Biohiili on kovassa nosteessa ja se valtaa alaa kiihtyvällä vauhdilla muilta kosteudensitojilta. Biohiiltä voidaan käyttää moniin asioihin sen monipuolisten ominaisuuksien takia. Yksi näistä on kosteuden sidonta ja luovutus. Olen
kirjoittanut jo aiemmin laajemmin biohiilestä, mutta biohiili on luontainen kostutuskide. Se ei sisällä mikromuovia, eikä se liejuunna kasvualustaa saven tapaan. Biohiili säilyttää kiinteän olomuotonsa läpi kauden ja paljon kauemminkin. Mikä parasta, biohiili on erinomainen tapa sitoa hiilidioksidia maahan käytännössä ikuisiksi ajoiksi.
 |
| Testin ainekset ennen koetta. Vasemmalta: Terracottem maanparannusaine, hieno pölymäinen biohiili, vermikuliitti, keskikarkea biohiili. Ylhäällä keskellä: karkea biohiili. |
Biohiiltä suositellaan lisäämään kasvualustaan 5-10%. Jotta se ei toimisi väärinpäin, pitäisi se ladata ensin. Pitääkseni testini suhteellisen yksinkertaisena, en ladannut biohiiltä millään tavalla, päinvastoin. Kuivutin biohiilestä loputkin varastokosteudet ja lisäsin sen testiturpeeseen mahdollisen kuivana. Tällä tavoin tavallaan hypätään tilanteeseen jossa biohiili on jo luovuttanut kaiken kosteuden kasvualustalle ja aletaan odottamaan kosteutta, jota taas imettäisiin varastoon odottamaan seuraavaa luovutustarvetta. Biohiilen lisäksi testissä on vermikuliittiä ja keinotekoista kostutinta.
Biohiili on käsitteenä laaja ja sen laatu sekä ominaisuudet vaihtelevat tuotantolaitoisten välillä. Suomessa biohiili tuotetaan toistaiseksi suurimmalta osin vain puuhakkeesta. Muodon ja tuotantotavan lisäksi myös puulaji muuttaa biohiilen omainaisuuksia. Hiilen huokoisuuteen vaikuttaa myös lämpötila jossa biohiili on tuotettu. Ei siis ole olemassa yhtä ja ainoaa "biohiiltä", vaan biohiiltä voidaan pitää yleissanana orgaanisesta materiaalista pyrolyysillä valmistetulle hiilelle, koska biohiiltä voidan tuottaa lähes kaikesta orgaanisesta materiaalista. Biohiilellä ja biohiilellä on siis eroja ja ne myös heijastuvat sen kykyyn sitoa ja luovuttaa kosteuttakin. Tässä suhteessa testillä ei ole tarkoitus lähteä vertailemaa biohiilen eroja, vaan tarkastella miten biohiili käyttäytyy vermikuliittiin ja keinotekoiseen kostuttimeen verrattuna. Mukana on myös verrokit ilman kosteutinta.
Testimateriaalit
Biohiili:
- Pölymäistä seulottua biohiiltä, sisältää myös joitain "sattumia" (Carbons Finland)
- n. 2-4mm "keskikarkea" biohiiliseulos (Carbons Finland)
- Karkea biohiili +5mm (Carbofex)
Muut:
- Vermikuliitti (Plant!t)
- Terracottem (Terracottem)
- Puutarhaturve (Belinda)
Testijärjestelyt
Testiä varten Belindan Puutarhaturpeesta seulottiin tavallisella
kotitaloussiivilällä tasalaatuista turvetta. Näin turpeesta poistettiin kaikki suuret ainesosat, joita esiintyy suhteellisen paljon perusturpeen joukossa. Seulomalla turpeen tilavuus suhteessa painoon saatiin vakioitua hyvin lähelle jokaista testiyksilöä varten. Jokaiseen testiyksikköön punnittiin 50g seulottua, säkkikosteaa turvetta.
 |
Puutarhaturve seulottiin sihdin läpi, jotta jokaiseen koeyksilöön saatiin suunnilleen sama määrä tasalaatuista turvetta painon ja tilavuden suhteen. Lopullinen turpeen määrä lisättiin kuitenkin painon mukaan. Turvetta ei kuivattu testiä varten, vaan jokaiseen koeyksilöön turve lisättiin säkkikosteana. Tällä pyrittiin saamaan nopeampi nesteen imeytys, koska turve ja biohiili ovat molemmat hydrofobisia ollessaan täysin kuivia.
|
Koska testimateriaalit olivat erityyppisiä keskenään, päätin lisätä kosteuttajia 20% turpeen painosta. Näin ollen kaikkia kosteuttajia lisättiin 10g jokaiseen testiyksikköön. Todellisuudessa kuluttajan lisäämä määrä perustuu tilavuuteen, mutta tämä koettiin ongelmalliseksi aineiden, lähinnä pölytasoisen biohiilen yhteydessä, joka tiivistyi tilavuusmittauksen jälkeen huomattavia määriä. Tästä johtuen 20%:n lisäys päätettiin tehdä painon mukaan.
 |
| Tilavuuserot olivat erittäin suuria, jonka johdosta testi päätettiin tehdä tuotteiden painoon perustuen. Myös pölymäisen biohiilen kasaanpainuvuus aiheutti ongelmia sen tilavuuden luotettavaan mittaamiseen. Terracottem-maanparannusaine (edessä keskellä) on selkeästi muita painavampaa. Terracottemin suositeltu lisäyskin on vain 0,4%. |
Kun testiyksilöt saatiin sekoitettua (jokaista testattavaa materiaalia oli kaksi kappaletta), aloitettiin niiden kosteuttaminen. Jokaiseen testiyksilöön lisättiin 50g vettä, joka annettiin vetäytyä. Vetäytymisen jälkeen lisättiin vielä toiset 50g vettä. Tämän jälkeen testiyksilöt peitettiin muovilla haihtumisen estämiseksi n. vuorokaudeksi. Vuorokauden kosteuden tasaamisen jälkeen testiyksilöihin lisättiin vielä 50g vettä. Tämän jälkeen testiyksilöt jälleen peitettiin muovilla ja jätettiin tasaamaan kosteutta kahdeksi vuorokaudeksi.
 |
| Erot alkavat näkyä viimeisen vedenlisäyksen jälkeen. Pelkkää turvetta sisältäneet koepurkit (oik. takayläkulma) ovat kyllästyneet vedestä, eikä turve kykene enää imemään lisättyä vettä sisäänsä. Myös aivain hienoa hiilipölyä sisältäneet koepurkit (vas. alaetukulma) imevät vettä muita koeyksilöitä hitaammin. |
Kun testiykilöt olivat seisseet noin kaksi vuorokautta viimeisestä vedenlisäyksestä, siirrettiin ne kuivempaan ja lämpimempään ilmaan kuivumaan. Testiyksilöiden paino punnittiin vuorokauden välein ja näin saatiin käsitys siitä kuinka jokainen testiyksilö kuivui ja miten testimateriaali luovuttkosteutta itsestään pois.
Testiseokset:
 |
Keskikarkea biohiili sekoitettuna turpeeseen. Koostumus erinomainen ja helppo sekoittaa.
|
 |
Terracottem- maanparannusaine. Koska Terracottem on painavaa, sitä tuli turpeen sekaan muita huomattavasti vähemmän.
|
 |
Karkea biohiili oli helppo sekoittaa turpeeseen, mutta isot biohiilen kappaleet putoavat sekoittelussa ja käsittelyssä helposti materiaalin pohjalle, jolloin tasaisuus hieman kärsii.
|
 |
Pölymäinen biohiili oli hieman sotkuista sekoittaa turpeeseen. Tosin, sekoittamisen tasaisuus oli helppo päätellä turpeen väristä. Pölymäinen biohiili värjäsi turpeen kauttaaltaan mustapuhuvaksi. Etualalla verrokkina puhdasta turvetta.
|
Terracottem
Terracottem maanparannusaine on laajastikin käytössä ammattipuolella, mutta sitä on saatavilla myös kuluttajapuolella pieniin pusseihin pakattuna. Terracottem on ainoa testissä oleva kosteudensitoja, joka sisältää epäorgaanisia aineita. Terracottem koostuu vulkaanisestakivestä, lannoitteista ja polymeereistä. Polymeerit turpoavat monikertaisiksi kastuttuaan ja sitovat näin kosteutta kasvualustaan. Polymeerien määrää ei suoraan kerrota tuoteselosteessa, mutta erillisen tiedon mukaan niiden osuus on 7-30% vaihdellen eri Terracottem tuotteiden välillä.
Koska polymeerit ovat eräänlaista muovia, herääkin väistämättä kysymys, lisätäänkö tässä muovia maaperään. Esitin tämän kysymyksen myös Terracottemin suomalaiselle maahantuojalle. Vastaukseksi sain englanninkielisen yleiskirjelmän aiheesta, jossa Terracottemin valmistaja vakuutteli aineen haitattomuutta ja siitä, ettei kyseessä olisi mikromuovinlähde.
Kirjelmästä kävi ilmi, että maan omat mikrobit hajottavat polymeerit. Hajoamiseen kuluva aika oli kuitenkin pitkä, eikä hajoamisaikaan oltu käytetty kuin teoreettisia arvioita. Näissä arvioissa polymeerit hajoaisivat ainostaan 10% vuodessa, jos ilmasto ja lämpöolosuhteet olisivat edullisia.
Tämän perusteella puoliintumisajaksi arvioitiin 8 vuotta! Tästä on myös laskettavissa, että 750g paketin sisältämien poymeerien (7-30% sisällöstä) häviäminen alle grammaan vie aikaa n. 40-50 vuotta! Siis hyvissä ja suotuisissa olosuhteissa. Hajoamistuotteiden luvattiin olevan ympäristöystävällisiä yhdisteitä.
Terracottemin mukana olevat lannoitteet ovat niin sanottuja CRF-lannoitteita (Controlled Release Fertilizers). Nämä lannoitteet ovat päällystetty polyuretaanilla (PUR). Dokumentin kirjoitushetkellä tämä pinnoite ei täyttänyt biohajoavuuden vaatimuksia. Tosin vaatimuksia hajoavuudelle ei myöskään ollut kirjoitushetkellä (3/2018). Dokumentissa peilattiin mahdollisesti voimaan tulevaan 24h biohajoavuusvaatimukseen, mutta myös siihen, että vaatimus tullaan todennäköisesti tuplaamaan ja tähänkin tulee vielä 7 vuoden siirtymäaika. Yhtä kaikki, hitaasti liukenevien lannoitteiden ja polymeerien käyttö ei tunnu ainakaan allekirjoittaneesta kovin ekologiselta, kun vastassa on puuhiiltä ja savimineraalia (vermikuliitti).
 |
Terracottem maanparannusaine oli ainoa epäorgaaninen kostutin testissä. Se sisältää lannoitteita, vulkaanistakivä ja polymeerejä. Sen ominaisuudet jaksavat hämmästyttää, kun se turpoaa yli 15 kertaiseksi. Suositusannostelu onkin 1 ruokalusikallinen 4 litraa kasvualustaa.
|
Haituvuus ja vedensidontakyky
Sitten itse testiin. 150ml vettä sisältäneet 300ml:n muovipikarit nostettiin kuivumaan huoneilmaan. Lämpölähteen johdosta lämpötila oli normaalia huoneilmaa korkeampi ja ilmankosteus normaalia matalampi. Testipikarit eivät kuitenkaan olleet suoraan ilmavirrassa tai lämpölähteen välittömässä lähietäisyydessä. Epäkeskeisellä sijoituksella pyrittiin varmistamaan suhteellisen tasaiset olosuhteen jokaiselle koeyksilölle. Huomattavaa on, että materiaalit olivat pohjasta ehjässä muovipikarissa, jolloin tavalliseen ruukkuun nähden, kuivumistä tapahtui vain pikarin suulta. Normaalissa ruukussahan kuivumista tapahtuu poikkeuksetta myös pohjan kautta, pohjalla olevien reikien takia.
 |
Testiyksilöiden kuivuminen koko mittausajanjaksolla. Huomattavaa on se, että lähes kaikki kuivuivat huomattavasti alle kuivan aloituspainon (X). Tästä voidaan päätellä se, että säkkikostea turve sisälsi hyvin suuren määrän kosteutta.
|
Kuivuminen materiaalinen välillä oli melko yhteneväistä, vaikka materiaalien väliset erot olivat suuret. Eroa alkoi näkymään vasta testin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, jolloin Terracottem alkoi erottumaan muista. Terracottemin kahden eri testiyksilön välillä oli myös melko suuri ero. Tämä ero selittynee pitkälti Terracottemin koostumuksesta ja sen mahdollisesta epätasaisesta koostumuksesta testiyksilöiden välillä.
Materiaalien kuivumista seurattiin kaikkien testiyksilöiden osalta niin pitkään, että viimeinenkin testiyksilön paino tippu nesteettömään lähtöpainoon. "Terracottem 1" testiyksilö määritti tässä tapauksessa testin pituuden ja vaati 45 päivää kuivuakseen lähtöpainoon. Nopeiten kuivuminen tapahtui verrokkiyksilössä "Turve 1", joka kuivui lähtöpainoonsa 22 päivässä. Alla olevassa kuvasta käykin ilmi käyrät ja missä vaiheessa mikin materiaalisekoitus kuivui lähtöpainoonsa.
 |
| Testiyksilöiden kuivuminen painon suhteen. Käyrä loppuu kun kuivuminen saavutti kuivan aloituspainon. |
Koska testiyksilöiden välillä oli jonkin verran eroja, koostin alempaan graaffiin myös keskiarvot eri materiaalisekoituksista. Kuten käyristä on havaittavissa, ei eroja esiintynyt tämänkään jälkeen. Terracottem pidättää selkeästi pisimpään kosteutta. Turpeen ja biohiililisättyjen turpeiden kuivumisaika oli hyvin lähellä toisiaan. Samalla on huomattava, että vaikka biohiililisäys oli painon perusteella 20% ja sen osuus tilavuudesta oli hyvä, mutta sen kosteutta sitova määrä ei todellisuudessa ollutkaan suuri. Biohiili sitoo itseensä kuitenkin maksimissaan 5x määrän vettä painoonsa nähden ja 90-95% tilavuutensa verran. Tästä voidaan päätellä, ettei liian lyhyt imeytymisaika välttämättä riittänytkään hiilelle ja testi aloitettiin liian nopeasti.
 |
| Kahden testiyksikön keskiarvoiset kuivumiset painon suhteen. Käyrä loppuu, kun paino saavutti kuivan aloituspainon. Keskiarvoiset lukemat tasoittivat hieman testiyksilöiden välisiä eroja. |
Testin 1 loppuarvio
Terracottem vei siis ensimmäisen testin voiton suvereenisti. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että Terracottem on savea, lannoitteita ja polymeerejä. Laajenneet polymeerit sitovat tehokkaasti nestettä sisäänsä, mutta voisiko tulos olla sama jos hiiltäkin olisi 15x määrä? Hiili on kevyttä ja 15g 2-4mm koivuhiiltä on suunnilleen tilavuudeltaan 50ml. Jos koivusta valmistettua biohiiltä olisi 15x määrä, tarkoittaisi se 750ml hiiltä. On siis sanomattakin selvää, että biohiilen sekoittaminen tässä mittakaavassa ei ole yhtenevä millään muotoa tähän testiin. Biohiilen on siis kevyttä suhteessa tilavuutensa.
Testi oli hyvin karkea ja olosuhteet eivät olleet vakiot. Jos jokaisessa koeyksilössä olisi ollut kasvi, olisi haihdutus ollut paljon nopeampaa. Testin kontrollointi oli nyt jo hyvin epäortodoksinen, mutta kasvien kanssa se olisi ollut jo mahdoton. Järkevän testituloksen saavuttaminen olisi vaatinut kontrolloidumpaa ympäristöä ja useita testiyksilöitä. On siis selvää, ettei kasvi olisi pärjännyt pitkällekkään ruukkuihin varastoidun kosteuden varassa. Testissä ei siis ollutkaan kyse tästä, vaan siitä, miten eri muodoissa olevat kosteuden sitojat käytännössä luovuttavat kosteutta. Näin tutkien, kotioloissakin, alkaa saamaan hieman käsitystä kosteudensitojien ominaisuuksista.
TESTI 2
Kuten aiemmin oli jo arveltavissa, biohiilen suhteellisen pieni määrä ei kykene tekemään ihmeitä kasvualustassa vedensidonnan suhteen. Tästä johtuen toiseen testiin lisättiin biohiilen määrää. Kun ensimmäisessä testissä biohiilen määrä oli 10g turpeen painosta, nostettiin tämä määrä 15g:aan. Tämä määrä vastaa 30% turpeen painosta. Kokonaismäärästä tarkasteltaessa seos sisälsi siis ensimmäisessä testissä 16% biohiiltä ja toisessa testissä 23% biohiiltä.
Kun ensimmäisessä testissä veden ei annettu ehkä imeytyäkkään hiileen tarpeeksi hyvin, nyt oli syytä menetellä toisin. Biohiilen latauksen suhteen suositellaan poikkeuksetta 1-2 viikon imeyttämisaikaa. Niinpä toisessa testissä käytetään täysin kuivia materiaaleja ja annetaan vedelle 4 viikkoa aikaa imeytyä. Testipurkkien pääliset on suojattu kannella, ettei kuivumista ehdi tapahtua ennen testin alkua.
Toiseen testiin sain mukaan myös Carbons Finlandin toimittamaa kuusihiiltä, jonka paino-tilavuussuhde oli kuivuhiiltä suurempi. Näin ollen hiiltä tulee mukaan tähän koeyksilöön entistä suurempi määrä tilavuuden suhteen, painon ollessa sama.
Testimateriaalit
Biohiili:
- Pölymäistä seulottua biohiiltä, sisältää myös joitain "sattumia" (Carbons Finland)
- n. 2-4mm "keskikarkea" biohiiliseulos (Carbons Finland)
- Karkea biohiili +5mm (Carbofex)
- Sekakokoinen biohiili kuusesta (Carbons Finland)
- Murskattu biohiili kuusesta "TC sovitus" (Carbofex)
Muut:
- Vermikuliitti (Plant!t)
- Terracottem (Terracottem)
- Terracottem 0,4%
- Puutarhaturve (Belinda)
Toisessa testissä testijärjestelyt poikkesivat hieman ensimmäisestä. Jokaiseen koeyksilöön punnittiin 50g seulottua ja kuivattua turvetta. Koska turve kuivattiin ennen punnitusta, nousi turpeen tilavuus suhteessa ensimmäiseen testiin. Tässä kohtaa taisin lähteä hakoteille, hyvän ajatuksen sijaan.
Kosteuden sitojien määrä nostettiin 15g:aan. Poikkeuksen tähän tekee murskattu kuusibiohiili "TC sovitus", jolla lähdettiin kilpailemaan suoraan 15g:n Terracottem lisäystä vastaan. Tässä koeyksilössä murskatun biohiilen määrä vastasi suunnilleen sitä tilavuutta, johon 15g Terracottem kosteuden sitojaa laskennallisesti turpoaa. Hiilen murskauksella tavoiteltiin hyvää täyttöä laskettuun tilavuuteen ja "ilmataskujen" poistoa tilavuusmäärästä.
Koska Terracottem kosteudensitojalle on myös omat viralliset suotitukset, lisättiin testiin myös Terracottemia virallisen määrän sisältänyt seos. "Terracottem 0,4%. Tähän koeyksilöön punnittiin 50g kuivattua turvetta, joka tärisytettiin tiiviiksi. Tämän jälkeen turpeen tilavuus mitattiin (250ml) ja tähän määrään laskettiin n. 0,4% lisäys Terracottemia (~1ml). Vertailun vuoksi testissä mukana oleva testiyksilö 15g Terracottem määrällä on 20x suositukseen nähden.
Turpeen koeyksilössä oli turpeen määrää nostettu muiden koeyksilöiden tavoin, jolloin se sisälsi 50+15g kuivattua turvetta. Testi olisi todellisuudessa pitänyt tehdä tilavuuksien mukaan, mutta tämä osottautui erittäin ongelmalliseksi, kuten aiemmin jo totesin.
 |
| Kokeen 2 koepurkit. Vettymistaso on erittäin korkea. |
Testi 2 pääsi alkuun kun kaikki koeyksilöt olivat saaneet vettyä kuukauden verran. Silmämääräisesti kaikissa koepurkeissa oli suunnilleen samanverran materiaalia, vaikka eroa löytyikin näiden väliltä.
Kaikkiin koepurkkeihin lisättiin tismalleen sama määrä vettä, joka tosin jouduttiin imeytymisen takia tekemään useammassa erässä. Vesi lisättiin materiaalien punnistusten tavoin koruvaakaa hyväksi käyttäen.
Koska vesimäärä on niin korkea kuin mahdollista, oli selvää, että vettä on monessa koeyksilössä liikaa. Vedellä kyllästämisellä haluttiin kuitenkin ehkäistä sitä ettei mikään koeyksilö jää kuivaksi ja kaikkilla materiaaleilla on käytettävissä kaikki se vesi mitä ne kykenevät käyttämään.
 |
| Eri koeyksilöiden painon putoaminen. |
Koepurkkien punitseminen aloitetiin välittömästi kokeen startatessa kuivutteluosioon. Koska tällä kerralla oli jo kasvihuonekausi startannut, koe suoritettiin kasvihuoneessa. Näin koepurkit altistuivat eri lämpötiloille ja myös paahtavalle auringolle. Tämä näkyi myös testissä ja aurinkoisina ja paahtavina päivinä kuivumista tapahtuikin enemmän. Koska koepurkit olivat alussa hyvin vettyneitä, varsinainen kuivuminen lähti käyntiin vasta noin viikon kuivuttelun jälkeen. Niinpä leikkasin käyrästä muutamia päiviä pois. Vasta seitsemännnestä päivästä eteenpäin koeyksilöiden välille alkoi syntyä eroa.
Raju kuivuminen teki tepposia testin edetessä ja katsoin parhaimmaksi lopettaa testin ja leikata sen päivään 26. Tästä eteenpäin materiaalien kutistumiset ja halkeilut eivät enää antaneet järkevää kuvaa kosteuden poistumisesta ja yksittäisten koeyksilöyden rajut heilahtelut kasvaneen haihdutuspinnan johdosta teki kokeesta vaikeaselkoisen. Kasvualustan halkeilut edistivät syvemmältä nopeasti vapautuvan kosteuden haihtumista ja tämä on kasvualustassa toki haitaksi, mutta kasvin näkökulmasta tällöin ollaan jo menty liian pitkälle. Tästä johtuen on hyvä pysytellä vain näin kuvissa rajatulla osuudella ja tutkailla sen tuloksia.
 |
| Kokeen 1 verratavat koeyksilöt. |
Kun verrataan kokeen 1 ja kokeen 2 tuloksia, voidaan niiden olevan pääpiirteittäin samansuuntaisia. Terracottem vei voiton jälleen suvereenisti ja hiilten välillä ei ollut juurikaan eroa. Poikkeuksen luo kuitenkin turve ja kuusibiohiili. Nämä haihduttivat selkeästi vähemmän kuin muut biohiilikoeyksilöt.
Kuusen osalta tämä selittyy sillä, että kuusi on muita selkeästi huokoisempi ja kevyempi. Näin ollen 15g kuusihiiltä on tilavuudeltaan suurempi kuin 15g koivuhiiltä.
Ehkä vielä erikoisempi tulos nähdään turpeelta, joka oli jopa yksinään parempi kuin biohiililisäyksellä varustetut yksilöt. Tämä eittämättä tuo mieleen kysymyksen, mitä järkeä on edes lisätä biohiiltä, jos se jopa heikentää kosteudensitoutumista kasvualustaan?
Kyllä ja ei.
15g lisättyä turvetta on määrällisesti paljon tässä suhteessa ja määrän lisäys tehtiin juuri täysin kuivutetulla turpeella. Ja vain painoa tuiottaen. Turve itsessään omaa solukkorakenteen, joka jokseenkin hämää tässä testissä vielä lisää.
Testin loppupuolella on toki nähtävissä, että turve alka kuivumaan kuusta enemmän, siinä missä kuusibiohiili alkaa taas jarruttaa kuivumista. Väite siitä, etteikö biohiili kuivuisi ilman kasvia, ei pidä paikkaansa, mutta on oleellista huomata miten pitkälle kuivuminen on tässä jo viety. Kuivumisen kannalta kasvi olisi imenyt pelkästä turpeellisesta versiosta kosteuden todellisuudessa nopeammin, kuin hiilellisestä versiosta. Toisaaltaan voidaan pohtia skenariota, jossa täynnä olevaan 4 litran ruukkuun on vaikea enää lisätä litra tai kaksi kasvualustaa, jotta kosteuden sitoutumista voitasiin kompensoida testin tavalla. Lisäksi biohiilellä on muita etuja kasvualustassa, kuin ne joita tässä testissä on esitetty.
Ensimmäiseen testiin nähden toiseen testiin oli lisätty myös Terracottemista niin sanottu suositusten mukainen seos. Tässä seoksessa kosteuden sitojaa oli mukana vain 0,4%. Tilavuuteen suhteutettuna, tämä teki n. millilitran Terracottemia. Tämä määrä toki turpoaa 15 kertaiseksi, mutta edusti kuitenkin suhteelliseti melko vähän verrattuna Terracottemin toista testiyksilöä, jossa määrä oli painoperusteinen.
 |
| Terracottem suositus vastaan biohiilet. |
Kuten käyristä voidaan nähdä, on Terracottemin suosituksen mukainen lisäys, vain hivenen parempi kuin testin biohiiliyksilöt. Testin 26. päivänä, kuusihiili menee jopa ohi Terracottemin. Terracottemin voitokas juoksu loppuikin, kun sitä annosteltiin turpeeseen vain suositeltu määrä.
Koska Terracottemin määrä on testissä ollut suuri, haluttiin sitä testata myös biohiiltä vastaan samaan tilavuuteen perustuen. Tätä varten punnittiin 15g Terracottemia ja sen tilavuus mitattiin. Näin saatiin tilavuus, joka kerrottiin 15:sta ja tämän verran toiseen biohiiliyksilöön lisättiin biohiilltä. Biohiileksi valittiin kuusibiohiili ja paremman solukkorakenteen takia. Biohiiltä vielä murskattiin jonkin verran.
Kuusihiilen sovittaminen suurempaan Terracottem määrään yllätti. Sovitetun kuusibiohiilen kuivuminen oli yli kolmanneksen heikompaa kuin Terracottemin. Testeissä suvereenisti pärjännyt Terracottem lyötiin ns. sen omalla kotikentällä, eli tilavuudella. Tässä kohtaa lienee hyvä muistuttaa, että biohiili on täysin luonnonmateriaali, johon on lisäksi sidottu hiilidioksidia. Terracottem on taas polymeerivalmiste, jonka biohajoavuudesta ei ole kunnollisia takeita. Biohiili ei tosin hajoa, mutta sen ei luonnontuotteena tarvitsekkaan hajota.
Loppulauseet
Päälimmäiseksi testistä jäi mieleeni se, että ne suoritettiin väärin. Olisi pitänyt kyetä vakioimaan määrät tilavuuksien suhteen. Tilavuuttta olisi toki voinut kontrolloida myös painon suhteen, kun paino-tilavuussuhde olisi selvitetty. Testissä 2 lisäsin biohiiltä, mutta samalla kasvualustan määrä suhteessa kasvoi, kun käsittelin turvatta täysin kuivana. Näin biohiilen todellinen määrä vain pieneni suhteessa turpeen tilavuuteen. Ehkäpä jatkan testailua tästä jälleen viisastuneena....
Testi oli äärimmäisen pitkä ja raskas. Se sisälsi paljon taustatyötä ja lukuisia punnituksia. Lopputulos ei kuitenkaan ollut selvä ja mielestäni tämä jätti jälleen paljon kysymyksiä ilmaan. Testin perusteella voisi sanoa, että biohiilen lisäämisestä ei olisi mitään hyötyä kasvualustaan, mutta kuitenkin käytännön kokemukset sanovat toista. Biohiili on moninainen lisä kasvualustaan, joka tarjoaa monia etuja. Kosteudensitojana se on erinomainen ja tämän olen huomannut kuumina ajanjaksoina, jolloin kasvit eivät ole lähteneet nuokkumaan normaaliin tapaan. Testissä kasvualustaa vain kuivutettiin, kun todellisuudessa biohiili tasoittaa kasteluiden välissä kuivumista sitomalla ja luovuttamalla kosteutta.
Biohiili on kompleksinen, enkä tahdo edes ryhtyä yrittämään sen testailua muilla osa-alueilla.
Kosteudensitojana se tuntuu toimivan, mutta rohkenen olla eri mieltä Luken tutkimuksien suhteen, jossa riittävänä määränä pidettiin 3-5% osuutta kasvualustasta. 10 litran ruukussa tämä tekisi vain 3-5dl biohiiltä. Kun biohiileltä odotetaan merkittävää kosteudensidontakykyä kasvualustassa, sanoisin määrän olevan jossain 20-30% luokassa. Tällä määrällä kasteluväliä voidaan jo kasvattaa merkittävästi ja se riittää yli jopa muutamien päivien hellejaksojen.
Aihe kaipaa auttamatta lisää testailua, jossa keskityttäisiin biohiilen määrään kasvualustassa.
Tilavuuteen perustuen. Biohiilen pienellä lisäyksellä kasvualustaan ei tavoiteta kosteutta tasoittavia ominaisuuksia ja samaan päästään jopa pienellä kasvualustan määrän lisäyksellä. Varsinaisiin sidonta ominaisuuksiin tarvitaan enemmän korkealaatuista biohiiltä. Samalla myös biohiilen muut hyvät edut lisääntyvät.
