Puhtia taimiin ja kasveihin sienijuurella

Blogiyhteityössä: Siemenkauppa.com

---

Mykorritsa eli sienijuuri. Symbioosi lienee monelle sanana tuttu koulun biologian tunnilta. Kyllä, kyseessä on sama asia. Sienen ja kasvin yhteiselosta, jossa kumpikin osapuoli hyötyy toisesta. Sienijuuria on käytetty pitkään kaupallisessa puutarhatoiminnassa apuna, mutta sienijuurten käyttö on vasta hiljattain alkanut yleistymään kotipuutarhoissakin. Sienijuurien ymppäyksen voi tehdä kaikille puutarhan kasvateille joilla on juuristo.

Mitä hyötyä sienijuurista sitten on? Itse asiassa paljonkin. Sienijuuret antavat kasville ravinteita ja kosteutta sekä suojaavat niitä taudinaiheuttajilta. Samalla kasvit voivat paremmin, joka samalla suojaa niitä myös tuholaisilta. Hyvinvoiva juuristo edesauttaa kasvin kasvua ja sadontuottoa.

Sienien laajaverkosto kuljettaa kasville mm. fosforia ja vettä, jolloin kasvi kestää paremmin kuivuutta ja tuottaa suuremman ja laadukkaamman sadon. Suurin hyöty sienijuurista saadaan luomuviljelyssä ja avomaalla, jossa vettä on tarjolla vaihtelevasti ja lannoitteiden käyttö on vähäisempää.

Sienijuuria on yleisesti olemassa kaikkialla maassa, mutta niiden määrä ja lajikirjo on usein melko pieni. Määrä on vielä vähäisempi uudessa mullassa, turpeessa tai maassa jota on muokattu voimakkaasti.

Markkinoilla on muutamia mykorritsoja sisältäviä multia, mutta niiden sisältämä sienimäärä on pieni ja rajoittuu yleensä yhteen-kahteen eri sienijuurisukuun. Näiden tuotteiden sienijuurten elinvoimaisuutta voidaan myös kyseenalaistaa, koska sienijuurta sisältävä jauhetta on sekoitettu mullan valmistusvaiheessa pieni määrä, jonka jälkeen säkit yleensä varastoidaan pitkäksi aikaa varastokentälle, joka ei ole eduksi sienijuurille.

Jotta sienijuurista saadaan hyötyä koko kauden, aloitetaan niiden käyttö jo taimivaiheessa. Kylvömultaan voi sekoittaa sienijuurivalmistetta, joka auttaa itämisessä ja taimettumisessa. Koulinnan ja ruukutuksien yhteydessä kannattaa jo ehdottomasti käyttää sienijuuria edistämään taimien kehitystä.

Sienijuuria lisätään multaan tai suoraan juurille jauheena, jotta niiden teho saadaan maksimoitua. Sienijuuret ovat lähes näkymätöntä pölyä, joten oikeastaan näet tuotteissa vain eri kantoaineet, jonka seassa kaikki sienijuuret ovat.

Sienijuurten levittämisessä tärkeintä on laittaa tarpeeksi ainetta ja mahdollisimman lähelle juuristoa. Paras tapa on ripotella mykotuotteet suoraan istutuskuoppaan, jolloin sienijuuret ovat heti kontaktissa kasvin juuriston kanssa. Sienijuurten kanssa on varottava voimakasta lannoitusta koska se tappaa herkät sienijuuret.

Symbio MycoForce

Symbio Mycoforce on sisällöltään monipuolinen mykovalmiste. Se sisältää 8 erillaista endomykorritsaa ja 7 ektomykorritsaa. Näiden lisäksi se sisältää 8 eri hyötymikrobia jotka vilkastuttavat ja monipuolistavat kasvualustan mikrobitoimintaa. Lajikerikas sienijuurivalmiste antaa hyvän valikoiman sieniäjuuria viljelyskasveille.

Endomykorritsa on sisäsienijuuri, joka tarkoittaa sienirihmastoa joka läpäisee soluseinämän ja muodostaa rakenteita kasvu soluseinän ja solukalvon väliin. Endomykorritsat muodostavat symbioosin ruohovartisten kasvien kanssa.

Ektomykorritsa on pintasienijuuri ja se muodostaa sienirihmaston juuren ulkopinnalle. Ektomykorritsat muodostavat symbioosin lähinnä puuvartisten kasvien kanssa.

Mykorritsat sopivat lähes kaikille kasveille. Koska kaikki kasvit eivät muodosta kaikkien sienijuurten kanssa symbioosia, sisältävät sienijuurivalmisteet tästä johtuen laajan kirjon eri sienijuuria.
Juureksien ja kaalien ei kuitenkin tiedetä suoraan hyötyvän sienijuurista, eikä suoranaista sybioosia synny. Tuotteen hyötymikrobeilla voi kuitenkin olla kasvua lisäävä vaikutus näillekkin.

Symbio Mycoforcen sisältämät sienijuuret:

Endomykorritsat:		Ektomykorritsat:
Glomus clarum		Rhizopogon amylpogon
Glomus intraradices		Rhizopogo fulvigleba
Glomus mosseae		Rhizopogo rubescens
Glomus deserticola		Rhizopogo villosulus
Glomus monosporus		Lacarria laccata
Glomus brasilianum		Pisolithus tinctorius
Glomus aggregatum		Scleroderma cepa
Gigaspora margarita

Symbio MycoForce esite

*Valmistajalta saadun tiedon mukaan tuotteen käyttäminen kaalikasveille (Brassica) ei ole haitaksi ja mukana olevat hyötymikrobeilla voivat olla jopa kasvua lisäävä vaikutus.

Kauden tomaatit kylvetty

Viime kausi meni kasvihuoneessa tomaattipainotteisesti ja sama meno jatkuu tänäkin vuonna. Lajikkeiden kirjossa koitetaan pysytellä kuitenkin maltillisella tasolla. Tällä yritetään tähdätä enemmän runsaaseen satoon, kuin muutamaan maistelutomaattiin. 

Taimimäärän päättäminen jokaisen lajikkeen kohdalla, on aina melkoinen päänvaiva ennen kylvöjä. Loppulaskelmissa päästiin lopulta 23 taimen tarpeeseen. Kylvöjen osalta pitää aina siemenen itämisluotettavuudesta riippuen kylvää muutamia varasiemeniä. Omien viime kauden siementen kohdalla määrä on aina vähän isompi, kun tietoa itävyydestä ei ole.

Pääpaino pidetään edelleenkin varmaluottoisessa Moneymakerissä. Sen määrä on tänä vuonna historiallisen pieni 4kpl. Moneymaker ei tosin kuulunut päivän kylvöihin, koska nämä kylvökset ovat jo mukavan kokoisella taimella. Koska perustomaattia kuluu kaikkein eniten, on Moneymakerin kaverina Fandango f1. Se on varhainen ja tuottoisa lajike. Se on uusi tuttavuus meillä.

Niin ikään uusia kokeilulajikkeita on Olivade f1 (luumutomaatti), Resi (kirsikkatomaatti), Ace 55 VF.

Viime kauden uusista lajikkeista jatkoon pääsi Black Krim (pihvitomaatti), Gordost Sibiri (pihvitomaatti), Citrina ja Zlatava.




Päivän muihin kylvöihin kuului malanbarinpinaatti, lehtiselleri ja koristehirssi. Koristehirssin siemenet peitettiin kevyesti vain vermikuliitilla. Lehtisellerin siemeniä ei peitetty lainkaan ja malabarinpinaatti kylvettiin normaalisti peittäen siemenet kevyesti mullalla. Kaikki päivän kylvökset päätyivät lämpölevyn päälle. Hirssin itämislämpötila on hivenen pienempi, joten se siirtyy lämpölevyltä parin päivän päästä pois.





Katso myös:

- Helpot ohjeet tomaatin kasvatukseen

- Tomaatin taimikasvatus

Helpot ohjeet kurkun kasvatukseen

Blogiyhteityössä: Siemenkauppa.com

---

Kurkku on tomaatin ohella yksi kotipuutarhojen viljellyin vihannes. Kurkun kasvattaminen ei ole vaikeaa, kunhan huolehtii muutamista yksityiskohdista. Kurkun kasvatukseen on varmasti eri näkemyksiä ja tapoja, mutta tässä omat vinkkini kurkulle.

Kurkun kasvatuksessa lajikevalinta on tärkeää. Suosi ensisijaisesti partenokarppisia lajikkeita. Partenokarppinen kurkku tuottaa vain emikukkia. Näin ollen kukan ei tarvitse pölyttyä tuottaakseen satoa. Tästä on etua paikoissa jossa pölyttäjien määrä on vähäinen, kuten parvekkeella ja kasvihuoneessa. Toisena tai jopa tärkeimpänä ominaisuutena on karvasvapaisuus. Kolmantena hyvänä ominaisuutena on taudinkestävyys.




Kurkut voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: kasvihuonekurkku, avomaankurkku ja amppelikurkku. Nimet kertovatkin mihin nämä kurkut soveltuvat. Moni kasvihuonekurkuksi nimetty lajike soveltuu myös amppelikurkuksi, jos niiden hedelmät ovat pienikokoisia.

Kurkku on kasvultaan nopea, joten ne voi kylvää vasta kasvukauden alettua tai esim. 2-3 viikkoa ennen kasvihuone- tai lavakauden alkua. Nopea kasvu tarkoittaa sitä, että kurkku tulee siirtokokoiseksi nopeasti ja tällöin olosuhteiden pitäisi olla hyvät paikassa jonne kurkkua ollaan sijoittamassa. Kurkku pitää lämpimästä ja tarvitsee paljon valoa. Kurkku on arka kylmälle ja erityisen herkkä se on juuristostaan. Älä käytä kasteluun missään vaiheessa kylmää vettä. Avomaalle kurkku istutetaan vasta kun maa on lämmennyt. Avomaalla kurkku suojataan kukkimisen alkuun asti harsolla tai niin pitkään kun yöt ovat erityisen viileitä.

Kylvä kurkku pieneen ruukkuun, yksi siemen per ruukku. Käytä kylvöön kuohkeaa multaa tai turvetta. Kun kurkku ei tahdo enää pysyä pystyssä, sen voi siirtää jo lopulliseen ruukkuun, lavaan, kohopenkkiin tai peltoon. Lopullisella paikalla kurkku on viimeistään tuettava. Kasvihuonekurkkulle on helpointa tarjota tukinaru jota pitkin se voi kiivetä ylös. Amppelikurkullekkin voi tarjota narun, jolla kasvua saadan ohjattua myös sivuillepäin. Avomaankurkkua ei tueta avomaalla.

Kurkku kasvattaa suhteellisen suuren juuriston, mutta se pärjää pienessäkin ruukussa. Lähinnä ongelmaksi muodostuu kurkun vedenkulutus, joka on kesällä erittäin suurta. Kurkku ei viihdy märässä maassa, joten kastelusta huolimatta kasvualustan on oltava hyvin hengittävä. Amppeleissa kannattaa jo painosyistä käyttää turvetta.

Kurkun janoisuuden takia ruukku kannattaa mitoittaa hieman suuremmaksi. Jos kurkku pääsee kuivumaan, eikä lajike ole karvasvapaa, aiheuttaa tämä kurkun hedelmään karvautta. Karvasvapaat lajikkeet muuttuvat myös karvaiksi, mutta yleensä tämä liittyy ylikypsyyteen.

Kurkku kannattaakin kerätä heti kun se on saavuttanut syöntikoon. Kurkku kerätään vihreänä eli "raakana". Kun kurkun väri alkaa vaalenemaan, on tämä merkki hedelmän kypsymisestä ja se alkaa poikkeuksetta olla jo syömäkelvoton. Jos kurkusta haluaa ottaa siemeniä talteen, tällöin hedelmän pitää antaa kypsyä keltaiseksi saakka. Partekarppiset lajikkeet tuottavat harvoin siemeniä, eikä siemenet muodostueessaankaan ole itäviä.

Kurkkua huolletaan tarpeen tullen. Siitä poistetaan sairaat ja kuivuneet lehdet. Avomaankurkun ja amppelikurkun kasvua ei yleensä säännöstellä. Kasvihuonekurkkua on taas hyvä leikata ja näin säätää kasvua ja sadontuottonopeutta. Kurkusta kannattaa poistaa varkaat (sivuverso päärungosta), koska nämä hidastavat kasvua ja sadontuottoa. Vaihtoehtoinen tapa on antaa tulla sivuhaaraan yksi kukka ja lehti, jonka jälkeen sivuhaara katkaistaan.

Koska kasvihuonekurkku tarvitsee kasvaakseen tukea alhaalta ylös, vaatii kurkku huomiota paljon kasvun ohjaamisen suhteen. Kun kurkku on saavuttanut katon tai naruohjauksen poikkisäikeen katossa, sen kasvu voidaan ohjata tippumaan takaisin alas. Kasvu voidaan ohjata jatkumaan ylhäällä myös kattorakenteita pitkin tai kurkun runkoa voidaan varovasti laskea alas.

Alaslasku on kotipuutarhoissa haastavaa ja liian nopeasti tai liian lähelle juurityveä tehty laskos halkaisee tai katkaisee rungon helposti. Kurkku on myös isojen lehtien takia suuri varjostaja, josta voi olla haittaa tai hyötyä. Tästä syystä kurkun sijoitusta kasvihuoneessa kannattaa miettiä ennen istutusta.



- Kurkku ja tomaatti tulevat toimeen keskenään, vaikka tomaatin haihduttamien alkanoidien sanotaan haittaavan kurkun kasvua
- Kurkku pitää suhteellisen kuivasta ilmasta, mutta tämä altistaa kurkun herkästi vihannespunkeille
- Korkea ilmankosteus ja viileät ilmat altistavat kurkun heräkästi homekasvustoille, kuten härmälle
- Keltaiset lehdet indikoivat liian märästä kasvualustasta, ravinteiden puuttesta tai punkeista
- Kylvä kesällä toinen erä kurkkua loppusyksyn satoa silmällä pitäen
- Kastele ja lannoita paljon, lannoitteeksi käy peruslannoite tai hieman typpipainotteinen lannos
- Kurkun alimmat lehdet voidaan poistaa, jätä alimman hedelmän alle vähintään yksi lehti
- Avomaankurkkua voi myös kasvattaa kasvihuoneessa ja käyttää sitä tuoreeltaan ilman säilöntää
- Jos kurkku närästää syödessä, kokeile vaaleampia lajikkeita tai kokeile kuoria kurkku
- Partenokarppisia ja perinteisiä lajikkeita voi kasvattaa samassa tilassa


         Lajikepoimintoja:

Kasvihuonekurkku	Amppelikurkku	Avomaankurkku
Saladin F1	Hopeline F1	Profi F1
Delistar F1	Baby F1	Rhensk druv Hg
Paska F1		Vorgebirgsstrauben

Helpot ohjeet tomaatin kasvatukseen

Blogiyhteityössä: Siemenkauppa.com

---

Tomaatin kasvatus pitää sisällään runsaasti pienempiä ja tarkempia niksejä, mutta ilman näitäkin juttuja pääsee kasvatteluissa hyvin alkuun. Koitan jälleen kirjoittaa kasvatuksesta lyhyesti ja yksinkertaisesti.

Tomaattilajikkeiden kasvatuksen välillä ei ole kovin suurta eroa. Eri tomaattien erot tulevat lähinnä hedelmän muodosta ja itse kasvin kasvutavasta. Lajikevalinnassa kannattaa lähteä liikkeelle omista tarpeista ja siitä miten ja missä tomaattia haluaa kasvattaa. Runkotomaatti kasvattaa yhden pitkän rungon, joka sopii mainiosti kasvihuoneeseen. Pensastomaatin kasvutapa on yleensä melko matala ja pensasmainen. Se sopii paremmin seinustalle tai parvekkeelle. Pensastomaatista löytyy myös pienempiä amppelilajikkeita jotka sopivat erinomaisesti parvekkeelle ja terassille.

Aloittelijan kannattaa valita lajikkeiksi perinteisiä perustomaattilajikkeita ja kirsikkatomaatteja. Nämä kasvavat helpoiten ja varmimmin. Suuret pihvitomaatit ovat vaikeampia sekä hitaampia ja tällöin sato jää helposti pieneksi niin kooltaan kuin kappalemäärältään. Aloittelijan kannattaakin valita muutama varma lajike ja tämän lisäksi erityyppisiä lajikkeita kokeiltavaksi.

Tomaattien kylvökausi alkaa helmikuun puolivälissä ja jatkuu aina huhtikuun puoliväliin. Jos käytettävissä ei ole lämmitettävää istutuspaikkaa, tomaattia ei kannata rynnätä kylvämään vielä maaliskuunkaan alussa. Siemenpussit kannattaa säilyttää myöhempää tarvetta varten.

Tomaatin kylvöön kannattaa varata kuohkeaa multaa tai turvetta. Tomaatti kasvattaa juuristoa innokkaasti, eikä se ole niin vaativa mullasta kuin esimerkiksi chili. Tomaatin voi kylvää pieniin ruukkuihin tai hajakylvönä (useita siemeniä samaan purkkiin) isompaan purkkiin. Tomaatti itää kohtalaisen helposti, mutta lämpö nopeuttaa tomaatinkin itämistä. Sijoita hyvin kosteutettu kylvöastia lämpimään tai lämpömaton päälle. Tomaatti itää nopeasti ja tästä syystä purkit on hyvä sijoittaa heti valoisaan paikkaan tai laittaa kasvivalon kylvösten päälle.

Kun tomaatti on aukaissut ensimmäiset varsinaiset lehdet sirkkalehtien päälle, ja kylvö on tehty hajakylvönä, on aika koulia tomaatti eteenpäin. Tällöinkään seuraavan ruukun ei tarvitse olla vielä iso. Istutus tehdään mahdollisimman syvään, siten että sirkkalehdet jäävät juuri mullan pinnalle. Samalla tomaatti siiretään viileämpään (18-20°C), koska tomaatti kasvattaa lämpimässä herkästi vain pitkää vartta. Kun juuret ovat tulleet runsaammin ruukun reunaan, voidaan tomaatti istuttaa jälleen hieman isompaan ja syvempään purkkiin. Tomaatille kertyy olisi hyvä kertyä  2-3 ruukutusta ennen istutusta lopulliseen paikkaan tai ruukkuun. Tämä vahvistaa entisestään tomaatin juuristoa.

Siirrä tomaatit kasvihuoneeseen tai parvekkeelle hallan mentyä. Tomaattia voi muiden kasvien tavoin totuttaa viileämpään paikkaan pitämällä ne päivisin lämpimässä kasvihuoneessa ja siirtää ne jälleen yöksi sisään. Tomaatti kasvaa hyvin kasvihuoneen penkissä tai lavassa. Maahan tomaattia ei kuitenkaan kannata istuttaa ennen kuin maa on lämmennyt. Jos taimi on venähtänyt pitkäksi, voidaan sen juuripaakku istuttaa myös J-mallisesti kyljelleen, jolloin pituutta saadaan hieman lyhyemmäksi.
Tomaatti viihtyy myös ruukussa, mutta kesällä tomaatin vedenotto on suurta, joten ruukun pitäminen märkänä voi olla haastavaa kuumilla kesäkeleillä.




Runkotomaatti tekee varkaita (lehtihankaan tuleva toinen oksa) herkästi ja varkaat tulee poistaa mahdollisemman ajoissa. Pensastomaatilta ei taas poisteta varkaita, koska hedelmät kehittyvät osittain myös varkaisiin. Hätätapauksessa runkotomaatin katkennut latva voidaan uusia antamalla ylimmän varkaan kasvaa uudeksi latvaksi.

Runkotomaatti kasvaa kerroksittain ja  muodostaa selkeitä terttuja. Kasvukauden pituudesta riippuen on hyvä muistaa, että tomaatin kukasta kypsään hedelmään kestää n. 2 kuukautta. Tämä pidetään usein mielessä, kun runkotomaatin latva katkaistaan. Tällöin kotikasvatuksessa on terttuja 4-7kpl. Uutena trendinä on olla katkaisematta latvaa, koska silloin tomaatti altistuu herkemmin kasvitaudeille ja voima ei siirry sen enempää tomaattien kypsytykseen, vaan tomaatti alkaa kasvattaa enenevässä määrin varkaita. Pensastomaatin kasvua voi myös rajata leikkaamalla kasvun rajoittamiseksi.

Tomaatti vaatii paljon lannoitusta ja tästä syystä sitä tulee lannoittaa säännöllisesti. Lannoituksen voi aloittaa laimealla lannoitevedellä kun taimet ovat n. 15cm pituisia. Kastelulannoitteet ovat helppoja ja ravinteet ovat heti tomaatin saatavilla. Tomaatti indikoi lehtien värillä ravinnetasoa. Kalpeat lehdet kielivät usein ravinteiden puutteesta tai liian märästä maasta. Tomaatille on paljon sopivia lannoitteita, jotka edistävät kasvua ja sadontuottoa. Lannoitusta jatketaan kauden loppuun asti, koska ravinteita tarvitaan myös sadon kypsytykseen.

         Lajikepoimintoja:

Runkotomaatti	Pensastomaatti	Kirsikkatomaatti	Amppelitomaatti
Tanskan vienti	Roma ja Red Pear	Tiger f1	Hundreds & Thousands
Moneymaker	Balkonzauber	Black Cherry	Donna
Sparta f1		Resi	Tumbler f1

Helpot ohjeet chilinkasvatukseen

Blogiyhteityössä: Siemenkauppa.com

---

Chilinkasvatuksen suosio on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Eipä ihmekkään, koska chilinkasvattaminen tarjoaa helposti hienoja onnistumisen tunteita.




Vaikka chili mielletään usein punaiseksi, tuliseksi ja pitkäksi suunpolttajaksi, se ei välttämättä ole sitä. Chililajikkeita on lukemattomia ja eri variaatiosta löytyy taatusti jokaiselle se oma lajike. Laijkekirjon suuruus ja monimuotoisuus onkin usein juuri se asia joka koukuttaa monet pysyvästi chilin pauloihin.

Chilin kasvatus on juuri niin vaikeaa kuin siitä haluaa itse tehdä. Helpoimmillaan se ei poikkea monesta muusta kasvihuoneesta tutusta kasvatista. Etsi lajike joka sinua kiinnostaa. Mieti mikä voisi olla sinun juttusi. Kaipaatko polttavaa tulisuutta, vai rahallista makua. Valitse lajike tämän mukaan. Tutustu siemenpakkaukseen ja noudata sen ohjeita. Ensikertaa chiliä kasvattavan kannattaa valita muutama toisistaan poikkeava lajike.

Chilit voi kylvää tammikuun alussa, mutta kylvämistä voi jatkaa aina maaliskuulle saakka. Aikainen aloitus vaatii hieman panostusta, koska chilin taimet vaativat lämpöä ja valoa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että tuliset lajikkeet kylvetään ensin ja miedommat tämän jälkeen. Näin siksi, että tuliset ja erikoiset lajikkeet vaativat usein pitkän kasvukauden.

Kylvömultana kannattaa käyttää kuohkeaa ja ilmavaa multaa tai turvetta. Chilit voi kylvää 0,5-1cm syvyyteen. Näin juurtuva siemen ei rasitu heti siirrosta ja kasvu voi jatkua itämisestä keskeytymättä.
Mullan ilmavuutta voi lisätä perliitillä ja pinnan kuivumista voi ehkäistä vermikuliitilla. Kylvämisen voi tehdä myös turvotettaviin kylvönappeihin.

Taimet kannattaa kylvää pieniin purkkeihin, josta ne siirretään suurempiin ruukkuihin juurten tultua runsaammin reunaan sekä pohjaan. Liian suuri ruukku hidastaa kasvua.
Pidä kylvökset kosteana, mutta ei kuitenkaan märkänä. Chili itää nopeiten 25-28°C lämpötilassa.
Sijoita kylvös siis lämpimään paikkaan tai laita lämpömatto kylvösten alle.

Itämisen jälkeen, siirrä taimet valoon. Talven taittuessa kevääseen, etelänpuoleisella ikkunalaudalla riittää valoa pienille taimille. Jos käytät keinovaloa, valota taimia 12-14 tuntia vuorokaudessa. Valoa ei voi oikeastaan koskaan olla liikaa. Hyvässä valossa taimet kasvavat tukeviksi ja elinvoimaisiksi. Kasvivalot ovat näppäriä ja ne ovat suunniteltu antamaan kasveille sopivaa valoa. Ne eivät oikein sijoiteltuna tuota kasveja kuumentavaa lämpöä.

Siirrä taimet kasvihuoneeseen, ulkoseinustalle tai parvekkeelle hallan mentyä. Chili on herkkä hallalle, mutta liika kuumuuskin on haitaksi.  Päivisin lämpö ei saisi nousta paljoa yli kolmenkymmenen. Chiliä voisikin verrata ihmiseen. Siinä missä suomalaisella on hyvä olla t-paita päällä, on siinä chilinkin hyvä olla. Chili kestää ajoittain korkeitakin lämpöjä, mutta tämä usein aiheuttaa kukka-aiheiden tippumista, jolloin satoa ei muodostu.
Sadon muodostumista voi edesauttaa pölyttämällä kukkia pumpulipuikolla.

Chili pitää lannoittamisesta ja sitä kannattaakin lannoittaa viikottain. Lannoituksen voi aloittaa varovasti laimealla lannoitevedellä jo vaaksan mittaisille taimille ja jatkaa sitä aina sadon muodostumiseen saakka.

Chilille on olemassa omia lannoitteita, mutta moni nestemmäinen yleislannoite ja tomaattilannoite käy myös. Chilin lehdet yleensä paljastavat lannoituksen tarpeen tai sen liiallisuuden.
Kalpea lehti kertoo usein ravinteiden puutteesta ja tumman vihreä liiallisesta lannoituksesta. Chilit voivat tuottaa niin sanottuja varkaita, mutta näitä ei yleensä poisteta.
Chilin liiallista kasvua voi myös rajata lyhentämällä siitä liian pitkiä oksia. Liian rehevä kasvu loppukaudesta hidastaa hedelmien kypsymistä.

Chili on ehkä yksi herkimmistä kasveista tuholaisten suhteen. Taimia kiusaavat usein harsosääsket, joita voi torjua kelta-ansoilla. Myöhemmin kiusaksi saattavat tulla kirvat tai vihannespunkit.
Tästä syystä chili on hyvä sijoittaa muiden kasvien viereen, kuten tomaatin. Tämä vähentää tuholaisriskiä, mutta ei täysin poista tarkkailutarvetta.

Chilin voi kasvattaa kasvihuoneen maassa tai lavassa, mutta sen voi kasvattaa myös ruukussa. Sopiva ruukkukoko on n. 5-10 litraa hieman kasvista riippuen. Kun kausi lähenee loppuaan ja chilissä on vielä satoa kypsymättä, on ruukussa kasvava chili helppo siirtää sisälle jatkamaan kasvua.

Chilin talvetus on haastavaa, mutta se onnistuu helpoiten lisävalon avulla. Talvikaudella chiliä kastellaan ja lannoitetaan vähän. Parhaimmillaan chilistä on iloa moneksi vuodeksi.



         Lajikepoimintoja:

Mieto*	Keskitulinen*	Tulinen*	Todella tulinen*
Chilhuacle Negro	De Cayenne	Hot Lemon	Trinidad Scorpion
Cherry Bomb	Jalastar	Habanero	Scotch Bonnet
Hungarian Hot Wax	Jamaican Bell	Ring O Fire	Fatalii's Perkele Pack

*Tulisuusarvio perustuu yleisnäkemykseen. Yksittäisten hedelmien välillä voi olla paljon eroja. Myös kasvuolosuhteet vaikuttavat paljon tulisuuteen.