Keskinkertainen rocotokesä

Kesä oli poikkeuksellisen kuuma ja Etelä-Amerikasta kotoisin olevalle rocotolle se oli kuitenkin liikaa. Vaikka rocotot ovatkin helteisistä maista kotoisin, pitävät ne kuitenkin viileästä ja vaihtelevista oloista. Ovathan ne kotoisin korkealta vuoristosta.


Rocoto Mazano red sammalvesiviljelyssä

Vaikka kokoa ja satoa on oksilla vain ripaus verrattuna viime vuoteen, on tässäkin ollut tarpeeksi omaan tuorekäyttöön. Chilin käyttö kun itsellä vähentynyt vähentymistään, enkä pysty enää syömään tulisia chilejä käytännössä lainkaan. Rocotoiden kanssa vielä pärjään, mutta chinenset ovat käytännössä kaikki sopimattomia omaan suuhun.


Rocoto Mazano red amppelissa

Rocotoja oli alkujaan kolme. Yksi vesiviljelyssä ja kaksi amppelissa. Toinen amppelirocoto putosi kuitenkin alkukaudesta maahan ja meni tietysti tyvestä poikki. Sen taru loppui siihen. Niinpä kautta jatkettiin kahden rocoton osalta. Vesiviljelyrocoto päätyi jo aikaisin ulos, ehkä jopa hieman liiankin aikaisin. Amppelirocoto päätyi ulos myöhemmin toukokuun helteissä, jossa se päivittäin kritisoi kasvihuoneen kuumuutta.



Rocoto kokeellisessa 30x30x30cm sammalkuutiossa

Vesiviljelyssä ollut rocoto kasvoi mukavasti, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kuin viime vuonna vesiviljelyssä ollut rocoto. Toki kesä oli kovin erilainen ja kasvualustakin oli uusi. Osittain heikompaa kasvua voidaan pistää uuden kasvualustan piikkiin, osa taas menee melassin piikkiin.

Kasvualustana toimi jälleen oma kokeilu, joka perustui sammaleeseen. Sammalkuutioon oli prässätty rahkasammalta, perliittiä, vermikuliittia, hiiltä ja merilevää. Kuution kastelu tapahtui neljällä tippukastelutikulla, joista vesi tippui katkeamattomasti vuorokauden ympäri. Ylimääräinen vesi valui takaisin tankkiin, josta se taas pumpattiin kasville.

Lopputulos oli tyydyttävä, mutta parantamisen varaa on. Lopullinen juurimassa selviää vasta kun kuutio rikotaan kauden päättyessä. Alkuperäisenä ajatuksena oli rakentaa uuden tyyppinen “Ikea NFT” ja parannella sen ominaisuuksia ja huollettavuutta.
Grodanin 15x15x15cm kivivillakuutio on kyllä hyvä ja tämän puolesta olisi kiva kokeilla Grodanin 30x30x30cm “Big Mama”  kuutiota vesiviljelyalustana. Vaikka kivivilla on verraton materiaali vesiviljelyssä, sammaleessa on kuitenkin potentiaalia ja ekologista sellaista. Sama materiaali on toiminut kurkulla todella hienosti.

Sammalkuutio ja prässi syksyllä 2017


Kesän helteiden mentyä alkoi rocotoissakin näkyä elämää. Rocoto selkeästi kaipaa viileitä öitä satoamisen aloittamiseen. Ennen viileitä öitä, podeja muodostui todella heikosti, ja vasta viileät laukaisivat podituotannon. Nyt oksat taas notkuvat ja podien kokokin on normaali. Lannoituksen suhteen olen myös mennyt hieman kokeellisesti ja näiden lisänä on ollut myös aitoa intiaanisokeria. Sokerin eduista en ole päässyt vielä varmuuteen ja tämän osalta aloitin juuri testit tomaateilla korkeammilla annostuspitoisuuksilla.

Miltä näyttää nyt kasvarissa ja pellolla?

Syksy tulee. Se on varmaa. Ilmat viilenevät ja varsinkin yöt alkavat olla järjestään viileitä. Kasvitaudit leviävät viileän ja kostean ilman ansiosta entistä helpommin. Kasvihuoneessa härmästä on kärsitty jo kesäkuun viileistä öistä lähtien, eikä tilanne muuttunut miksikään heinä-elokuun helteissä. Tullut härmä oli ja pysyi.



Kesä oli monin puolinen kiireinen ja se näkyy. Pakolliset ja raskaat remontit juuri keskellä helleputkea vain imivät energiat. Kasvien huomioimiselle ei riittänyt aikaa ja kiinnostuskin oli kateissa. Niinpä ne eivät ole saaneet kaikkea tarvitsemaansa hoitoa. Alkukauden vaikeudet painoivat vaakakupissa ja varsinaiseen flow-tilaan ei päästy. Epäjärjestyksestä ja huonoista kokemuksista huolimatta satoa on tullut ja tulee vieläkin riittäviä määriä.

Kasvihuoneen yllättäjiin kuuluu ehdottomasti suippopaprikat. Ne pelastettiin kauppapuutarhalta ja ovat olleet todella vähällä huomiolla. Jos nämä olisivat kasvaneet hyvässä paikassa, hyvässä mullassa, sato olisi ollut todella runsas. Paprikoita näistä on syöty pitkin kesää ja uutta näyttää edelleen tulevan.



Tässä hyvä esimerkki hoidon laiminlyönnistä. Paprikan juurelta saa kohta kerätä nokkossadon. Nokkoset ovat kasvaneet peltomullasta ja kasvavat edelleen.



Aji verde chiliä on tullut riittävästi ja tulee vielä pitkään. Liiallinen kastelu näkyy kellastuneina lehtinä. Syy liikakasteluun on seonnut kellokytkin, joka resetoi itsensä 00:00. Kyseessä on DIN-kiskossa ja sähkökaapissa oleva digitaalinen kellokytkin. Uusi on tulossa… kohta. (toivottavasti ensi kevääksi)



Keltaisuutta edessä, harmautta takana.



Härmä. Tämä tuli jo kesäkuussa ja taistelu sitä vastaan on hävitty jo aikoja sitten.



Kurkut vaativat paljon hoitoa. Nämä kurkut menevät ylös ja alas. Aina hoidon tai hoitamattomuuden mukaan. Latvat ja sivuhaarat ovat kasvaneet ylhäältä takaisin alas painovoiman pakottamina. Odotin kurkkujen kuolemista jo aikoja sitten, mutta ne piristyivät uudelleen viileiden ilmojen alettua.



Jurassic kurkku on melkoinen sissi kestämään. Toinen pää kasvista on härmän ryydyttämä, mutta viileiden ilmojen myötä latva alkoi pukata uutta kasvua.



Kuivuutta tomaateissa. Vaikka kastelu toimii automaattisesti, pitää huolehtia, että:
A. Tankissa on vettä, B. Tippusuuttimet ovat auki



Osa kastelussa käytettävistä tippusuuttimista (ja tikuista) ovat menneet tukkeeseen veden epäpuhtauksista. Kierrossa on mukana hiekkasuodatin, mutta se toimii vasta ja vain kiertäneelle vedelle. Tänä vuonna hellejakson aikana kaivosta tuli normaalia enemmän tällaista saven kaltaista muhjua ja se menee kaivopumpun 120µm lamellisuodattimen ja tippukastelupumpun 120µm verkkosuodattimen läpi.  Projektina on rakentaa riittävä vedenpuhdistin tulevalle vedelle, mutta sekin on arvatenkin vielä kesken.



Avomaakurkut lähtivät parin yrityksen jälkeen kasvuun. Tosin missään järin hyvässä kunnossa ne eivät ole. Syyksi epäilen vihannespunkkeja. En halua edes varmistua asiasta.



Peltotomaattien (eli niiden jotka eivät mahtuneet kasvihuoneeseen) suhteen olen hieman pettynyt. Joukossa oli pari siperialaista lajiketta, joiden tuotto jäi todella vähäiseksi. Ehkä kesän kuumuus ei sopinut niille. Muutenkin tomaatit kasvoivat oloihin näiden vaivalloisesti. Satoa näistä on kuitenkin kertynyt, vaikka mitään kauniita ne eivät ole olleet.



Citrina on tykittänyt tomaatteja myös ulkona. Ne ovat tuottaneet satoa runsain määrin kasvihuoneesta, mutta myös ulkoa.



Ulkotomaateista menestyjiä ovat testitomaatit, joille annettiin Helsingin puutarhatarvikkeen lähettämää Oldtimer Organic lannoitetta. Oman ja lannoitevalmistajan sekoitussuhteiden välillä ei ollut kovinkaan merkittäviä eroja sadon muodostuksessa ja kypsymisessä.


Nelson f1 jättikurpitsa. Mikään jätti tämä ei ole, mutta annetaan muille lisää tilaa ja voimaa.



Nelson kurpitsa on myskikurpitsan tyyppinen. En ole mikään kurpitsafani, mutta tämä maistui loistavalta risoton sekaan pilputtuna. Rakenteeltaan kiinteä.



Kurpitsakesä on ollut kaksijakoinen. Kurpitsaa tulee ja mätänee. Jossakin vaiheessa kehittyviä kurpitsoita oli paljonkin, mutta jostain syystä ne mätänevät. Yhdeksi syyksi veikkaan lämpöä, toisena ampiaisia. Nelson kurpitsoista ovat kaikki kehittyneet selvinneet, mutta keltaiset Gran gigante jättikurpitsoista ainakin 7/9 on mädäntynyt pois. Elinvoimaa kasveissa kyllä riittää ja yksi haara huitelee n. 8-9m päässä istutuspaikasta.



Kyssäkaalia oli tänä vuonna meillä ensimmäistä kertaa, mutta ei viimeistä. Alkuvaikeuksien jälkeen satoa tulee hyvää tahtia. Maistuu lantulle, mutta kasvaa nopeasti ja on jopa maistuvampi. Ehdottomasti ensikaudelle. Käytön suhteen pitää olla nopea, koska suuretessaan ainakin tämä lajike muuttuu puumaisemmaksi ja tikkuiseksi.



Maissi ottaa pitkään kypsyäkseen. Tähkän päässä oleva tupsu pitäisi ensin ruskistua ja sitten tippua pois. Nyt tosin tupsun tippumista ei näytä tapahtuvan sitten millään.

Kaikesta huolimatta maissia on saatu jo syötäväksi. Liiallisesta odottelusta kertovat osittain itämään lähteneet maissit.



Kesäkurpitsaa on tänä kesä tullut loistavasti. Nyt jäljellä on yksi, joka saa kasvaa kokoa.




Porkkana on kasvanut hyvin. Sen syönti on jäänyt hieman unohduksiin ja sitä olisi voinut syödä paljon runsaamminkin. Makea Sugarsnack 54 menettää makeuttaan vanhetessaan.

Lehtikaalia on enemmän kuin pystyy syömään. Kesä on niille ollut eduksi. Katsotaan selviääkö tämä lopputalveen saakka, kuten viime vuotinen lajike.



Perunapelto alkaa olla ruskea. Kohta on noston aika.




Kasvihuonetta siivotessa kurkiparvet lentävät aina yli. Nämä olivat hanhia, joten kausi jatkuu vielä.

Bokashi – valmista multaa

Blogiyhteistyössä: Viidakkotohtori

Viime kerralla kirjoittelin multatehtaasta, joka on bokashimullan viimeinen vaihe. Nyt fermentoidut biojätteet ovat muuntuneet mullaksi. Tosin vasta toinen yritys tuotti tulosta.





Ensimmäinen multatehdas ei onnistunutkaan odotusten mukaisesti ja 20 päivän päästä biojätteet olivat lähes samassa tilassa kuin ne oli multatehtaaseen laitettaessa.
Mikä siis meni pieleen?

Moni asia voi mennä pieleen tässäkin. Syitä voi vain arvuutella. Multaukseen käytetty multa ei ollut laadultaan sopivaa, multatehdas oli liian kuumassa paikassa. Bokashiämpäriin silputtu tavara oli jäänyt liian suureksi kooltaan. Multatehdas oli liian hapeton.


Toisella yrittämällä siis onnistuin.
Tässä siis tarinaa siitä miten onnistuin toisella yrityksellä.

Jälkikypsytyksen suhteen en kiirehtinyt. Bokashi sai kypsyä hieman yli 3 viikkoa. Biojätteen kertymistahti mahdollisti tämän ilman kolmatta bokashiämpäriä. Fermentoituneen bokashin sekoitin multaan reilunkokoisessa astiassa. Sekaan laitoin vielä hieman vanhaa multatehtaan multaa “juureksi”.

Multaukseen käytettävä multa on oltava laadultaan hyvää. Liian hiekkainen, savinen tai voimakkaasti lannoitettu multa ei käy. Multatehdas ei myöskään toimi esim. turpeella.

Koska kasvihuoneessa on käytössä turvetta, en omistanut kunnollista multaa. Peltomulta osoittautui rakenteeltaan sopimattomaksi ensimmäisellä yrityksellä, eikä se käynnistänyt multatehdasta käyntiin. Toiseen yritykseen sain hankittua maatunutta metsämaata, johon hieman lisättiin hiekkaa. Multa sisältää jonkin verran savikokkareita, pieniä kiviä ja juuria, mutta nämä sihdataan siitä pois myöhemmin. Multaukseen käytetyn mullan laatu korreloi suoraan myös bokashimultaa. Näin ollen kasvituholaisia tai kasvitauteja sisältävää multaa ei kannata käyttää bokashin multaukseen.

Riittävästi multaa. Sekoitussuhde on vähintään 50/50. Mittana käytin bokashiämpäriä. Ilman välipohjaa mullan tilavuudeksi tulee suurempi kuin bokashin. Tällöin mullan määrä ei ainakaan jää pienemmäksi kuin itse bokashin.

Sekoita bokashi ja multa kunnolla. Käsin sekoituksen lisäksi käytin apuna porakonetta ja laastivispilää. Multaukseen käytin nyt enemmän energiaa ja huomiota, enkä ainoastaan tyytynyt sekoittaan karkeasti lapiolla.

Multauksen jäljiltä bokashi pitäisi olla mahdollisimman sekaisin multaan. Mitä pienemmäksi biojätteet on jaksanut paloitella, sen helpompaa multaus on. Pienempi silppu myös nopeuttaa itse maatumisprosessia.

Ensimmäisellä kerralla käytin multatehtaana yhtä isoa saavia. Multatehtaassa kannattaa kuitenkin suosia laakeita ja matalia astioita. Näin happi kulkee paremmin maatuvaan bokashiin. Verrattuna ensimmäiseen multatehtaaseen, jaoin mullatun bokashin kahteen saaviin. Saavien pohjat oli myös rei’itetty paremman hapettumisen edistämiseksi. Myös liiallinen kosteus pääsee valumaan rei’istä pois jos sitä on liikaa.

Pohjalle laitettu mullan määrä oli vähäinen, koska sen ei pohjareikien takia tarvitse toimia nesteenkerääjänä. Näin hapella on lyhyt matka maatuvaan ainekseen.

Mullattua bokashia ei kannata yrittää mahduttaa yhteen isoon multatehtaaseen, vaan se kannattaa jakaa useampaan astiaan. Mullatun bokashin jakaminen kahteen on jo hyvä lähtökohta.

Siirsin mullatun bokashin multatehtaaseen ja pyrin jättämään sen mahdollisimman ilmavasti saaviin. Jätin saavin myös ylös maasta, jotta pohjareiät pääsevät hengittämään paremmin. Samalla maasta ei pääse luikertelemaan multaan mitään ei toivottuja eliöitä.

Hajulukoksi käytin myös hyvin vähäistä multamäärää, 2-3cm. Koska multatehdas oli ulkona, ei hajuhaittojakaan pääse syntymään vähäisen multamäärän takia. Sisällä tilanne voi olla eri.

Multatehtaat ovat viileässä ja varjoisassa paikassa. Nyt ei toisin ole enää +33 helteitä, jotka todennäköisesti pilasivat pääosin ensimmäisen multatehtaani. Laitoin multatehtaiden päälle verkon, joka estää tuhoeläinten pääsyn saaveihin. Tämän päälle pitää laittaa vielä sadesuoja. Sadesuoja ei saa estää hapenkulkua saaveihin, joten ilmarakoa pitää jättää. Sadesuojaksi käytin levyä jonka alle jäi ilmatilaa 2-3cm.

Reilu ilmarako kuivattaa multaa tehokkaasti, mutta itse maatuva osa pysyy hyvin sopivan kosteana, kuten artikkelin kahdesta ensimmäisestä kuvasta näkyy. Käyttämäni metsämaan multa sisältää jonkin verran kokkareita ja juuria, mutta sihtaan tuotoksen myöhemmin. Nyt multatehtaasta tyhjennetty multa saa seisoa pari viikkoa, jolloin sen pH tasaantuu. Oma bokashimultani tulee käyttöön todennäköisesti ensi keväänä, joten se saa tekeytyä varastossa vielä hyvän tovin.

Bokashi – nopeasti supermultaa biojätteistä
Bokashi – matkalla supermultaan, eka täynnä
Bokashi – multatehdas
Bokashi – valmista multaa