keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Biohiili testissä kosteudensitojana Osa2

Koe on järjestetty harrastelijapohjalta ja puhtaasti kiinnostuksesta biohiileen. Artikkelia ei ole tilattu, eikä pyydetty. Kokeen tekemisestä ei ole myöskään maksettu korvausta. Kokeessa käytetty biohiili on saatu aikanaan yleisluontoisena lahjoituksena Carbofex oy:ltä, eikä sitä ole osoitettu tähän kokeeseen käytettäväksi. Muut kokeessa käytetyt materiaalit ja tilat ovat olleet omia. 


Biohiili testissä kosteudensitojana testin ensimmäinen osa ei toteutuksensa osalta tyydyttänyt minua ja mitä pidemmälle testi eteni, sen enemmän näin koejärjestelyissä ongelmia ja suoranaisia virheitä.
Osassa 2 koitan elimininoida näitä juttuja ja tulla koejärjestelyillä lähemmäs todellista tilannetta. 

Kokeessa tutkaillaan jälleen biohiilen kuivumista tai lähinnä sitä miten koko kasvualusta kuivuu ja näin menettää kosteuttaan eli painoaan. On toki ilmiselvää, että se materiaali jossa on eniten biohiiltä kuivuu hitaiten, mutta kokeen pääasiasiallinen tarkoitus on yrittää löytää piste tai alue, jossa biohiilen lisäyksellä on oikeasti merkitystä kosteuden sitouttamisen kanssa ja mikä määrä on järjellinen. 

Suositukset biohiilen lisäyksestä liikkuvat 5-10% luokassa, mutta kaupallisissa tuotteissa määrä voi olla huomattavasti pienempi. Lähtöolettamana on ettei pienellä, alle 10%:n biohiilen määrällä olisi  juurikaan kosteuttasitovaa merkitystä. 

Biohiillellä on monia kasvualustaan ja kasviin vaikuttavia ominaisuuksia, mutta tässä testissä keskitytään vain kosteuden viipymiseen kasvualustassa. Kuten aiemmin on ollut esillä, kasvin lisääminen testiin on kohtuullisen mahdotonta nykyisillä koejärjestelyillä ja resursseilla. Näin ollen lopputulokset kosteuden viipymisestä kasvualustassa ja sen vaikutuksia kasviin pitää tehdä puhtaasti arvioiden. Todellisuudessahan kosteus lähtee nopeammin kasvualustasta, koska kasvi hakee juurillaan myös syvemmältä kosteutta. Tässä kokeessa haihtuminen tapahtuu vain yhden haihdutuspinnan kautta. 

Muutoksia testiin 2

Peltomulta oli kuivauksen ja seulonnan jälkeen erittäin tasalaatuista "jauhetta".

Aiemmassa testissä olen käyttänyt seulottua kasvuturvetta, jonka maatumisaste on ollut pieni. Näin ollen turve, sammal, on itsessään yksi voimakkaasti kosteutta sitova elementti. Tämä haluttiin eliminoida testissä 2.  Kasvualustaksi valikoitui pitkällisen pohdinnan päätteeksi oma peltomulta. Peltomulta on savensekaista multaa, jossa on myös paljon hiekkaa. Se kuivuu nopeasti ja humuspitoisuus on pieni. Testimulta nostettiin maasta, jossa arvioitiin olevan eniten orgaanista multaa. Tämä maa-aines kuivattiin ja siitä seulottiin suurimmat kivet, savet ja muut isokokoiset orgaaniset ainekset pois, kuten puutikut. 

Suurin ongelma todellisuuden ja viime testin välillä oli mittaustapa, jolla biohiili ja kasvualusta mitattiin jokaiseen testiyksilöön. Se tehtiin painon mukaan. Mitkään ohjeet eivät käske tehdä biohiilen lisäystä kasvualustaan painon perusteella, vaan lisäykset ovat aina tilavuuksien mukaan.

Määrien mittausta ei haluttu tehdä ensimmäisessä testissä tilavuuksien mukaan, koska tilavuuksia on vaikea määrittää tämänkaltaisille tuotteille. Toisaalta punnittaessa tuotteita ja niiden ollessa keveitä, niin määrä vääristyy tilavuuden suhteen ja näin niillä on vahvasti voimakkaampi vaikutus tulokseen. 

Kuivattu multa on oli askel parempaan suuntaan siinäkin mielessä, koska sen tilavuuden määrittäminen oli suhteellisen helppoa. Tilavuus muodostui helpohkosti vakioksi, koska multa painui omasta painostaan kasaan tietyn verran, eikä enää tärisyttäessä tiivistynyt. Tämä antoi hyvän lähtökohdan tilavuuden mittaamiselle.

Biohiileksi valikoitiin kuusesta valmistettu biohiili. Jotta testi olisi järkevästi ja melko luotettavasti toteutettavissa, päätettiin biohiili seuloa. Seulonnassa poistettiin hienoaineis ja pienimmät murut, mutta myös suurimmat. Tällä yritettiin saada biohiilestä mahdollisimman tasalaatuista tilavuuteensa nähden. Koska biohiiltä oli käytettävissä kokeeseen rajattu määrä, seulakoon hiiltä lisättiin murskaamalla sitä lisää isommista hiilistä. Tämä oli omiaan lisäämään pientä hiilipölyä. Niinpä seulonnan jälkeen biohiili vielä pestiin, jolloin siitä irtosi vielä lisää pölyäainesta. Pesun jälkeen tasalaatuinen biohiili paineladattiin erikoisvalmisteisessa paineastiassa, jolla varmistettiin biohiilen nopea ja täydellinen täyteen latautuminen vedellä.

Testiin otettiin mukaan myös yksi verrokki koivusta valmistetulla biohiilellä ja sen osuudeksi valittiin keskiverto määrä. Tällä halutaan hieman peilata eri puusta valmistettujen biohiilen eroa, koska eri puulajeilla solukko on poikkeuksetta hyvin erilainen ja näin niiden vedensitomiskykykin on eri. 

Biohiilestä seulottiin hienoin ja suurin aineis pois, tasalaatuisuuden takaamiseksi. 
Testiyksilöt
Testiyksiklöiden kokoa päätettiin kasvattaa jälleen, jolloin pienten mittavirheiden merkitys pienenee testiyksikön kasvaessa. Testi päätettiin edelleen tehdä suljetussa muoviastiassa, ei siis edelleenkään ruukussa. Litran jogurttiämpäri sai toimia testiastiana. Sen järkeväksi multatilavuudeksi mitattiin 1100ml, jota pidettiin täytenä ruukun määrityksenä. Tästä päästään näppärästi kimuranttiin määritykseen, eli siiheen, kuinka paljon biohiiltä sitten lisätään ja mihin määrään?

Nyrkkisääntö on hyvä ja toimiva, mutta ei aina sopiva joka paikkkaan... (Ohje: Carbons Finland)
Yllä olevassa on selkeä ja yksinkertainen ohje. Sen soveltaminen saattaa kuitekin tuoda eteen mielenkiintoisen pulman, ylitäytön. Jos ruukun tilavuus on 10 litraa, ei siihen lähtökohtaisesti mahdu enää litraa. Käytännössä tämä ei ole ongelma, koska multa, turve, kasvusammal tiivistyvät helposti ja ruukkuun mahtuu käytännössä helposti nimellistilavuuttaan enemmän kasvualustaa. 

Osat mittoina ovat helppoja ja käytännöllisiä toteuttaa, mutta kuinka ne sitten suhtautuvat prosenteihin. 1 litra 10:stä litrasta on 10%, mutta nämä yhdessä muodostavat nimellisesti 11 litraa. 1 litra hiiltä 11 litrasta on n. 9%. Toinen tapa olisi lukita kasvualustan määrä litraan, vähän samaan tapaan kuin ohjeessakin on ajeltu, 1 säkki on mullan määrä ja siihen lisätään x% biohiiltä. Tavallaan tämäkin ajattelumalli on oikeassa, mutta tilanteessa jossa esim. lisätään 50% biohiiltä mullan määrästä, lopputulemana on 1,5 litraa kasvualustaa. 1,5 litraa ei kyllä millään mahdu litran purkkiin. 

Niinpä täytyy lähteä siitä ajatuksesta, että multa+biohiili ovat yhteensä jokaisessa testiyksilössä 1100ml. Koska käytännön toteutus on prosenttien suhteen vaikeaa ja vaatii tarkkuutta, joka lähinnä kääntyy vain epätarkkuudeksi, otetaan mittayksiköksi 1 ja 0,5 osaa. Tässä suhteessa on helppo käyttää desin ja puolen desin mittoja osamäärittelyyn. Tämä on myös hyvin linjassa sille miten kotikäyttäjäkin lisäisi biohiilen. Ei tarkkoja mittauksia, vaan nopeita ja helppoja osia. 


Testiyksilöt:




Kosteus:
Aiemmissa testeissäni olen kastellut koeyksilöitä tarkasti saman määrän. Jos tilannetta verrataan oikeaan ja realistiseen tilanteeseen, kukaan ei koskaan kastele ruukkuja läpimäräksi, niin että vettä jää purkinpinnalle pitkiksi ajoiksi. Niinpä saavuttaakseni oikeamman lähtötilanteen, tein muutamia kastelukokeita ja etsin käyttämäni mullan kyllästymispistettä. Muutamien eri vesimäärien jälkeen totesin, että oikea vettymispiste tälle mullalle löytyy 60% mullan tilavuudesta. Tämä tuotti märkää multaa, mutta juuri sen verran, että puristaessa multaa, siitä irtosi muutamia pisaroita vettä. Suuremmat määrät jäivät selkeästi märäksi ja pienemmissä määrissä multa jäi selkeästi kuivaksi.

Koska jokaisessa testiyksilössä oli eri määrä multaa, jokainen yksilö sai näin ollen myös eri määrän vettä. Tämä oli poikkeuksellinen järjestely, mutta kuitenkin järkeen käyvä, kun tilannetta verrataan normaaliin kastelutilanteeseeen. Mullan sekaan lisätty biohiili oli tällä kertaa jo ladattu vedellä, joten siihen ei oletettu enää latautuvan vettä. Vaikka lähtökohta olikin jokaiselle näin toimien hieman eri, se vastaisi parhaiten todellista tilannetta ja kosteus olisi joka purkissa suunnilleen sama. Lasketun vesimäärän lisäyksen jälkeen, kosteuden annettiin tasaantua purkeissa 3 vuorokautta (suljettuna).

Mullan oikeaa kosteutta etsittiin omilla kokeilla. Lopulta oikeaksi määräksi todettiin 60ml vettä /1dl multaa.


Koeyksilöt kuivumassa kasvihuoneen hyllyllä.

Testi:
Koeyksilöiden kuivuttaminen tapahtui kasvihuoneessa, heinäkuun ja elokuun puolivälin paikkeilla. Testi kesti kaikkiaan neljäviikkoa, jonka jälkeen testiä ei enää katsottu järkeväksi jatkaa. Testi aloitettiin punnitsemalla kaikki koeyksilöt vaa'alla ja punnitus toistettiin joka ilta n. 20:30 aikaan. Näin saatiin selville vuorokauden kosteuden haihtuminen. Koska kasvihuoneen kosteus ja auringonpaiste eivät olleet vakioita, tämä luonnollisesti näkyy tuloksissa. Pilvisinä päivinä kosteuden haihtuminen oli vähäisempää, kun taas helteisinä päivinä se oli suurempaa. Varsinaisen testin jälkeen koeyksilöt pakkokuivatettiin uunissa, jotta niiden täysin kuiva paino saatiin tietää.


Tuloksiin...
Kuten arvata saattaa, tulos oli odotetun kaltainen. Tosin tämä olettamus ei kerro kaikkea, mutta palataan siihen tarkemmin tuonnempana. Selkeyden kannalta jätin 20% koivuhiiltä sisältäneen koeyksilön pois tuloksista. Näin siksi, että sen tulos ei eronnut paljoakaan kuusibiohiilestä ja näin ollen se olisi vain sekoittanut käyriä. Todettakoon, että koivu on jonkin verran painavempaa ja imee itseensä hieman vähemmän nestettä kuin kuusi. Näin ollen kuusta voidaan pitää hieman parempana biohiilen materiaalia, suuremman huokoisuutensa johdosta. Mekaaniselta kestoltaan koivu onkin taas huomattavasti parempi, jos tälläiselle omionaisuudelle on tarvetta.


Paino:
Alla olevassa graafissa on näkyvissä eri koeyksilöiden painot märkänä ja kuivana. Painavimpana 100% multaa sisältänyt yksilö ja keveimpänä kokeen suurimman määrän biohiiltä sisältäneen, eli 40% biohiiltä sisältänyt koeyksilö. Tässä suhteessa on kiva huomata, että biohiili toimii kasvualustan keventeenä. Sillä voidaan siis korvata leca-soraa ja saada samalla etuja joita leca-soralla ei ole.

Kuivapaino on lineaarinen suhteessa biohiilen määrään.
Biohiilen mukanaan tuomaa keveyttä tarkasteltaessa, on nopeasti huomattavissa, että luvut ovat lähes yhteneviä biohiilen määrään seoksessa. Tämä toteutuu ainoastaan tarkesteltaessa täysin kuivaa materiaalia ja kosteuden täysin luovuttanutta biohiiltä. Etu kapenee, kun seokset ja hiili kostutetaan, mutta edelleenkin kosteutettunakin ero on biohiilen eduksi merkittävä. Tulokseen vaikuttaa paljon käytetty biohiili ja sen laatu. Kosteutettuna eroja syntyy myös biohiilen lataustasosta.


Kun biohiili imee itseensä nestettä, sen tuoma keveyden etu pienenee, mutta ei häviä täysin.


Kosteudenluovutus:
Aiemmissa testeissäni keskityin suoraan vain mittaustuloksiini, eli koeyksilöiden painoon. Nyt tavoitteena oli analysoida tuloksia ja saada siten parempi käsitys mittauksista ja eri seoksien kosteuden pidätyskyvystä. 

Koska käytettävissäni ei ollut tensiometriä tai muuta todellista kosteutta mittaavaa mittalaitetta, perustin kosteuden poistuman ainoastaan painoon, jota seurasin vaa'alla. Tämä ei kerro koeyksilön todellista kosteutta, mutta antaa hyvän käsityksen siitä mitä kasvualustaseoksessa tapahtuu ajan mittaan. 

Koska kosteutta on hyvä käsitellä prosenteissa, on hyvä muistaa, että esitetyt kosteusprosentit ovat aina suhteellisia ja perustuvat alussa painittuun painoon sekä kokeen jälkeen kuivattuun kasvualustasekoituksen todelliseen kuivapainoon. Esitetyissä painoissa on vähennetty koeyksilön purkki, joten vertailevaa laskentaa ja suhteellisiin kosteuksiin ei ole otettu huomioon kuin ne materiaalit joiden paino muuttuu kosteuden määrästä. 


Suhteellinenkosteuden muutos koejakson aikana.

Kaikkiin koeyksilöihin laitettiin saman verran vettä, mutta veden määrä oli suhteutettu mullan määrän. Vettä laitettiin jokaiseen koeyksilöön 60ml/multa desilitra. Veden määrä mitattiin punnitsemalla. Koska biohiilen sisältämää vettä ei mitattu missään muotoa, oli oletettavaa, että jokainen koeyksilö oli suunnilleen saman kosteuksinen ja multa ei yhdessäkään koeyksilössä muttunut lietteiseksi tai ylimäräksi. Aloituspaino muodosti siten vertailukohdan ja yllä olevassa graafissa aloituspaino on sama kuin 100%:n suhteellinen kosteus.

Tulos oli sellainen, jota saattoi ennalta odottaa. Biohiilen kosteutta sitova vaikutus näkyi selkeästi ja pelkkää multaa sisältänyt koeyksilö kuivui nopeiten. Hitaiten kuivui eniten biohiiltä sisältänyt 40% koeyksilö. Graaffista on hyvä huomata yllättävä ero joka liittyy 5%:n koeyksilöön. Vaikka kyseisen biohiilimäärä on huomattavan pieni, eroaa se kuitekin huomattavasti pelkästä mullasta.
Alkuperäisenä olettamanahan oli, ettei alle 10% biohiiltä sisältävillä seoksilla olisi mitään eroa pelkkää multaa sisältäviin koeyksilöihin.


Kun tarkastellaan alla olevasta pylväiköstä jäljelle jäänyttä kosteutta (sininen), huomataan, että kosteuden jäämä kasvaa jyrkemmin viidestä viiteentoista prosenttiin ja tämän jälkeen nousu hidastuu. Jääneen kosteuden määrä verrattuna multaan (punainen) käyttäytyy hieman jyrkemmin, mutta jo 20% biohiilen lisäyksellä tavoitetaan 50% enemmän jälkikosteutta. Tässä myös vaikuttaa paljon biohiilen laatu ja ennen kaikkea se miten biohiili on saatu ladattua. Kokonaan toinen asia on se, miten biohiili alkaa käyttäytyä kasvualustan mukana kasteluiden välissä, jota tässä kokeessa ei tutkittu lainkaan.

Suurilla biohiililisäyksillä ei saavuteta suurta eroa suhteessa lisätyn biohiilen määrään nähden.



Paino 2: 
Koska jäljelle jäänyt kosteus on hyvin todennäköisesti väärä vertailukohta todellisessa käytössä, on hyvä keskittyä tarkastelemaan kasvualustaseoksen lyhyemmän ajanjakson käyttäytymista.
Alla olevassa graaffissa on esitetty koeyksilöiden kokonaispaino, jossa kosteuden poistuma keventää niitä. Koska tilavuus on jokaisessa koeyksilössä suunilleen sama, on painojenkin järjestys oletettu. Vain multaa sisältävä koeyksilö oli painavin ja tämän jälkeen biohiiliseokset tulevat siinä järjestyksessä jossa biohiilen määrä kasvaa yksilöiden välillä. Keveimpänä suurimman määrän biohiiltä sisältänyt koeyksilö 40% (36%). 

Koeyksilöiden painot testin aikana. Erot ovat selkeät, biohiilen keventäessä painoa.

Erot koeyksilöiden välillä säilyvät melko tasaisina lähes koko tarkasteluajanjakson ajan. Ainoan poikkeuksen tekee 100% multa, joka keveneen samaan painoon 5%:n biohiiliyksilön kanssa ja nämä kulkevat viikon kuivatusjakson jälkeen käytännössä samanpainoisina. Pienet epätasaisuudet johtuvat poikkeamasta koeympäristössä. Käytännössä tämä tarkoittaa pilvistä tai helteistä säätä.


Kokonaispainon seurannan sijaan, informatiivisempaa on seurata muuttuvan massan määrää, eli tässä tapauksessa kosteuden määrää. Koska erillään ja yhdessä erässä ladatun biohiilen sisältämää kosteutta ei tiedetty, kosteuden kokonaismäärään päästiin käsiksi vasta testin jälkeen. Tämä tarkoitti jokaisen koeyksilön täydellistä kuivaamista, jotta tiedettiin, kuinka paljon testin alun ja täydellisesti kuivattujen koeyksilöiden välinen erotus oli. Näitä tiedoja vastaan pystyttiin laskemaan koeyksilöissä olleen kosteuden kokonaismäärä, jota toki on jo tämän kirjoituksen aiemmissa graaffeissa on käytetty hyväksi.


Kosteuden määrän laskenta paljasti jotain erikoista. Olettamalla, että enemmän biohiiltä, saadaan kasvualustaan enemmän kosteutta, olikin olettamuksena väärä. Osavaikuttajana saattoi olla, ettei biohiiltä oltu ladattu täydellisesti, mutta latauksen vaikeus saattaa nousta myös keskeiseksi vaikuttajaksi tavallisella biohiilen kotikäyttäjällä.

Toinen vaikuttaja kosteuden vähäiseen määrään suurissa biohiilimäärissä saattaa löytyä seoksen ja veden suhteesta. Koska vettä lisättiin koeyksilöihin vain mullan mukaan, niissä koeyksilöissä joissa multaa oli vähiten, oli myös lisättyä vettä vähiten. Yritin tehdä laskentaa myös näiden tietojen kautta saadakseni tietää biohiilen sisältämän kosteuden määrää, mutta näissä laskelmissa en onnistunut. Myös muut vastaan tulevat laskelmat epäonnistuivat ja olisivat vaatineet tarkempia valmistelumittauksia alussa, mutta focus oli tuolloin tilavuusmitoissa, joihin koe perustettiin.

Yksi vaikuttaja voi olla myös biohiilen annostelussa, jossa saattoi olla tilavuuseroja tuotteen luonteen vuoksi. Määrien ollessa pieniä, virhemarginaalikin kasvaa herkästi.

Koeyksilöihin lisätty vesi, multa ja biohiili.
Vaikka käyristä pistää erityisesti silmiin 40% biohiiltä sisältäneen koeyksilön käytös. Siinä oli kosteutta toisiksi vähiten, mutta se kuitenkin oli prossisijalla kosteuden suhteen kokeen lopussa. Biohiili siis selkeästi jarruttaa kosteuden poistumista.

Suurempi määrä biohiiltä vaikuttaisi siis olevan lähtökohdiltaan huonompi kuin pienempi, kun verrataan koko kasvualustassa olevan kosteuden määrää. On kuitnekin hyvä huomata, että kosteuden poistuma on korkeamman biohiilimäärän kasvualustassa hitaampi. Alla olevasta pylväiköstä käy hyvin ilmi se, että suurempi biohiilimäärä päästää kosteutta hitaammin pois kasvualustasta, kun verrataan yhden kasvualustaseoksen sisällä tapahtuvia muutoksia kosteuden haihtumisessa.

Mitä enemmän biohiiltä, sen pienempi haihtuminen.

Vaikka kosteuden viipyminen kasvualustassa pitkittyy biohiilen määrän lisääntyessä, 20%:n jälkeen muutos on jälleen vähäisempää. Sama voidaan todeta alemmasta pylväiköstä, jossa on esitettynä koeyksilöiden alkukosteutta sekä viikon välein mitattuna. Tässä suhteessa 15-20% biohiiltä sekoitettuna kasvualustaan ja kasteltuna sopivaan kosteuteen, sisältää eniten vettä, mutta myös viivyttää kosteutta kohtuullisen hyvin.


Kosteuden määrä kokeen alussa, viikottain ja lopuksi. 

Jos haihtumista tarkastellaan suhteellisen kosteuden haihtumisena, kaksi ensimmäistä viikkoa näyttäisivät olevan kriittisemmät. Näinä kahden ensimmäisen viikon aikana suurin osa kosteudesta haihtuu nopeammin, jonka jälkeen kosteuden haihtuminen on hitaampaa. Kolmen viikon aikana käytännössä kaikki seokset ovat luovuttaneet 50% kosteudestaan, jonka jälkeen luovutus näyttää kääntyvän hitaammaksi. Pisimpään kosteutta pitävät korkeat biohiiliseokset, joissa haihtuminen on hitaampaa jo korkean biohiilimäärän johdostakin.


Kuivuminen on suurinta ensimmäisen kahden viikon aikana. 

Kuivuminen ja jäljellä oleva kosteus. Erot suurilla biohiilimäärillä eivät paranna tulosta enää merkittävästi. 30% tai 40%:n biohiiliseoksen 50%.n kuivumispisteessä saattaa olla epätarkkuusvirhe.


Loppulauseet
Biohiilen lisäämisellä hidastetaan kasvualustan kuivumista. Koe tehtiin ilman kasveja, koska tämän yhtälön sovittaminen olisi tehnyt testistä vaikean toteuttaa ilman useampia koekappaleita.

Lähtöolettamana oli, ettei pienen biohiilimäärän lisäämisestä ei ole etua kosteuden viivyttämisessä kasvualustassa. Olettama oli väärä. 5%:n biohiililisäyksellä saavutettiin noin viikon etu pelkkään multaa sisältäneeseen kasvualustaan nähden. Kun kasveja kuitekin pitää kastella, on tuo viikko jo hyvä lisä tämän kokeen mukaan.

Se miten biohiili käyttäytyy kun kasvualustaan lisätään janoinen kasvi, onkin hyvä kysymys.
Koska biohiilellä saadaa lisättyä kasvualustaan keveyttä ja sillä on mikrobeja lisäävä vaikutus, kyllä, pienelläkin määrällä biohiiltä voidaan saada positiivisia vaikutuksia kasvualustassa.

Suurien biohiilimäärien lisääminen on käytännössä hukkaa ja suurimmat järkevät lisäysmäärät ovat 15-20%:n luokassa. Tämän jälkeen biohiilellä pitää olla jokin muu käyttöoptio. On hyvä myös huomata, että suurissa määrin biohiili sellaisenaan nosta kasvualustan pH:ta. Tämä saattaa tuoda ongelmia varsinkin suljetussa kasvualustassa, jossa mikrobien määrä on rajallinen. Suurempien biohiilimäärien käyttö vaatii siis toimia pH:n suhteen, jos korkeammasta pH:sta on haittaa.

Kultainen keskitie on tässäkin asiassa siis paras mahdollinen tie. Kun kasvualustaan halutaan pidempää kasteluväliä, kannattaa suosia hieman normaalia isompaa biohiililisäystä. Tässä suhteessa 10-20% on kelpo lisä pitkittämään kosteutta kasvualustassa.

Biohiilen uudelleen lataantuminen kasvualustassa on yksi mielenkiintoinen aihe, jota tulisi tämän kokemuksen pohjalta tutkia enemmän.

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Nestemäiset luomulannoitteet

Aloitin tämän tiedotuskampanian jo jonkin aikaa sitten Facebookissa, mutta laitetaan tämä myös tänne.teksti


...2018,2019,2020. Tapausten määrä on vain kasvussa. Sinun ei tarvitse käyttää lainkaan lannoitteita, koska esim. ostotaimien mukana saattaa kulkeutua näitä aineita, jos viljelijä on käyttänyt vinassia tai vinassia sisältänyttä lannoitetta, joka on sisältänyt torjunta-aineita. Näissä tapauksissa ongelmat ovat alkaneet yleisesti n. 2 viikon kuluttua siitä kun taimi on tuotu kotiin. Näitä tapauksia on tältä vuodelta useita, ympäri Suomea.

Olen ollut yhteydessä ja aktiivisessa keskustelussa Suomen Ruokavirastoon, Ruotsin Jordbruksverketiin, Norjan Norsk Landbruksrådgivingiin ja Luomuliittoon ja moneen muuhun tahoon. Suomessa asiasta oltiin auttamattoman tietämättömiä, mutta sitkeän viestittelyn johdosta asiaan tartuttiin. Suomessa asiaa lähdettiin purkamaan kasvitautipuolelta ja näytteitä on jo haettukkin.

Ruotsissa tutkimukset aloitettin jo aiemmin ja siellä tutkinta keskittyi vinasseihin. Niistä kun oli 2010 löytynyt korkeita torjunta-ainejäämiä. Norjasta taasen osattiin kertoa ongelman syyksi klopyralidi, jota löytyy vinasseista. Yhtään aiempaa tutkimusta en ole saanut käsiini, niitä ei ilmeisesti haluta antaa siviileille.

Ruotissa samanlaista tiedotus- ja tiedonkeruukampaniaa on pitänyt puutarhakirjailija Lena Israellson. https://www.facebook.com/odlaaretom/posts/891250288023210

SjT:n eli sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen mukaan pyralidiryhmän torjunta-aineiden käyttö on Suomessa vähäistä, koska torjunta-aine on arvokasta ja juurikkaalle on vain yksi käytetty aine.
Markkinoilta löytyy kuitenkin paljon eri pyralidiryhmän torjunta-aineita, joita käytetään mm. viljan ja rypsin kanssa. On siis hyvä kysymys, kuinka paljon torjunta-aineita voi kulkeutua lopputuotteeseen, jos ne kestävät prosessien läpi melassiin saakka ja jopa vinassiin. Melassista kun poistetaan sokeri, saadaan vinassia.

Tällä hetkellä ongelman laajuutta voidaan vain arvailla. Itsehän sain suomalaisesta karjan rehumelassista näitä ongelmia 2018, mutta samasta melassista on ollut ongelmaa vielä 2020. Samaisesta melassista on myös aiempia ongelmia ja niiden kohdalla on myös raportoitu mehiläiskuolemia ruokinnasta. Tuote koostuu pääosin suomalaisista sokerijuurikkaista valmistetusta melassista, mutta sisältää myös jakeita ulkomaalaisesista sokerijuurikkaista valmistetuista tuotteista (betaiini ja xylitol). Betaiinia käytetään mm. kosmetiikassa kosteuttamaan ja suojaamaan ihoa.

Ruotsin viranomaisen mukaan näiltä luomulannoitteilta voidaan ottaa vain KRAV-merkintä pois ja jonka jälkeen toivotaan, että ne häviävät itsestään markkinoilta.

Tällä hetkellä vaurioita on tullut eri tasoisesti, joka oletettavasti kertoo matalista torjunta-ainepitoisuuksista, mutta myös erittäin korkeista, koska osassa tapauksissa lannoitusta on ollut takana vain muutamia kertoja (2) ja vauriot ovat olleet todella agressiivisia. Suomessa oireita on tullut hyvin pitkälti kaikista vinassia sisältävistä kotipuutarhanlannoitteista, mutta tiedossa on myös ongelmia ammattipuolelta.
Erikoispiirteenä saattaa olla, ettei ongelmat välttämättä esiinny tuotteen alun kanssa, mutta tuotteen loppuosa tuottaakin vioituksia. Tämä ehkä enemmänkin silloin jos tuotetta ei pysty sekoittamaan sen pakkauksen koon vuoksi.

Tomaatti on erityisen herkkä pyralidiryhmän torjunta-aineille, mutta oireita saavat mm. myös peruna, herneet ja pavut.

Tällä hetkellä ongelmia on aiheutunut vain nestemmäisten tuotteiden kanssa, mutta mahdolliset kuivatuotteet ja mullat ovat myös epäilyksen alla, jos niiden valmistuksessa tai lannoituksessa on käytetty vinassipohjaisia tuotteita.




Päivitän tilannetta uusien tietojen suhteen tähän.



8.6.2020 Biolan on joidenkin tietojen mukaan aloittanut glyfosaatti ja pyralidiryhmän torjunta-aineiden tutkimuksen omavalvonnassaan.


12.6.2020 Skadade tomatplantor (Vaurioituneet tomaattikasvit)

15.6.2020 Problem med KRAV-märkt växtnäring

17.6.2020 Ruokavirasto nouti näytteitä vioittuneista tomaateista. Ruokavirasto tutkii näytteistä ensisijaisesti kasvitauteja. Ko. tomaatit lähtöisin luomutilalta ja levinneet sieltä ympäri Suomea.

18.6.2020 Tomater misstänkt skadade av ogräsmedelsrester

18.6.2020 Krav-märkt gödsel misstänks förgifta tomater

21.6.2020 Lena Israelssonin keräämä lista vaurioita aiheuttaneista lannoitteista

23.6.2020 Ruotsalainen harrastuspuutarhajärjestö on alkanut myös kerätä tietoa

2.7.2020 Lena Israelsson sai Plantagenilta enimmäisiä numeraalisia tuloksia. Saksassa toimittajan mittauksissa Plantagenin Orgaaninen ravinteesta löytyi aminopyralidia (0,002ppm?) ja klopyralidia 0,766ppm. Määrien ei kuitenkaan pitäisi vaurioittaa kasveja, mutta Plantagen ei hyväksy omien sanojensa mukaan tätäkään.

3.7. 2020 Ruokaviraston noutamat näytteet (17.6) vaurioituneista tomaateista on analysoitu (1.7)
DNA-virukset, RNA-virukset, Pospiviroidit, Tomaatin ruskokurttuvirus =>  ei todettu

10.7.2020 Lena Israelsson saa vastauksen Kiwa-sertifiointilaitokselta, jossa kerrotaan useammasta tuotteesta löytyneen klopyralidia. Asiasta ei kerrota enempää vedoten yrityssalaisuuksiin. 

24.7.2020 Låga halter av bekämpningsmedel i flytande KRAV-märkt växtnäring
Jordbruksverketin uutiskirjeessä kerrotaan, että useista KRAV merkityistä tuotteista on                        löytynyt alhaisia jäämiä klopyralidista, mutta ei kaikista. Vielä on epäselvää mitkä kaikki                    tekijät voivat olla vaurioiden takana.

12.8.2020 Puutarhakirjailija Lena Israelsson oli yhteydessä Ruotsin Lantmänneen, joka keskeytti        2010 vinassin myynnin ongelmien takia. Tutkimuksia tehnyt taho kertoi, että tuolloin                          vinassista oli löydetty klopyralidia, kloridatsonia ja glyfosaattia.

28.8.2020 KRAV on saanut testit lähes kokonaan tehtyä ja toteaa nyt, että monista, mutta ei kaikista tuotteista löytyi torjunta-ainejäämiä. Jäämät ovat pieniä, alle elintarvikevaatimusten. Tutkimuksen perusteella lannoitevalmistajat eivät ole rikkoneet KRAV-säädöksiä (Ruotsin Luomu). KRAV on lähettänyt konsultoitavaksi esityksen siitä, miten KRAV-tuotteet tulisi merkitä jatkossa.
(Google käännös: "KRAV on nyt lähettänyt kuulemisen ja esittänyt ehdotuksia siitä, kuinka kasvien ravinteiden ja muiden tuotantotapojen KRAV-merkinnät tulisi suunnitella siten, että niistä tulee selkeämpi eikä niitä voida tulkita väärin luonnonmukaisiksi, mutta ne on hyväksytty käytettäviksi vain luonnonmukaisessa maataloudessa. KRAV: n säännöissä on jo säännelty, että sisällysluettelossa on ilmoitettava, ovatko mukana olevat raaka-aineet luonnonmukaisia vai perinteisiä.")

9.9.2020 Lena Israelsson on saanut tiedon, että Ruotsin Plantagen on palauttamassa nestemäiset luomulannoitteensa kauppoihin. Näin siksi, että torjunta-ainejäämät tuotteissa ovat hyvin matalia, eivätkä näin ollen riko säädöksiä. (Muistutukseksi, lannoitelainsäädäntö ei tunne raja-arvoja torjunta-aineille lannoitteessa.) Muutoksena aiempaan, tuotteisiin tulisi vain merkintä, ettei tuotetta suositella tomaateille. (Myös muut kasvit ovat herkkiä pyralidijäämille kuin tomaatit.) Neudorff on jo palauttanut tuotteensa Ruotsissa myyntiin samoista syistä.

19.9.2020 Lena Israelsson sai soiton Plantagenilta, että he aikovat lopettaa KRAV-hyväksyttyjen nestemäisten luomulannoitteiden myynnin. Lena myös vastaanottaa Plantagenilta norjalaisen Nibio laboratorion mittaustuloksia (120620). Lena kertoo, että 1µg/kg arvot voivat aiheuttaa vaurioita tomaateille ja näissä aineissa jäämiä on 800µm/kg ja enemmän. 

Test 1. Flytande næring Pumpeflaske. Økologisk         Land: Polen
Clopyralid 615,6µg/kg

Test 2 1L flytande næring. Økologisk          Land: Tyskland
Fluazitop 40µ/kg
Clopyralid 1265,1µg/kg

Test 3. 1L flytande tomatnæring. Økologisk          Land: Tyskland
Clopyralid 504,4µg/kg

19.9.2020 SVT:n uutinen torjunta-ainejäämistä luomulannoitteissa. 

22.9.2020 Jordbrukcverket kertoo, että KRAV ilmoittaa, että se on saanut kaikkien KRAV-leimattujen tuotteiden tutkimukset valmiiksi. Kaikkia markkinoilla olevia KRAV-leimattua tuotteita voidaan edelleen myydä. 

22.9.2020 Ruokavirastolta tuli vihdoin tieto alkukesästä kerättyjen näytteiden kohtalosta. Näytteistä tutkittiin kasvitauteja, mutta niistä ei tutkittu torjunta-ainejäämiä. 

22.9.2020 Plantagen jakaa Ruotsissa 500 kruunun lahjakortteja asiakkaille joiden tomaatit ovat vaurioituneet Plantagenin torjunta-aineita sisältäneestä lannoitteesta. 

24.9.2020 Nelson Garden on kiistänyt Lena Israelssonille, ettei heidän tuotteistaan ole löytynyt torjunta-ainejäämiä. Nyt kuitenkin Nelson Gardenin Anna Fridvall oli myöntänyt, että Norjalainen Nibio laboratorio oli myös löytänyt heidän Biobact tuotteestaan torjunta-ainejäämiä. Tarkkoja määriä ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen, mutta niiden vakuuteltiin olevan matalampia kuin elintervikkeiden raja-arvot. On kuitenkin hyvä muistaa, että elintarvikkeiden raja-arvot ovat korkeita tomaatille. 

15.10.2020 Lena Israelsson mainitsi postauksessaan, että Neudorffin tuotteesta olisi löydetty 1,4mg/kg klopyralidia. Tieto tästä oli Lenan mukaan tullut hänelle FOR:ilta (Fritidsodlingens Riksorganisation). Tämä määrä on erittäin korkea. Vertailun vuoksi 1,4mg = 1400µg. Tomaatti saa näkyviä oireita jo 5µg/kg määrästä. Lannoitteen laimennuksen jälkeen käyttöliuokseksi, tämän määrän klopyralidia sisältävästä lannoitteesta, riittää jo 3dl valmista lannoitevettä tuottamaan näkyviä vaurioita. 


Julkaisun jakaminen on toivottavaa!
https://www.facebook.com/Chilitunari/posts/2300384730271406

Voi olla mahdollista, että vioittumien syy on pyralidiryhmän torjunta-ainejäämissä.
Luomulannoitteet ja kiertolannoitteet voivat sisältää torjunta-ainejäämiä. Tämä ei ole sääntö, eikä tarkoituksen mukaistakaan.

Jäämiä on saattanut kulkeutua lannoitekomponentin mukana itse lannoitteeseen.

Tänä keväänä eri ryhmissä on näkynyt ja kerrottu useista kymmenistä tapauksista, jossa tomaatin latvat ovat menneet kippuralle. Muitakin kasvuhäiriöitä on esiintynyt.
Tapausten määrät ovat räjähtäneet tänä vuonna.

Erityisesti tomaatin latvat, lehdet, uusi kasvu käpristyvät pyralidiryhmän torjunta-aineista. Vioituksia saavat myös monet muut kasvit, kuten peruna, munakoiso, herne...

Pyralidiryhmän torjunta-ainetta saattaa kulkeutua lannoitteeseen sokerijuurikasmelassin tai sen jatkojalosteessa vinassissa. Näihin pyralidit ovat kulkeutuneet suoraan sokerijuurikkaassa tai ne ovat ensin varastoituneet peltoon. Torjunta-ainejäämien on todettu kertyvän tehoviljelypelloissa.

Pyralideja käytetään sokerijuurikkaan leveälehtisten rikkakasvien torjuntaan ja jo pienet jäämät voivat aiheuttaa vaurioita muille viljelyskasveille, kuten esim. tomaatille.

Pyralidit matkaavat nisäkkään, esim. karjan läpi. Hevoselle, lehmälle, sialle annettu pyralideja sisältänyt melassi, saastuttaa myös kakan.
Näin mm. hevosen kakkakin voi sisältää pyralideja.

Pyralidien aiheuttamat vaurioit ovat yleistyneet meilläkin hälyyttävästi. Yhdysvalloissa nämä 2,4-D vioittumat ovat todella vanha asia, jossa ne ovat mm. osa nurmikkolannosta.

Se mikä tekee tästä asiasta kaikkein pahimman, on valvonnan voimattomuus. Lannoitelainsäädäntö kieltää vahingollisten tai vaarallisten lannoitteiden kaupan ja valmistaja on korvausvelvollinen.

Samalla sama lannoitelainsäädäntö ei kuitenkaan tunne torjunta-aineille raja-arvoa lannoitteessa, joten valvontaa tekevä viranomainen, Ruokavirasto on voimaton asian edessä.

Jos havaitset vaurioita:
- Ota kuvia vaurioista
- Ota tuotteen tarkat tiedot ylös (valmistaja, valmistenimi)
- Etsi eräkoodi
- Koska ja miten tai kuinka pitkään olet käyttänyt
+ Ole yhteydessä tuotteen valmistajaan, maahantuojaan, markkinoijaan
- Pyydä toimintaohjeita jatkon varalle

Jos sinulle on sattunut vastaavaa, kerro siitä!
chilitunari@gmail.com, Chilitunari FB & IG
- Mikä kasvi
- Oireiden laatu ja määrä
- Mikä lannoite (Valmistaja & kauppanimi)
- Valmisteen eräkoodi
- Paljonko olet käyttänyt ja kuinka usein (arvio käytöstä)
- Oletko ollut asiasta johonkin yhteydessä, onko eräkoodia kysytty?

- Kuvat tuotteesta ja vaurioista ovat eduksi

Tarkoituksena ei ole mustamaalata mitään tuotetta, valmistajaa tai ainesosaa.
Tarkoituksena on edistää tietoa ja tutkimusta. Ei ole kenenkään etu, jos tuote vain vaurioittaa kasvin satoamattomaksi. Tässä ajatellaan kaikkien etua asiasta, joka on ilmeisesti päässyt ohi valvonnan.

... ja muista jakaa tätä päivitystä! Kiitos!

Lisäinfoa:
Tuotteen hävittämiseksi, älä käytä viemäriä, koska aineet päätyy vedenpuhdistamon läpi vesistöön! Hävitä aine asianmukaisesti tai käytä se suuremmin laimennettuna kesäkukille. Älä kuitenkaan käytä kukille, joiden multa voi päätyä myöhemmin kasvimaalle tekemään tuhoa.
Torjunta-aineiden eliniäksi maassa on arvioitu jopa 5 vuotta.






Jos tomaattisi ovat vaurioituneet mitä voit tehdä:
- Lopeta ongelmia aiheuttaneen lannoitteen käyttö heti
- Vaihda multa, jos se vain on mahdollista
- jos ei, kastele paljon läpi pelkällä vedellä
- Vaihda jauhemaiseen mineraalilannoitteeseen
- Anna ylimmän varkaan kasvaa uudeksi latvaksi



Vauriokuvia tomaatilla
Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin lehdistöä. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet sekä osan muoto vääristynyt.

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatti. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet sekä vääristymiä muodossa. 


Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin lehti. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet.

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet. Myöhemmin kasvanut varas vähemmän vaurioitunut. 

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet.



Vääristymiä lehdissä.

Lehdenkärki vääristynyt.

Vaurioita lehdissä, mutta ei agressiivista pitkittäiskiertymää.

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet agressiivisesti pitkittäis rullautuneet


Latvan kasvu on keskeytynyt: Kuva Nina Weckman

Latvan kasvu on keskeytynyt ja mutantoitunut: Kuva Nina Weckman







Lue myös:
https://www.chilitunari.fi/2018/07/tomaattien-melassitestin-loppu.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/2,4-dikloorifenoksietikkahappo

https://fi.wikipedia.org/wiki/Klopyralidi
https://en.wikipedia.org/wiki/Aminopyralid
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/esitteet/elintarvikkeet/tiesitko_taman_kasvinsuojeluainejaamista.pdf
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yritykset/elintarvikeala/valmistus/yhteiset-koostumusvaatimukset/muuntogeeniset-elintarvikkeet/perustietoa-kasvinsuojeluainejaamista.pdf
https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/eu-pesticides-database/public/?event=pesticide.residue.selection&language=EN

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Biohiili testissä kosteudensitojana

Biohiili on kovassa nosteessa ja se valtaa alaa kiihtyvällä vauhdilla muilta kosteudensitojilta. Biohiiltä voidaan käyttää moniin asioihin sen monipuolisten ominaisuuksien takia. Yksi näistä on kosteuden sidonta ja luovutus. Olen kirjoittanut jo aiemmin laajemmin biohiilestä, mutta biohiili on luontainen kostutuskide. Se ei sisällä mikromuovia, eikä se liejuunna kasvualustaa saven tapaan. Biohiili säilyttää kiinteän olomuotonsa läpi kauden ja paljon kauemminkin. Mikä parasta, biohiili on erinomainen tapa sitoa hiilidioksidia maahan käytännössä ikuisiksi ajoiksi.

Testin ainekset ennen koetta. Vasemmalta: Terracottem maanparannusaine, hieno pölymäinen biohiili, vermikuliitti, keskikarkea biohiili. Ylhäällä keskellä: karkea biohiili.

Biohiiltä suositellaan lisäämään kasvualustaan 5-10%. Jotta se ei toimisi väärinpäin, pitäisi se ladata ensin. Pitääkseni testini suhteellisen yksinkertaisena, en ladannut biohiiltä millään tavalla, päinvastoin. Kuivutin biohiilestä loputkin varastokosteudet ja lisäsin sen testiturpeeseen mahdollisen kuivana. Tällä tavoin tavallaan hypätään tilanteeseen jossa biohiili on jo luovuttanut kaiken kosteuden kasvualustalle ja aletaan odottamaan kosteutta, jota taas imettäisiin varastoon odottamaan seuraavaa luovutustarvetta. Biohiilen lisäksi testissä on vermikuliittiä ja keinotekoista kostutinta.




Biohiili on käsitteenä laaja ja sen laatu sekä ominaisuudet vaihtelevat tuotantolaitoisten välillä. Suomessa biohiili tuotetaan toistaiseksi suurimmalta osin vain puuhakkeesta. Muodon ja tuotantotavan lisäksi myös puulaji muuttaa biohiilen omainaisuuksia. Hiilen huokoisuuteen vaikuttaa myös lämpötila jossa biohiili on tuotettu. Ei siis ole olemassa yhtä ja ainoaa "biohiiltä", vaan biohiiltä voidaan pitää yleissanana orgaanisesta materiaalista pyrolyysillä valmistetulle hiilelle, koska biohiiltä voidan tuottaa lähes kaikesta orgaanisesta materiaalista. Biohiilellä ja biohiilellä on siis eroja ja ne myös heijastuvat sen kykyyn sitoa ja luovuttaa kosteuttakin. Tässä suhteessa testillä ei ole tarkoitus lähteä vertailemaa biohiilen eroja, vaan tarkastella miten biohiili käyttäytyy vermikuliittiin ja keinotekoiseen kostuttimeen verrattuna. Mukana on myös verrokit ilman kosteutinta.

Testimateriaalit
Biohiili:
- Pölymäistä seulottua biohiiltä, sisältää myös joitain "sattumia" (Carbons Finland)
- n. 2-4mm "keskikarkea" biohiiliseulos (Carbons Finland)
- Karkea biohiili +5mm (Carbofex)
Muut:
- Vermikuliitti (Plant!t)
- Terracottem (Terracottem)
- Puutarhaturve (Belinda)

Testijärjestelyt
Testiä varten Belindan Puutarhaturpeesta seulottiin tavallisella kotitaloussiivilällä tasalaatuista turvetta. Näin turpeesta poistettiin kaikki suuret ainesosat, joita esiintyy suhteellisen paljon perusturpeen joukossa. Seulomalla turpeen tilavuus suhteessa painoon saatiin vakioitua hyvin lähelle jokaista testiyksilöä varten. Jokaiseen testiyksikköön punnittiin 50g seulottua, säkkikosteaa turvetta.

Puutarhaturve seulottiin sihdin läpi, jotta jokaiseen koeyksilöön saatiin suunnilleen sama määrä tasalaatuista turvetta painon ja tilavuden suhteen. Lopullinen turpeen määrä lisättiin kuitenkin painon mukaan. Turvetta ei kuivattu testiä varten, vaan jokaiseen koeyksilöön turve lisättiin säkkikosteana. Tällä pyrittiin saamaan nopeampi nesteen imeytys, koska turve ja biohiili ovat molemmat hydrofobisia ollessaan täysin kuivia.

























Koska testimateriaalit olivat erityyppisiä keskenään, päätin lisätä kosteuttajia 20% turpeen painosta. Näin ollen kaikkia kosteuttajia lisättiin 10g jokaiseen testiyksikköön. Todellisuudessa kuluttajan lisäämä määrä perustuu tilavuuteen, mutta tämä koettiin ongelmalliseksi aineiden, lähinnä pölytasoisen biohiilen yhteydessä, joka tiivistyi tilavuusmittauksen jälkeen huomattavia määriä. Tästä johtuen 20%:n lisäys päätettiin tehdä painon mukaan.


Tilavuuserot olivat erittäin suuria, jonka johdosta testi päätettiin tehdä tuotteiden painoon perustuen. Myös pölymäisen biohiilen kasaanpainuvuus aiheutti ongelmia sen tilavuuden luotettavaan mittaamiseen. Terracottem-maanparannusaine (edessä keskellä) on selkeästi muita painavampaa. Terracottemin suositeltu lisäyskin on vain 0,4%.

Kun testiyksilöt saatiin sekoitettua (jokaista testattavaa materiaalia oli kaksi kappaletta), aloitettiin niiden kosteuttaminen. Jokaiseen testiyksilöön lisättiin 50g vettä, joka annettiin vetäytyä. Vetäytymisen jälkeen lisättiin vielä toiset 50g vettä. Tämän jälkeen testiyksilöt peitettiin muovilla haihtumisen estämiseksi n. vuorokaudeksi. Vuorokauden kosteuden tasaamisen jälkeen testiyksilöihin lisättiin vielä 50g vettä. Tämän jälkeen testiyksilöt jälleen peitettiin muovilla ja jätettiin tasaamaan kosteutta kahdeksi vuorokaudeksi.

Erot alkavat näkyä viimeisen vedenlisäyksen jälkeen. Pelkkää turvetta sisältäneet koepurkit (oik. takayläkulma) ovat kyllästyneet vedestä, eikä turve kykene enää imemään lisättyä vettä sisäänsä. Myös aivain hienoa hiilipölyä sisältäneet koepurkit (vas. alaetukulma) imevät vettä muita koeyksilöitä hitaammin. 

Kun testiykilöt olivat seisseet noin kaksi vuorokautta viimeisestä vedenlisäyksestä, siirrettiin ne kuivempaan ja lämpimempään ilmaan kuivumaan. Testiyksilöiden paino punnittiin vuorokauden välein ja näin saatiin käsitys siitä kuinka jokainen testiyksilö kuivui ja miten testimateriaali luovuttkosteutta itsestään pois.


Testiseokset:

Keskikarkea biohiili sekoitettuna turpeeseen. Koostumus erinomainen ja helppo sekoittaa. 


Terracottem- maanparannusaine. Koska Terracottem on painavaa, sitä tuli turpeen sekaan muita huomattavasti vähemmän. 

Karkea biohiili oli helppo sekoittaa turpeeseen, mutta isot biohiilen kappaleet putoavat sekoittelussa ja käsittelyssä helposti materiaalin pohjalle, jolloin tasaisuus hieman kärsii. 

Pölymäinen biohiili oli hieman sotkuista sekoittaa turpeeseen. Tosin, sekoittamisen tasaisuus oli helppo päätellä turpeen väristä. Pölymäinen biohiili värjäsi turpeen kauttaaltaan mustapuhuvaksi. Etualalla verrokkina puhdasta turvetta.


Terracottem
Terracottem maanparannusaine on laajastikin käytössä ammattipuolella, mutta sitä on saatavilla myös kuluttajapuolella pieniin pusseihin pakattuna. Terracottem on ainoa testissä oleva kosteudensitoja, joka sisältää epäorgaanisia aineita. Terracottem koostuu vulkaanisestakivestä, lannoitteista ja polymeereistä. Polymeerit turpoavat monikertaisiksi kastuttuaan ja sitovat näin kosteutta kasvualustaan. Polymeerien määrää ei suoraan kerrota tuoteselosteessa, mutta erillisen tiedon mukaan niiden osuus on 7-30% vaihdellen eri Terracottem tuotteiden välillä.

Koska polymeerit ovat eräänlaista muovia, herääkin väistämättä kysymys, lisätäänkö tässä muovia maaperään. Esitin tämän kysymyksen myös Terracottemin suomalaiselle maahantuojalle. Vastaukseksi sain englanninkielisen yleiskirjelmän aiheesta, jossa Terracottemin valmistaja vakuutteli aineen haitattomuutta ja siitä, ettei kyseessä olisi mikromuovinlähde.

Kirjelmästä kävi ilmi, että maan omat mikrobit hajottavat polymeerit. Hajoamiseen kuluva aika oli kuitenkin pitkä, eikä hajoamisaikaan oltu käytetty kuin teoreettisia arvioita. Näissä arvioissa polymeerit hajoaisivat ainostaan 10% vuodessa, jos ilmasto ja lämpöolosuhteet olisivat edullisia.

Tämän perusteella puoliintumisajaksi arvioitiin 8 vuotta! Tästä on myös laskettavissa, että 750g paketin sisältämien poymeerien (7-30% sisällöstä) häviäminen alle grammaan vie aikaa n. 40-50 vuotta! Siis hyvissä ja suotuisissa olosuhteissa. Hajoamistuotteiden luvattiin olevan ympäristöystävällisiä yhdisteitä.

Terracottemin mukana olevat lannoitteet ovat niin sanottuja CRF-lannoitteita (Controlled Release Fertilizers). Nämä lannoitteet ovat päällystetty polyuretaanilla (PUR). Dokumentin kirjoitushetkellä tämä pinnoite ei täyttänyt biohajoavuuden vaatimuksia. Tosin vaatimuksia hajoavuudelle ei myöskään ollut kirjoitushetkellä (3/2018). Dokumentissa peilattiin mahdollisesti voimaan tulevaan 24h biohajoavuusvaatimukseen, mutta myös siihen, että vaatimus tullaan todennäköisesti tuplaamaan ja tähänkin tulee vielä 7 vuoden siirtymäaika. Yhtä kaikki, hitaasti liukenevien lannoitteiden ja polymeerien käyttö ei tunnu ainakaan allekirjoittaneesta kovin ekologiselta, kun vastassa on puuhiiltä ja savimineraalia (vermikuliitti).


Terracottem maanparannusaine oli ainoa epäorgaaninen kostutin testissä. Se sisältää lannoitteita, vulkaanistakivä ja polymeerejä. Sen ominaisuudet jaksavat hämmästyttää, kun se turpoaa yli 15 kertaiseksi. Suositusannostelu onkin 1 ruokalusikallinen 4 litraa kasvualustaa. 



Haituvuus ja vedensidontakyky

Sitten itse testiin. 150ml vettä sisältäneet 300ml:n muovipikarit nostettiin kuivumaan huoneilmaan. Lämpölähteen johdosta lämpötila oli normaalia huoneilmaa korkeampi ja ilmankosteus normaalia matalampi. Testipikarit eivät kuitenkaan olleet suoraan ilmavirrassa tai lämpölähteen välittömässä lähietäisyydessä. Epäkeskeisellä sijoituksella pyrittiin varmistamaan suhteellisen tasaiset olosuhteen jokaiselle koeyksilölle. Huomattavaa on, että materiaalit olivat pohjasta ehjässä muovipikarissa, jolloin tavalliseen ruukkuun nähden, kuivumistä tapahtui vain pikarin suulta. Normaalissa ruukussahan kuivumista tapahtuu poikkeuksetta myös pohjan kautta, pohjalla olevien reikien takia.


Testiyksilöiden kuivuminen koko mittausajanjaksolla. Huomattavaa on se, että lähes kaikki kuivuivat huomattavasti alle kuivan aloituspainon (X). Tästä voidaan päätellä se, että säkkikostea turve sisälsi hyvin suuren määrän kosteutta.















Kuivuminen materiaalinen välillä oli melko yhteneväistä, vaikka materiaalien väliset erot olivat suuret. Eroa alkoi näkymään vasta testin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, jolloin Terracottem alkoi erottumaan muista. Terracottemin kahden eri testiyksilön välillä oli myös melko suuri ero. Tämä ero selittynee pitkälti Terracottemin koostumuksesta ja sen mahdollisesta epätasaisesta koostumuksesta testiyksilöiden välillä.

Materiaalien kuivumista seurattiin kaikkien testiyksilöiden osalta niin pitkään, että viimeinenkin testiyksilön paino tippu nesteettömään lähtöpainoon. "Terracottem 1" testiyksilö määritti tässä tapauksessa testin pituuden ja vaati 45 päivää kuivuakseen lähtöpainoon. Nopeiten kuivuminen tapahtui verrokkiyksilössä "Turve 1", joka kuivui lähtöpainoonsa 22 päivässä. Alla olevassa kuvasta käykin ilmi käyrät ja missä vaiheessa mikin materiaalisekoitus kuivui lähtöpainoonsa.


Testiyksilöiden kuivuminen painon suhteen. Käyrä loppuu kun kuivuminen saavutti kuivan aloituspainon.


Koska testiyksilöiden välillä oli jonkin verran eroja, koostin alempaan graaffiin myös keskiarvot eri materiaalisekoituksista. Kuten käyristä on havaittavissa, ei eroja esiintynyt tämänkään jälkeen. Terracottem pidättää selkeästi pisimpään kosteutta. Turpeen ja biohiililisättyjen turpeiden kuivumisaika oli hyvin lähellä toisiaan. Samalla on huomattava, että vaikka biohiililisäys oli painon perusteella 20% ja sen osuus tilavuudesta oli hyvä, mutta sen kosteutta sitova määrä ei todellisuudessa ollutkaan suuri. Biohiili sitoo itseensä kuitenkin maksimissaan 5x määrän vettä painoonsa nähden ja 90-95% tilavuutensa verran. Tästä voidaan päätellä, ettei liian lyhyt imeytymisaika välttämättä riittänytkään hiilelle ja testi aloitettiin liian nopeasti.


Kahden testiyksikön keskiarvoiset kuivumiset painon suhteen. Käyrä loppuu, kun paino saavutti kuivan aloituspainon. Keskiarvoiset lukemat tasoittivat hieman testiyksilöiden välisiä eroja.






















Testin 1 loppuarvio
Terracottem vei siis ensimmäisen testin voiton suvereenisti. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että Terracottem on savea, lannoitteita ja polymeerejä. Laajenneet polymeerit sitovat tehokkaasti nestettä sisäänsä, mutta voisiko tulos olla sama jos hiiltäkin olisi 15x määrä? Hiili on kevyttä ja 15g 2-4mm koivuhiiltä on suunnilleen tilavuudeltaan 50ml. Jos koivusta valmistettua biohiiltä olisi 15x määrä, tarkoittaisi se 750ml hiiltä. On siis sanomattakin selvää, että biohiilen sekoittaminen tässä mittakaavassa ei ole yhtenevä millään muotoa tähän testiin. Biohiilen on siis kevyttä suhteessa tilavuutensa.

Testi oli hyvin karkea ja olosuhteet eivät olleet vakiot. Jos jokaisessa koeyksilössä olisi ollut kasvi, olisi haihdutus ollut paljon nopeampaa. Testin kontrollointi oli nyt jo hyvin epäortodoksinen, mutta kasvien kanssa se olisi ollut jo mahdoton. Järkevän testituloksen saavuttaminen olisi vaatinut kontrolloidumpaa ympäristöä ja useita testiyksilöitä. On siis selvää, ettei kasvi olisi pärjännyt pitkällekkään ruukkuihin varastoidun kosteuden varassa. Testissä ei siis ollutkaan kyse tästä, vaan siitä, miten eri muodoissa olevat kosteuden sitojat käytännössä luovuttavat kosteutta. Näin tutkien, kotioloissakin, alkaa saamaan hieman käsitystä kosteudensitojien ominaisuuksista.


TESTI 2
Kuten aiemmin oli jo arveltavissa, biohiilen suhteellisen pieni määrä ei kykene tekemään ihmeitä kasvualustassa vedensidonnan suhteen. Tästä johtuen toiseen testiin lisättiin biohiilen määrää. Kun ensimmäisessä testissä biohiilen määrä oli 10g turpeen painosta, nostettiin tämä määrä 15g:aan.  Tämä määrä vastaa 30% turpeen painosta. Kokonaismäärästä tarkasteltaessa seos sisälsi siis ensimmäisessä testissä 16% biohiiltä ja toisessa testissä 23% biohiiltä.

Kun ensimmäisessä testissä veden ei annettu ehkä imeytyäkkään hiileen tarpeeksi hyvin, nyt oli syytä menetellä toisin. Biohiilen latauksen suhteen suositellaan poikkeuksetta 1-2 viikon imeyttämisaikaa. Niinpä toisessa testissä käytetään täysin kuivia materiaaleja ja annetaan vedelle 4 viikkoa aikaa imeytyä. Testipurkkien pääliset on suojattu kannella, ettei kuivumista ehdi tapahtua ennen testin alkua.

Toiseen testiin sain mukaan myös Carbons Finlandin toimittamaa kuusihiiltä, jonka paino-tilavuussuhde oli kuivuhiiltä suurempi. Näin ollen hiiltä tulee mukaan tähän koeyksilöön entistä suurempi määrä tilavuuden suhteen, painon ollessa sama.


Testimateriaalit
Biohiili:
- Pölymäistä seulottua biohiiltä, sisältää myös joitain "sattumia" (Carbons Finland)
- n. 2-4mm "keskikarkea" biohiiliseulos (Carbons Finland)
- Karkea biohiili +5mm (Carbofex)
- Sekakokoinen biohiili kuusesta (Carbons Finland)
- Murskattu biohiili kuusesta "TC sovitus" (Carbofex)
Muut:
- Vermikuliitti (Plant!t)
- Terracottem (Terracottem)
- Terracottem 0,4%
- Puutarhaturve (Belinda)

Toisessa testissä testijärjestelyt poikkesivat hieman ensimmäisestä. Jokaiseen koeyksilöön punnittiin 50g seulottua ja kuivattua turvetta. Koska turve kuivattiin ennen punnitusta, nousi turpeen tilavuus suhteessa ensimmäiseen testiin. Tässä kohtaa taisin lähteä hakoteille, hyvän ajatuksen sijaan.

Kosteuden sitojien määrä nostettiin 15g:aan. Poikkeuksen tähän tekee murskattu kuusibiohiili "TC sovitus", jolla lähdettiin kilpailemaan suoraan 15g:n Terracottem lisäystä vastaan. Tässä koeyksilössä murskatun biohiilen määrä vastasi suunnilleen sitä tilavuutta, johon 15g Terracottem kosteuden sitojaa laskennallisesti turpoaa. Hiilen murskauksella tavoiteltiin hyvää täyttöä laskettuun tilavuuteen ja "ilmataskujen" poistoa tilavuusmäärästä.

Koska Terracottem kosteudensitojalle on myös omat viralliset suotitukset, lisättiin testiin myös Terracottemia virallisen määrän sisältänyt seos. "Terracottem 0,4%. Tähän koeyksilöön punnittiin 50g kuivattua turvetta, joka tärisytettiin tiiviiksi. Tämän jälkeen turpeen tilavuus mitattiin (250ml) ja tähän määrään laskettiin n. 0,4% lisäys Terracottemia (~1ml). Vertailun vuoksi testissä mukana oleva testiyksilö 15g Terracottem määrällä on 20x suositukseen nähden.

Turpeen koeyksilössä oli turpeen määrää nostettu muiden koeyksilöiden tavoin, jolloin se sisälsi 50+15g kuivattua turvetta. Testi olisi todellisuudessa pitänyt tehdä tilavuuksien mukaan, mutta tämä osottautui erittäin ongelmalliseksi, kuten aiemmin jo totesin.

Kokeen 2 koepurkit. Vettymistaso on erittäin korkea. 

Testi 2 pääsi alkuun kun kaikki koeyksilöt olivat saaneet vettyä kuukauden verran. Silmämääräisesti kaikissa koepurkeissa oli suunnilleen samanverran materiaalia, vaikka eroa löytyikin näiden väliltä.
Kaikkiin koepurkkeihin lisättiin tismalleen sama määrä vettä, joka tosin jouduttiin imeytymisen takia tekemään useammassa erässä. Vesi lisättiin materiaalien punnistusten tavoin koruvaakaa hyväksi käyttäen.

Koska vesimäärä on niin korkea kuin mahdollista, oli selvää, että vettä on monessa koeyksilössä liikaa. Vedellä kyllästämisellä haluttiin kuitenkin ehkäistä sitä ettei mikään koeyksilö jää kuivaksi ja kaikkilla materiaaleilla on käytettävissä kaikki se vesi mitä ne kykenevät käyttämään.


Eri koeyksilöiden painon putoaminen.


Koepurkkien punitseminen aloitetiin välittömästi kokeen startatessa kuivutteluosioon. Koska tällä kerralla oli jo kasvihuonekausi startannut, koe suoritettiin kasvihuoneessa. Näin koepurkit altistuivat eri lämpötiloille ja myös paahtavalle auringolle. Tämä näkyi myös testissä ja aurinkoisina ja paahtavina päivinä kuivumista tapahtuikin enemmän. Koska koepurkit olivat alussa hyvin vettyneitä, varsinainen kuivuminen lähti käyntiin vasta noin viikon kuivuttelun jälkeen. Niinpä leikkasin käyrästä muutamia päiviä pois. Vasta seitsemännnestä päivästä eteenpäin koeyksilöiden välille alkoi syntyä eroa.


Raju kuivuminen teki tepposia testin edetessä ja katsoin parhaimmaksi lopettaa testin ja leikata sen päivään 26. Tästä eteenpäin materiaalien kutistumiset ja halkeilut eivät enää antaneet järkevää kuvaa kosteuden poistumisesta ja yksittäisten koeyksilöyden rajut heilahtelut kasvaneen haihdutuspinnan johdosta teki kokeesta vaikeaselkoisen. Kasvualustan halkeilut edistivät syvemmältä nopeasti vapautuvan kosteuden haihtumista ja tämä on kasvualustassa toki haitaksi, mutta kasvin näkökulmasta tällöin ollaan jo menty liian pitkälle. Tästä johtuen on hyvä pysytellä vain näin kuvissa rajatulla osuudella ja tutkailla sen tuloksia.


Kokeen 1 verratavat koeyksilöt.


Kun verrataan kokeen 1 ja kokeen 2 tuloksia, voidaan niiden olevan pääpiirteittäin samansuuntaisia. Terracottem vei voiton jälleen suvereenisti ja hiilten välillä ei ollut juurikaan eroa. Poikkeuksen luo kuitenkin turve ja kuusibiohiili. Nämä haihduttivat selkeästi vähemmän kuin muut biohiilikoeyksilöt.
Kuusen osalta tämä selittyy sillä, että kuusi on muita selkeästi huokoisempi ja kevyempi. Näin ollen 15g kuusihiiltä on tilavuudeltaan suurempi kuin 15g koivuhiiltä.

Ehkä vielä erikoisempi tulos nähdään turpeelta, joka oli jopa yksinään parempi kuin biohiililisäyksellä varustetut yksilöt. Tämä eittämättä tuo mieleen kysymyksen, mitä järkeä on edes lisätä biohiiltä, jos se jopa heikentää kosteudensitoutumista kasvualustaan?
Kyllä ja ei.
15g lisättyä turvetta on määrällisesti paljon tässä suhteessa ja määrän lisäys tehtiin juuri täysin kuivutetulla turpeella. Ja vain painoa tuiottaen. Turve itsessään omaa solukkorakenteen, joka jokseenkin hämää tässä testissä vielä lisää.

Testin loppupuolella on toki nähtävissä, että turve alka kuivumaan kuusta enemmän, siinä missä kuusibiohiili alkaa taas jarruttaa kuivumista. Väite siitä, etteikö biohiili kuivuisi ilman kasvia, ei pidä paikkaansa, mutta on oleellista huomata miten pitkälle kuivuminen on tässä jo viety. Kuivumisen kannalta kasvi olisi imenyt pelkästä turpeellisesta versiosta kosteuden todellisuudessa nopeammin, kuin hiilellisestä versiosta. Toisaaltaan voidaan pohtia skenariota, jossa täynnä olevaan 4 litran ruukkuun on vaikea enää lisätä litra tai kaksi kasvualustaa, jotta kosteuden sitoutumista voitasiin kompensoida testin tavalla. Lisäksi biohiilellä on muita etuja kasvualustassa, kuin ne joita tässä testissä on esitetty.


Ensimmäiseen testiin nähden toiseen testiin oli lisätty myös Terracottemista niin sanottu suositusten mukainen seos. Tässä seoksessa kosteuden sitojaa oli mukana vain 0,4%. Tilavuuteen suhteutettuna, tämä teki n. millilitran Terracottemia. Tämä määrä toki turpoaa 15 kertaiseksi, mutta edusti kuitenkin suhteelliseti melko vähän verrattuna Terracottemin toista testiyksilöä, jossa määrä oli painoperusteinen.

Terracottem suositus vastaan biohiilet.
Kuten käyristä voidaan nähdä, on Terracottemin suosituksen mukainen lisäys, vain hivenen parempi kuin testin biohiiliyksilöt. Testin 26. päivänä, kuusihiili menee jopa ohi Terracottemin. Terracottemin voitokas juoksu loppuikin, kun sitä annosteltiin turpeeseen vain suositeltu määrä.

Koska Terracottemin määrä on testissä ollut suuri, haluttiin sitä testata myös biohiiltä vastaan samaan tilavuuteen perustuen. Tätä varten punnittiin 15g Terracottemia ja sen tilavuus mitattiin. Näin saatiin tilavuus, joka kerrottiin 15:sta ja tämän verran toiseen biohiiliyksilöön lisättiin biohiilltä. Biohiileksi valittiin kuusibiohiili ja paremman solukkorakenteen takia. Biohiiltä vielä murskattiin jonkin verran.


Kuusihiilen sovittaminen suurempaan Terracottem määrään yllätti. Sovitetun kuusibiohiilen kuivuminen oli yli kolmanneksen heikompaa kuin Terracottemin. Testeissä suvereenisti pärjännyt Terracottem lyötiin ns. sen omalla kotikentällä, eli tilavuudella. Tässä kohtaa lienee hyvä muistuttaa, että biohiili on täysin luonnonmateriaali, johon on lisäksi sidottu hiilidioksidia. Terracottem on taas polymeerivalmiste, jonka biohajoavuudesta ei ole kunnollisia takeita. Biohiili ei tosin hajoa, mutta sen ei luonnontuotteena tarvitsekkaan hajota.

Loppulauseet

Päälimmäiseksi testistä jäi mieleeni se, että ne suoritettiin väärin. Olisi pitänyt kyetä vakioimaan määrät tilavuuksien suhteen. Tilavuuttta olisi toki voinut kontrolloida myös painon suhteen, kun paino-tilavuussuhde olisi selvitetty. Testissä 2 lisäsin biohiiltä, mutta samalla kasvualustan määrä suhteessa kasvoi, kun käsittelin turvatta täysin kuivana. Näin biohiilen todellinen määrä vain pieneni suhteessa turpeen tilavuuteen. Ehkäpä jatkan testailua tästä jälleen viisastuneena....

Testi oli äärimmäisen pitkä ja raskas. Se sisälsi paljon taustatyötä ja lukuisia punnituksia. Lopputulos ei kuitenkaan ollut selvä ja mielestäni tämä jätti jälleen paljon kysymyksiä ilmaan. Testin perusteella voisi sanoa, että biohiilen lisäämisestä ei olisi mitään hyötyä kasvualustaan, mutta kuitenkin käytännön kokemukset sanovat toista. Biohiili on moninainen lisä kasvualustaan, joka tarjoaa monia etuja. Kosteudensitojana se on erinomainen ja tämän olen huomannut kuumina ajanjaksoina, jolloin kasvit eivät ole lähteneet nuokkumaan normaaliin tapaan. Testissä kasvualustaa vain kuivutettiin, kun todellisuudessa biohiili tasoittaa kasteluiden välissä kuivumista sitomalla ja luovuttamalla kosteutta.

Biohiili on kompleksinen, enkä tahdo edes ryhtyä yrittämään sen testailua muilla osa-alueilla.
Kosteudensitojana se tuntuu toimivan, mutta rohkenen olla eri mieltä Luken tutkimuksien suhteen, jossa riittävänä määränä pidettiin 3-5% osuutta kasvualustasta. 10 litran ruukussa tämä tekisi vain 3-5dl biohiiltä. Kun biohiileltä odotetaan merkittävää kosteudensidontakykyä kasvualustassa, sanoisin määrän olevan jossain 20-30% luokassa. Tällä määrällä kasteluväliä voidaan jo kasvattaa merkittävästi ja se riittää yli jopa muutamien päivien hellejaksojen.

Aihe kaipaa auttamatta lisää testailua, jossa keskityttäisiin biohiilen määrään kasvualustassa. Tilavuuteen perustuen. Biohiilen pienellä lisäyksellä kasvualustaan ei tavoiteta kosteutta tasoittavia ominaisuuksia ja samaan päästään jopa pienellä kasvualustan määrän lisäyksellä. Varsinaisiin sidonta ominaisuuksiin tarvitaan enemmän korkealaatuista biohiiltä. Samalla myös biohiilen muut hyvät edut lisääntyvät.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...