pohjalle saadut pyörteet saavat irtoaineksen liikkeelle.

IMG_3447
Hieno savi ja humus on helppo pumpata veden mukana pois.

IMG_3466
Kun vesi vähenee kaivosta,  pohjan irtoaines on helpompi saada liikkeelle.


Kun kaivo on saatu lähes tyhjäksi, on vuorossa kaivoon laskeutuminen. Kaivot ovat erilaisia ja niissä työskenneltäessä on noudatettava varovaisuutta. Pohjalla ei välttämättä ole hapekasta ilmaa, josta voi seurata tajunnan menetys. Pohjalla saattaa olla myös vaarallisia kaasuja. Tästä linkistä löytää hyviä ohjeita työturvallisuuden parantamiseen kaivossa: linkki.

Kaivon pohjalla saattaa odottaa kerros irtoainesta, joka on liimaantunut pohjaan. Tämä kerros voi olla paksukin. Jos pohja on valettu, kuten meidän tapauksessa, on liejun poisto melko helppoa. Pohjalle jäänyt savi poistui meillä kaivosta tiimityöskentelynä. Toinen nosti kauhalla liejua ämpäriin ja toinen nosti ämpärin ylös tyhjennettäväksi.

IMG_3485
Pohjalta nousi melkoista savimössöä. Tässä vain osa valuneesta savesta.

IMG_3486
Lopulta tyhjennetty ja pesty pohja oli saveton. Koska vesi tulee kaivoon syvältä, tuloputki tukittiin työskentelyn ajaksi.


Kaivon ruosteinen väri on huolettanut pitkään ja nyt siihen oli tarkoitus saada aikaiseksi muutosta. Tästä johtuen kaivo päätettiin pestä painepesurilla ylhäältä alas. Melko nopeasti oli huomattavissa, että kotikäyttöön tarkoitettu painepesuri ei irrota seinämiin vuosien saatossa pinttynyttä ruostetta. Koska pinnasta kuitenkin irtosi kerros ruostetta, pestiin kaivo kokonaisuudessaan pohjaan saakka.
IMG_3474 Kaivossa on kesähelteelläkin kylmä. Pipo ja hansikkaat ovat ehdottomat.

Turvavälineistä: suojalasit irtoavien ja sinkoilevien irtokappaleiden ja roiskuvan veden takia. Kuulosuojaimet, koska suihku pitää pienessä tilassa kovaa meteliä. Laadukas hiilihengityssuojain on hyvä mahdollisten pölyjen ja kaasujen varalta. Hengityssuojain tekee kaivossa työskentelyn muutenkin mukavammaksi, koska se poistaa myös raudan hajun. Paksut työvaatteet ovat myös eduksi. Listaan voitaisiin lisätä vielä kypärä ja ylös kiinnitetyt valjaat. Työparin merkitystä ei pidä väheksyä. Ylhäällä oleva kaveri valvoo ja tarkkailee operaatiota ja on valmiudessa jos jotain sattuu.

Painepesurin vedenkulutusta kannattaa arvioida etukäteen, jos pesu suoritetaan tynnyrivedellä.

Kun pesu on saatu päätökseen on aika tarkastella kaivon yleistä kuntoa. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi kaivonrenkaiden välisiin saumoihin. Kaivon viereinen maa kärsi märkyydestä pitkälle kesään. Syy märkyyteen selvisi nopeasti. Toiseksi ja kolmanneksi ylin sauma oli osittain rapistunut ja vesi puski varmasti juuri noista vaurioituneiden saumojen kautta kaivosta ulos. Oletettavasti vesi liikkuu myös näiden saumojen kautta sisäänkin päin keväällä ja rankemmalla sateella. Muut saumat olivat hyvässä kunnossa, joskin alin sauma puuttui kokonaan. 11. ja 10. renkaan välisestä saumasta ei varmasti puske vettä pinnalle, mutta tilanne näytti olevan alhaalla hieman eri kuin ylhäällä. Alimmaisesta saumasta puski vettä ja myös saveakin kaivoon. Saven liikkumista kaivoon ei tietysti nähnyt, mutta siitä sai viitteitä osittain pulskasta savisaumasta ja savisen veden valumisena. Saumojen seutu pestiin huolellisesti ja niiden annettiin hieman kuivahtaa. Saumat saumattiin kuntoon paksummalla betonilla.

IMG_3495
Alimmasta saumasta puuttui kokonaan saumaus. Myös tätä kautta kaivoon tuli vettä ja savea.

IMG_0170
Koska kaivon pohja oli erittäin rapautunut ja heikossa kunnossa, päätettiin kaivon pohja valaa uudelleen.

Kun betoni oli pohjalla vuorokauden päästä jo sopivan kovaa, poistettiin tuloputkesta tulppa. Vettä alkoi tulemaan hyvin kaivoon. Kun pohjalla vielä oltiin, päätettiin tuloputkin vielä rassata. Takavuosina kaivo täyttyi hitaasti, jolloin tuloputken rassaus auttoi erittäin paljon kaivon täyttymisnopeuteen. Tuloputken rassaus hoidettiin hieman tukevammalla ja suuremmalla puutarhaletkulla. Letkua työnnettiin tuloputkeen edestakaisin liikuttamalla. Letku upposi tällä tekniikalla aina vain syvemmälle ja syvemmälle. Välillä letku vedettiin kokonaan pois ja taas sama rassaus aloitettiin uudelleen. Lopulta letku saatiin omasta mielestä tarpeeksi syvälle ja rassauksen katsottiin olevan valmis. Tuloputkihan on tässä kaivossa 26m pitkä ja jokseenkin tuon verran letkua saatiin ujutettua putkeen.

IMG_0174
Kaivoon ryöpynnyt vesi oli melko savisen väristä. Muutamassa päivässä vesi selkeentyi.

Kaivon kunnostus oli tässäkin mittakaavassa melkoinen homma. Se syy miksi hommaan alkuaankin ryhdyttiin oli veden raudassa ja pH:ssa. Kaivoveden pH oli keväällä 8,5. Pesun jälkeen vesi uudistui koko kaivossa ja pH laski. pH:n lasku oli kuitenkin kaikesta huolimatta olematon. Projektin jälkeen pH oli 8. Kaivovesi sameutuu edelleen samalla tavalla ja tuoksuu ja maistuukin raudalta. Kunnostuksen etu tuntui jäävän näiltä osin melko pieneksi. pH palautuu varmasti jälleen 8,5:een  kevään ajaksi, jolloin pH vaikuttaa muutoinkin olevan sulamisvesistä johtuen korkealla. Veden sähkönjohtokyky oli ennen pesua 0,8mS/cm ja sitä samaa se oli pesunkin jälkeen. Saumojen kunnostuksen myötä kaivoa ympäröivä maa on pysynyt kuivana, eikä muutaman metrin päästä nurmikosta ole puskenut pintaan vesisuonta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...