Helpot ohjeet kurkun kasvatukseen

Blogiyhteityössä: Siemenkauppa.com

---

Kurkku on tomaatin ohella yksi kotipuutarhojen viljellyin vihannes. Kurkun kasvattaminen ei ole vaikeaa, kunhan huolehtii muutamista yksityiskohdista. Kurkun kasvatukseen on varmasti eri näkemyksiä ja tapoja, mutta tässä omat vinkkini kurkulle.

Kurkun kasvatuksessa lajikevalinta on tärkeää. Suosi ensisijaisesti partenokarppisia lajikkeita. Partenokarppinen kurkku tuottaa vain emikukkia. Näin ollen kukan ei tarvitse pölyttyä tuottaakseen satoa. Tästä on etua paikoissa jossa pölyttäjien määrä on vähäinen, kuten parvekkeella ja kasvihuoneessa. Toisena tai jopa tärkeimpänä ominaisuutena on karvasvapaisuus. Kolmantena hyvänä ominaisuutena on taudinkestävyys.




Kurkut voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: kasvihuonekurkku, avomaankurkku ja amppelikurkku. Nimet kertovatkin mihin nämä kurkut soveltuvat. Moni kasvihuonekurkuksi nimetty lajike soveltuu myös amppelikurkuksi, jos niiden hedelmät ovat pienikokoisia.

Kurkku on kasvultaan nopea, joten ne voi kylvää vasta kasvukauden alettua tai esim. 2-3 viikkoa ennen kasvihuone- tai lavakauden alkua. Nopea kasvu tarkoittaa sitä, että kurkku tulee siirtokokoiseksi nopeasti ja tällöin olosuhteiden pitäisi olla hyvät paikassa jonne kurkkua ollaan sijoittamassa. Kurkku pitää lämpimästä ja tarvitsee paljon valoa. Kurkku on arka kylmälle ja erityisen herkkä se on juuristostaan. Älä käytä kasteluun missään vaiheessa kylmää vettä. Avomaalle kurkku istutetaan vasta kun maa on lämmennyt. Avomaalla kurkku suojataan kukkimisen alkuun asti harsolla tai niin pitkään kun yöt ovat erityisen viileitä.

Kylvä kurkku pieneen ruukkuun, yksi siemen per ruukku. Käytä kylvöön kuohkeaa multaa tai turvetta. Kun kurkku ei tahdo enää pysyä pystyssä, sen voi siirtää jo lopulliseen ruukkuun, lavaan, kohopenkkiin tai peltoon. Lopullisella paikalla kurkku on viimeistään tuettava. Kasvihuonekurkkulle on helpointa tarjota tukinaru jota pitkin se voi kiivetä ylös. Amppelikurkullekkin voi tarjota narun, jolla kasvua saadan ohjattua myös sivuillepäin. Avomaankurkkua ei tueta avomaalla.

Kurkku kasvattaa suhteellisen suuren juuriston, mutta se pärjää pienessäkin ruukussa. Lähinnä ongelmaksi muodostuu kurkun vedenkulutus, joka on kesällä erittäin suurta. Kurkku ei viihdy märässä maassa, joten kastelusta huolimatta kasvualustan on oltava hyvin hengittävä. Amppeleissa kannattaa jo painosyistä käyttää turvetta.

Kurkun janoisuuden takia ruukku kannattaa mitoittaa hieman suuremmaksi. Jos kurkku pääsee kuivumaan, eikä lajike ole karvasvapaa, aiheuttaa tämä kurkun hedelmään karvautta. Karvasvapaat lajikkeet muuttuvat myös karvaiksi, mutta yleensä tämä liittyy ylikypsyyteen.

Kurkku kannattaakin kerätä heti kun se on saavuttanut syöntikoon. Kurkku kerätään vihreänä eli "raakana". Kun kurkun väri alkaa vaalenemaan, on tämä merkki hedelmän kypsymisestä ja se alkaa poikkeuksetta olla jo syömäkelvoton. Jos kurkusta haluaa ottaa siemeniä talteen, tällöin hedelmän pitää antaa kypsyä keltaiseksi saakka. Partekarppiset lajikkeet tuottavat harvoin siemeniä, eikä siemenet muodostueessaankaan ole itäviä.

Kurkkua huolletaan tarpeen tullen. Siitä poistetaan sairaat ja kuivuneet lehdet. Avomaankurkun ja amppelikurkun kasvua ei yleensä säännöstellä. Kasvihuonekurkkua on taas hyvä leikata ja näin säätää kasvua ja sadontuottonopeutta. Kurkusta kannattaa poistaa varkaat (sivuverso päärungosta), koska nämä hidastavat kasvua ja sadontuottoa. Vaihtoehtoinen tapa on antaa tulla sivuhaaraan yksi kukka ja lehti, jonka jälkeen sivuhaara katkaistaan.

Koska kasvihuonekurkku tarvitsee kasvaakseen tukea alhaalta ylös, vaatii kurkku huomiota paljon kasvun ohjaamisen suhteen. Kun kurkku on saavuttanut katon tai naruohjauksen poikkisäikeen katossa, sen kasvu voidaan ohjata tippumaan takaisin alas. Kasvu voidaan ohjata jatkumaan ylhäällä myös kattorakenteita pitkin tai kurkun runkoa voidaan varovasti laskea alas.

Alaslasku on kotipuutarhoissa haastavaa ja liian nopeasti tai liian lähelle juurityveä tehty laskos halkaisee tai katkaisee rungon helposti. Kurkku on myös isojen lehtien takia suuri varjostaja, josta voi olla haittaa tai hyötyä. Tästä syystä kurkun sijoitusta kasvihuoneessa kannattaa miettiä ennen istutusta.



- Kurkku ja tomaatti tulevat toimeen keskenään, vaikka tomaatin haihduttamien alkanoidien sanotaan haittaavan kurkun kasvua
- Kurkku pitää suhteellisen kuivasta ilmasta, mutta tämä altistaa kurkun herkästi vihannespunkeille
- Korkea ilmankosteus ja viileät ilmat altistavat kurkun heräkästi homekasvustoille, kuten härmälle
- Keltaiset lehdet indikoivat liian märästä kasvualustasta, ravinteiden puuttesta tai punkeista
- Kylvä kesällä toinen erä kurkkua loppusyksyn satoa silmällä pitäen
- Kastele ja lannoita paljon, lannoitteeksi käy peruslannoite tai hieman typpipainotteinen lannos
- Kurkun alimmat lehdet voidaan poistaa, jätä alimman hedelmän alle vähintään yksi lehti
- Avomaankurkkua voi myös kasvattaa kasvihuoneessa ja käyttää sitä tuoreeltaan ilman säilöntää
- Jos kurkku närästää syödessä, kokeile vaaleampia lajikkeita tai kokeile kuoria kurkku
- Partenokarppisia ja perinteisiä lajikkeita voi kasvattaa samassa tilassa


         Lajikepoimintoja:

Kasvihuonekurkku	Amppelikurkku	Avomaankurkku
Saladin F1	Hopeline F1	Profi F1
Delistar F1	Baby F1	Rhensk druv Hg
Paska F1		Vorgebirgsstrauben

Helpot ohjeet tomaatin kasvatukseen

Blogiyhteityössä: Siemenkauppa.com

---

Tomaatin kasvatus pitää sisällään runsaasti pienempiä ja tarkempia niksejä, mutta ilman näitäkin juttuja pääsee kasvatteluissa hyvin alkuun. Koitan jälleen kirjoittaa kasvatuksesta lyhyesti ja yksinkertaisesti.

Tomaattilajikkeiden kasvatuksen välillä ei ole kovin suurta eroa. Eri tomaattien erot tulevat lähinnä hedelmän muodosta ja itse kasvin kasvutavasta. Lajikevalinnassa kannattaa lähteä liikkeelle omista tarpeista ja siitä miten ja missä tomaattia haluaa kasvattaa. Runkotomaatti kasvattaa yhden pitkän rungon, joka sopii mainiosti kasvihuoneeseen. Pensastomaatin kasvutapa on yleensä melko matala ja pensasmainen. Se sopii paremmin seinustalle tai parvekkeelle. Pensastomaatista löytyy myös pienempiä amppelilajikkeita jotka sopivat erinomaisesti parvekkeelle ja terassille.

Aloittelijan kannattaa valita lajikkeiksi perinteisiä perustomaattilajikkeita ja kirsikkatomaatteja. Nämä kasvavat helpoiten ja varmimmin. Suuret pihvitomaatit ovat vaikeampia sekä hitaampia ja tällöin sato jää helposti pieneksi niin kooltaan kuin kappalemäärältään. Aloittelijan kannattaakin valita muutama varma lajike ja tämän lisäksi erityyppisiä lajikkeita kokeiltavaksi.

Tomaattien kylvökausi alkaa helmikuun puolivälissä ja jatkuu aina huhtikuun puoliväliin. Jos käytettävissä ei ole lämmitettävää istutuspaikkaa, tomaattia ei kannata rynnätä kylvämään vielä maaliskuunkaan alussa. Siemenpussit kannattaa säilyttää myöhempää tarvetta varten.

Tomaatin kylvöön kannattaa varata kuohkeaa multaa tai turvetta. Tomaatti kasvattaa juuristoa innokkaasti, eikä se ole niin vaativa mullasta kuin esimerkiksi chili. Tomaatin voi kylvää pieniin ruukkuihin tai hajakylvönä (useita siemeniä samaan purkkiin) isompaan purkkiin. Tomaatti itää kohtalaisen helposti, mutta lämpö nopeuttaa tomaatinkin itämistä. Sijoita hyvin kosteutettu kylvöastia lämpimään tai lämpömaton päälle. Tomaatti itää nopeasti ja tästä syystä purkit on hyvä sijoittaa heti valoisaan paikkaan tai laittaa kasvivalon kylvösten päälle.

Kun tomaatti on aukaissut ensimmäiset varsinaiset lehdet sirkkalehtien päälle, ja kylvö on tehty hajakylvönä, on aika koulia tomaatti eteenpäin. Tällöinkään seuraavan ruukun ei tarvitse olla vielä iso. Istutus tehdään mahdollisimman syvään, siten että sirkkalehdet jäävät juuri mullan pinnalle. Samalla tomaatti siiretään viileämpään (18-20°C), koska tomaatti kasvattaa lämpimässä herkästi vain pitkää vartta. Kun juuret ovat tulleet runsaammin ruukun reunaan, voidaan tomaatti istuttaa jälleen hieman isompaan ja syvempään purkkiin. Tomaatille kertyy olisi hyvä kertyä  2-3 ruukutusta ennen istutusta lopulliseen paikkaan tai ruukkuun. Tämä vahvistaa entisestään tomaatin juuristoa.

Siirrä tomaatit kasvihuoneeseen tai parvekkeelle hallan mentyä. Tomaattia voi muiden kasvien tavoin totuttaa viileämpään paikkaan pitämällä ne päivisin lämpimässä kasvihuoneessa ja siirtää ne jälleen yöksi sisään. Tomaatti kasvaa hyvin kasvihuoneen penkissä tai lavassa. Maahan tomaattia ei kuitenkaan kannata istuttaa ennen kuin maa on lämmennyt. Jos taimi on venähtänyt pitkäksi, voidaan sen juuripaakku istuttaa myös J-mallisesti kyljelleen, jolloin pituutta saadaan hieman lyhyemmäksi.
Tomaatti viihtyy myös ruukussa, mutta kesällä tomaatin vedenotto on suurta, joten ruukun pitäminen märkänä voi olla haastavaa kuumilla kesäkeleillä.




Runkotomaatti tekee varkaita (lehtihankaan tuleva toinen oksa) herkästi ja varkaat tulee poistaa mahdollisemman ajoissa. Pensastomaatilta ei taas poisteta varkaita, koska hedelmät kehittyvät osittain myös varkaisiin. Hätätapauksessa runkotomaatin katkennut latva voidaan uusia antamalla ylimmän varkaan kasvaa uudeksi latvaksi.

Runkotomaatti kasvaa kerroksittain ja  muodostaa selkeitä terttuja. Kasvukauden pituudesta riippuen on hyvä muistaa, että tomaatin kukasta kypsään hedelmään kestää n. 2 kuukautta. Tämä pidetään usein mielessä, kun runkotomaatin latva katkaistaan. Tällöin kotikasvatuksessa on terttuja 4-7kpl. Uutena trendinä on olla katkaisematta latvaa, koska silloin tomaatti altistuu herkemmin kasvitaudeille ja voima ei siirry sen enempää tomaattien kypsytykseen, vaan tomaatti alkaa kasvattaa enenevässä määrin varkaita. Pensastomaatin kasvua voi myös rajata leikkaamalla kasvun rajoittamiseksi.

Tomaatti vaatii paljon lannoitusta ja tästä syystä sitä tulee lannoittaa säännöllisesti. Lannoituksen voi aloittaa laimealla lannoitevedellä kun taimet ovat n. 15cm pituisia. Kastelulannoitteet ovat helppoja ja ravinteet ovat heti tomaatin saatavilla. Tomaatti indikoi lehtien värillä ravinnetasoa. Kalpeat lehdet kielivät usein ravinteiden puutteesta tai liian märästä maasta. Tomaatille on paljon sopivia lannoitteita, jotka edistävät kasvua ja sadontuottoa. Lannoitusta jatketaan kauden loppuun asti, koska ravinteita tarvitaan myös sadon kypsytykseen.

         Lajikepoimintoja:

Runkotomaatti	Pensastomaatti	Kirsikkatomaatti	Amppelitomaatti
Tanskan vienti	Roma ja Red Pear	Tiger f1	Hundreds & Thousands
Moneymaker	Balkonzauber	Black Cherry	Donna
Sparta f1		Resi	Tumbler f1

Helpot ohjeet chilinkasvatukseen

Blogiyhteityössä: Siemenkauppa.com

---

Chilinkasvatuksen suosio on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Eipä ihmekkään, koska chilinkasvattaminen tarjoaa helposti hienoja onnistumisen tunteita.




Vaikka chili mielletään usein punaiseksi, tuliseksi ja pitkäksi suunpolttajaksi, se ei välttämättä ole sitä. Chililajikkeita on lukemattomia ja eri variaatiosta löytyy taatusti jokaiselle se oma lajike. Laijkekirjon suuruus ja monimuotoisuus onkin usein juuri se asia joka koukuttaa monet pysyvästi chilin pauloihin.

Chilin kasvatus on juuri niin vaikeaa kuin siitä haluaa itse tehdä. Helpoimmillaan se ei poikkea monesta muusta kasvihuoneesta tutusta kasvatista. Etsi lajike joka sinua kiinnostaa. Mieti mikä voisi olla sinun juttusi. Kaipaatko polttavaa tulisuutta, vai rahallista makua. Valitse lajike tämän mukaan. Tutustu siemenpakkaukseen ja noudata sen ohjeita. Ensikertaa chiliä kasvattavan kannattaa valita muutama toisistaan poikkeava lajike.

Chilit voi kylvää tammikuun alussa, mutta kylvämistä voi jatkaa aina maaliskuulle saakka. Aikainen aloitus vaatii hieman panostusta, koska chilin taimet vaativat lämpöä ja valoa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että tuliset lajikkeet kylvetään ensin ja miedommat tämän jälkeen. Näin siksi, että tuliset ja erikoiset lajikkeet vaativat usein pitkän kasvukauden.

Kylvömultana kannattaa käyttää kuohkeaa ja ilmavaa multaa tai turvetta. Chilit voi kylvää 0,5-1cm syvyyteen. Näin juurtuva siemen ei rasitu heti siirrosta ja kasvu voi jatkua itämisestä keskeytymättä.
Mullan ilmavuutta voi lisätä perliitillä ja pinnan kuivumista voi ehkäistä vermikuliitilla. Kylvämisen voi tehdä myös turvotettaviin kylvönappeihin.

Taimet kannattaa kylvää pieniin purkkeihin, josta ne siirretään suurempiin ruukkuihin juurten tultua runsaammin reunaan sekä pohjaan. Liian suuri ruukku hidastaa kasvua.
Pidä kylvökset kosteana, mutta ei kuitenkaan märkänä. Chili itää nopeiten 25-28°C lämpötilassa.
Sijoita kylvös siis lämpimään paikkaan tai laita lämpömatto kylvösten alle.

Itämisen jälkeen, siirrä taimet valoon. Talven taittuessa kevääseen, etelänpuoleisella ikkunalaudalla riittää valoa pienille taimille. Jos käytät keinovaloa, valota taimia 12-14 tuntia vuorokaudessa. Valoa ei voi oikeastaan koskaan olla liikaa. Hyvässä valossa taimet kasvavat tukeviksi ja elinvoimaisiksi. Kasvivalot ovat näppäriä ja ne ovat suunniteltu antamaan kasveille sopivaa valoa. Ne eivät oikein sijoiteltuna tuota kasveja kuumentavaa lämpöä.

Siirrä taimet kasvihuoneeseen, ulkoseinustalle tai parvekkeelle hallan mentyä. Chili on herkkä hallalle, mutta liika kuumuuskin on haitaksi.  Päivisin lämpö ei saisi nousta paljoa yli kolmenkymmenen. Chiliä voisikin verrata ihmiseen. Siinä missä suomalaisella on hyvä olla t-paita päällä, on siinä chilinkin hyvä olla. Chili kestää ajoittain korkeitakin lämpöjä, mutta tämä usein aiheuttaa kukka-aiheiden tippumista, jolloin satoa ei muodostu.
Sadon muodostumista voi edesauttaa pölyttämällä kukkia pumpulipuikolla.

Chili pitää lannoittamisesta ja sitä kannattaakin lannoittaa viikottain. Lannoituksen voi aloittaa varovasti laimealla lannoitevedellä jo vaaksan mittaisille taimille ja jatkaa sitä aina sadon muodostumiseen saakka.

Chilille on olemassa omia lannoitteita, mutta moni nestemmäinen yleislannoite ja tomaattilannoite käy myös. Chilin lehdet yleensä paljastavat lannoituksen tarpeen tai sen liiallisuuden.
Kalpea lehti kertoo usein ravinteiden puutteesta ja tumman vihreä liiallisesta lannoituksesta. Chilit voivat tuottaa niin sanottuja varkaita, mutta näitä ei yleensä poisteta.
Chilin liiallista kasvua voi myös rajata lyhentämällä siitä liian pitkiä oksia. Liian rehevä kasvu loppukaudesta hidastaa hedelmien kypsymistä.

Chili on ehkä yksi herkimmistä kasveista tuholaisten suhteen. Taimia kiusaavat usein harsosääsket, joita voi torjua kelta-ansoilla. Myöhemmin kiusaksi saattavat tulla kirvat tai vihannespunkit.
Tästä syystä chili on hyvä sijoittaa muiden kasvien viereen, kuten tomaatin. Tämä vähentää tuholaisriskiä, mutta ei täysin poista tarkkailutarvetta.

Chilin voi kasvattaa kasvihuoneen maassa tai lavassa, mutta sen voi kasvattaa myös ruukussa. Sopiva ruukkukoko on n. 5-10 litraa hieman kasvista riippuen. Kun kausi lähenee loppuaan ja chilissä on vielä satoa kypsymättä, on ruukussa kasvava chili helppo siirtää sisälle jatkamaan kasvua.

Chilin talvetus on haastavaa, mutta se onnistuu helpoiten lisävalon avulla. Talvikaudella chiliä kastellaan ja lannoitetaan vähän. Parhaimmillaan chilistä on iloa moneksi vuodeksi.



         Lajikepoimintoja:

Mieto*	Keskitulinen*	Tulinen*	Todella tulinen*
Chilhuacle Negro	De Cayenne	Hot Lemon	Trinidad Scorpion
Cherry Bomb	Jalastar	Habanero	Scotch Bonnet
Hungarian Hot Wax	Jamaican Bell	Ring O Fire	Fatalii's Perkele Pack

*Tulisuusarvio perustuu yleisnäkemykseen. Yksittäisten hedelmien välillä voi olla paljon eroja. Myös kasvuolosuhteet vaikuttavat paljon tulisuuteen. 

Chilitön kausi 2019?

Chilinkasvatus on alkanut tökkimään viime vuosina yhä enemmän, eikä se ole tarjonnut mitään niin kiinnostavaa joka houkuttelisi kasvattamaan aikaisempien vuosien tapaan.

Kiinnostumattomuuteen on monta syytä, joista voisin mainita tuholaiset, kasvitaudit ja ajan puute. Toisaaltaan miksi kasvattaa chilejä joita ei pysty edes syömään niiden tulisuuden takia. Globaali trendihän tähtää aina vain tulisempiin ja niiden risteymiin.

Päätin olla tekemättä chilikylvöjä tällä kaudella ja jättää chilit ainoastaan kahteen viime kaudelta säästyneeseen puskaan. Coco reaper f1 on aivan liian tulinen itselle, mutta en tohdi luopua siitä sen erikoisuuden takia. Se on pysynyt kummasti hengissä ja näyttää starttaavan erinomaisessa kunnossa kuudennelle kaudelle.

Coco reaper f1 (CAP502 x Carolina reaper)

Toinen viime kaudelta selvinnyt chili on Rocoto Manzano Red. Sitä ei ollut tarkoitus lainkaan säästää, mutta päätin kokeeksi ottaa sen sisälle pakkasten tuhottua jo sen lehvästön. Yllätykseksi rungosta alkoi vähitellen pukata uutta kasvustoa. -6°C on kyllä liikaa rocotolle, mutta liekkö kuiva sammalkuutio antanut juuristolle turvaa pakkaselta. Tulevalle kaudelle pusersinkin sammalkuution uuteen muotoon ja tungin sen AirRAP ruukkuun. 

Rocoto Manzano red

Kasvihuoneesta löytyy kuitenkin “kolmen vesiviljely”, jossa on perinteisesti ollut chiliä kasvamassa. Tämä vesiviljely on lähes aina ollut helppo ja toimiva ja niinpä aloin tähänkin miettiä kasvatteja, vaikka chilien suhteen kalenteri on jo aika pitkällä.

Koska varsinaista chiliä en halunnut laittaa, mutta paprikaan ei kiinnostanut, tähtäsin näiden kahden välimaastoon. Pitkällisen pohtimisen, googelointien ja siementen pläräämisen jälkeen päädyin kolmeen lajikkeeseen. Kalocsai merevszárú 622 eli Kalocsai M622, Space Chili #4 - Comet's Tail eli Hangjiao 4 ja Criolla de Cocina.

Kaudelle tulee sittenkin chiliä

Valinta oli vaikea, koska monesta lajikkeesta on melko kehnoja kokemuksia ja moni nopea annuum-chili on samalla kirvamagneetti. Kirjoitettuja muistiinpanoja on todella vähän ja lajikekuvaukset eivät yleisestikään kerro satoisuudesta ja kasvin pituudesta.

Criolla de cocina on menestynyt lähes poikkeuksetta hyvin vesiviljelyssä aina oksien katkeamiseen saakka. Tätä mietoa isoksi kasvavaa chiliä oli jopa hieman liikaa kaudella 2017. Valikoima edustaa siis mietoja chilejä joita voisi jopa kutsua paprikoiksi.

Tämän vuoden kylvömulta on sekoitus kaikkea

Siemenet hieman normaalia syvempään

Kylvöt tein kolmeen ruukkuun ja samalla tipautin jokaiseen reikään kolme siementä. Jos ja kun kaikki siemenet itävät, jätän jäljelle parhaimman taimen. Heikompien pois nyppäys tulee kuitenkin tehdä melko nopeasti sirkkalehtien muodostuttua.

Kylvömultana käytin viimekauden rippeitä. Se on sekoitus kylvömultia, seosmultia, kookosta ja turvetta. Lisänä seoksessa on vielä rahkasammalta. Tänä vuonna en ala ymppäämään multiin mykorritsoja vaikka niillä on mielestäni ollut hyvä vaikutus. Nyt sekoitettujen multien seassa on mycoja, joskin osittain mainostettu mukana olo tuntuu hieman huijaukselta olemattomien lisäysmäärien vuoksi yhdistettynä pitkiin kenttäsäilytysaikoihin. Lisäksi joissakin tuotteissa oletetaan olevan itsestäänkin maasta normaaleja sienijuuria ilman mitään erillisiä lisäyksiä.

Nähtäväksi jää millainen chilikausi vuodesta kehittyy ja miten kyseiset lajikkeet jälleen menestyvät. Olen muuten ollut liikkeellä lähes samanlaisella kokoonpanolla kesällä 2016. Tuolloin saman vesiviljelyn kokoonpano oli lähes sama. Ainoastaan Aji verde vaihtui nyt Space chili neloseen.

(Open live writerin sopivuus Bloggerin kanssa on näköjään katkennut kokonaan, joten blogin julkaiseminen on nyt jo lähes mahdotonta. Bloggerin oma julkaisutyökalua on aivan mahdon käyttää.)

Viimeinen chili kasvarista ulos

Noin! Nyt on kausi sitten täysin virallisesti loppu. Viikon puolessa välissä pakkanen yltyi jopa –6 asteen lukemiin. Pitempään kestänyt viileä keli tiesi sitä sitten, että pakkanenhan tuli paukkuen kasvihuoneen sisälle. Kasvihuonetta ei tänä syksynä lämmitetty kuin yhtenä yönä. Pari jäljellä ollutta chiliä ovat odottaneet hiljaista ja hidasta kuolemaansa jo kuukausia.


Tuplaharsoistakaan ei ole apua kovemmalla pakkasella

Vaikka aamulla pakkanen oli taas tiessään, oli se kuitenkin ehtinyt vierailla hallaharsojen alla ja noutaja oli käynyt vierailemassa rocoton kasvustossa. Alaosa tosin vaikutti säilyneen pakkasen puremalta. Sammalkuutiossa ollut rocoton nysä siirtyikin vielä sisälle.


Rocoto ei kestä lainkaan pakkasta

Viimeiset chilit ovat tarkoituksella jätetty näin myöhään, koska sato säilyy oksilla pitempään näin kuin poimittuna sisällä. Kun säät ovat olleet kohtuu suosiollisia, tämä järjestely oli mahdollinen. Muutaman chilin takia ei kasvihuoneen lämmittäminen ollut järkevää.

Sato säilyy kasvissa paremmin kuin poimittuna

Rocotossa oli jäljellä satoa melko mukavasti

Viimeinen poiminta

Rocoton rungon nysä 30x30x30 sammalkuutiossa

Pakkanen oli vienyt myös täysin suojaamattoman Aji Verden

Vesiviljely on yksi toimivimpia, mutta samalla myös kaikkein helpompia kasvatusmuotoja. Tänä vuonna 2012 valmistuneessa ja pieniä modifikaatioita vuosittain nähneessä vesiviljelysysteemissäni kasvoi tänä vuonna Aji verde chiliä ja näiden välissä lehtikaali.

Lehtikaali kasvoi hienosti, mutta chilit olisivat saaneet kasvaa enemmän. Vaikka systeemit on tavallaan toimivia, on niissä aina enemmän tai vähemmän jotain parantamisen varaa. Tässä systeemissä on kokeiltu paria erilaista kastelumuotoa. Kasvualustana on ollut perliittiä, lekasoraa ja sammalta. Se mitä parannuksia tähän tekisin, on vielä keksittävä.


Vuonna 2012 valmistunut vesiviljely kaipaa päivitystä ja parantelua

Lekasoran poisto käy näppärästi teollisuusimurilla

Imuroidut Aji verden juuret

2018 okasato

Okiin ei tullut panostettua tänä vuonna lainkaan ja tarkoitus oli katsoa miten okat menestyvät ilman liiallista yrittämistä.


Okat olivat reheviä ja vehreitä olemattomasta hoidosta huolimatta

Okat pääsivät ulos toukokuun lopussa. Tuolloin ne istutettiin suurempiin ruukkuihin ja ne päätyivät suurimmalta osin hiekkaiseen multaan. Lannoitusta okat eivät saaneet kauden aikana, koska joidenkin ohjeiden mukaan maan sisältämät ravinteet riittävät okille.


Okat eivät tykänneet siirrosta kasvihuoneesta veranalle

Syyskuun lopulla okat siirtyivät  ulkoa lämmittämättömään kasvihuoneeseen. Kasvihuoneesta sisälle veranalle ne siirtyivät lokakuun loppupuolella. Sisälle siirron yhteydessä kumottiin myös yksi okapurkki, koska sen maanpäällinen osa oli jo näivettynyt. Tästä purkista ei löytynyt edes mukulan alkuja. Loput okat alkoivat kuitenkin näivettyä nopeasti veranalla ja nyt tuli myös aika niiden kumoamiseen.

Okat tekivät tänäkin vuonna ilmamukuloita


Kuten jo hieman ounastelin, okasato jäi vaisuksi. Kappalemäärällisesti mukuloita oli paljon, mutta niillä ei ollut kokoa. Okien kaipaama pimeysvaatimus tuli suunnilleen täytettyä, mutta se ei nähtävästi yksinään riitä. Okien vehreä kasvukausi pitäisikin saada venytettyä pidemmäksi ja ulotettua se myös hämärtyvään aikaan, jolloin päiväpituus olisi selkeästi lyhyempi. Nyt kasvukausi seurasi suhteellisen hyvin Suomen kesää.

Mukulat olivat pieniä

 










Hieman isompien mukuloiden määrä oli todella vähäinen

Kaksivuotinen okakokeilu on nyt ohi. Oka on mielenkiintoinen kasvi, mutta kuten jo Arno Kasvikin totesi, siitä ei ole suomalaiseksi viljelyskasviksi. Oka ei tavallaan kaipaa pitkää kasvukautta, mutta sen kasvukausi ei vain osu Suomen kesän ja päiväpituuden kanssa yksiin. Oka on lyhyenpäivänkasvi ja se ei sovi suomalaiseen suveen.

Suureen okasatoon on mahdollista päästä, mutta tällöin se vaatisi huomattavia ponnisteluita ja olisi kasvatettavana verrattavissa krysanteemiin tai joulutähteen. Oka vaatii myös tasaista kosteutta, vaikkakin hyvin kuivuvassa maassa. Se menestyy myös varjossa, mutta vaatii lämpimän paikan. Alkukesän kylmyys haittaa myös kasvua.

Okakausi jäi tänä vuonna vain viikkoa lyhyemmäksi, kuin viime vuonna. Aloituksen aikaisuus ei ratkaise okien kanssa, joskin heinäkuussa okien tulisi olla jo isoja. Tämä ei kuitenkaan vaadi aikaista aloitusta, koska mukulatuotanto varsinaisesti käynnistyy vasta päivien lyhetessä alle kymmeneen tuntiin. Uupuneeksi jääneessä viikossa ei olisi tapahtunut enää mitään, joten okien elinvoimaisuus pitäisi pystyä pitämään huipussaan myös viimeisien kasvukuukausien ajan, eli loka-marraskuun. Oka vaatii myös lannoitusta, joskaan se ei määrällisesti tarvitse olla suurta ja pitkävaikutteiset lannoitteet voisivat toimia sen kanssa. Okasato jää siis pieneksi, jos okaan ei panosta.

Okien suhteen tämä jäi viimeiseksi okavuodekseni. Panostuksella mukulat voisi saada suuremmiksi, mutta oka ei kuitenkaan ole mielestäni sen arvoinen kasvi.

Kauden lopetus

Kausi 2018 alkaa olla takana. Kauden lopetus on tapahtunut hitaasti, eikä sitä ole kirjaimellisesti tarkoitus lopettaa juuri tähän päivään ja hetkeen. Kasvimaan ja kasvihuoneen hoito on ajettu alas vähitellen. Nyt viimeiset kasvit saavat pärjätä omillaan siihen saakka kunnes pärjäävät. Tämän jälkeen on vuorossa enää loppusiivous. Kasvihuonetta ei ole tarkoitus lämmittää, joten loppu voi olla yhdestä yöstä kiinni. Viime yönä käytiin lähellä nollaa ja tulevina öinä lämpötilojen pitäisi tippua miinuksen puolelle. Kasvihuone antaa vielä suojaa hetkellisesti.


Avomaa alkaa olla tyhjä.

Partenon kesäkurpitsa jaksaa vielä.


Half tall lehtikaalista riittää syömistä vielä pitkälle talveen.


Onnistunut kevät vaikuttaa paljon okien koko kauteen. Nämä okat eivät rehottaneet missään vaiheessa.


… kun taas nämä okat olivat keväällä harson alla ja ne rehottivat koko kauden runsaan vihreinä. Tosin raparperit rehottivat vieläkin enemmän.


Kasvihuone alkaa olla melko tyhjä. Vain muutamia tomaatteja jäljellä. Okat siirtyivät nyt sisälle kasvihuoneeseen.


Juurimätää. Sen karkotus ei onnistu allekirjoittaneella mitenkään. 24/7 pörissyt ilmapumppukaan ei pitänyt sitä poissa.

Kausi oli jälleen vaiherikas. Taimivaihe elettiin kivuttomasti sisätiloissa. Ongelmat alkoivat kasvihuoneessa, jossa tomaatit, chilit ja kurkut alkoivat heti kärsimään. Ongelmanaiheuttajaksi epäiltiin rikkaruohomyrkkyä joka todennäköisesti tuli rehumelassista. Ongelmista huolimatta satoa kuitenkin tuli. Myöhemmin tomaatteja vaivasi runsas latvamätä ja halkeilevat hedelmät.

Kurkut kasvoivat melko hienosti, kunnes niihin iski härmä kesäkuun viileinä öinä. Niiden osalta kesä ja loppuaika olikin sitten pelkkää kituuttamista. Härmän lisäksi kurkut kärsivät runsaasti myös juuristoalueen ongelmista. Juurimätää vai liian heikkoa kastelua? Tämä ei selvinnyt.

Kauden yllättäneimmät kasvit olivat taitepapu Ferrari, kyssäkaali Delicatess weisser, kesäkurpitsa Partenon f1, jättikurpitsa Nelson f1, lehtikaali Half tall.

Tomaateista Black Krim ja Zlatava olivat erinomaiset lajikkeet. Muitakin hyviä oli, mutta näiden osalta miinusta tuli hitaudesta tai pienestä satoamisesta.

Pettymyksiä kasvien suhteen myös oli. Suurimmalta osalta pettymystä aiheuttivat monet kukat ja jotkin avomaakasvit. Näiden osalta ongelmat rajoittuivat huonoon itävyyteen tai kasvuun. Suurimmaksi ongelmienaiheuttajiksi voidaan sanoa väärät olosuhteet.


Kausi on tältä erää tässä. Pistän kimpsut ja kampsut kasaan. Samalla siirrän blogin kelluvaan tilaan ja lopetan aktiivisen bloggaamisen. Alati vähenevät kävijämäärät eivät kannusta enää bloggaamaan. Vaikka blogissa olikin tänä vuonna jälleen ennätykselliset kävijämäärät, on puutarhablogien tarjonta paisunut liiaksi ja samalla kävijät hajautuvat entistä enemmän eri sivustoille. Toisaaltaan vuorovaikutukseton blogi ei palvele ketään ja työmäärältään se on syönyt vuosien saatossa lukemattoman paljon aikaa. Liikaa. Aika on taas aina pois jostain muusta, varsinkaan kun siitä ei saa mitään korvausta. Blogia en ole lopettamassa ja jatkossa kirjoitan vain satunnaisia juttuja, kun tuntuu siltä että aihe kaipaa kirjoittamista ja aikaa löytyy. Viikottaiset artikkelit alkoivat olla pakkopullaa, jotka vain stressasivat aikataulullaan, kiireellään ja työmäärällään. Blogi oli kuin rikkinäinen rengas jossa kävijämäärät pysyivät yllä rankalla mainostamisella, mutta mainostamisen jälkeen se tyhjeni välittömästi. Oravanpyörä oli järjetön, joka lopulta myös puolsi päätöstäni. Myös toimimaton Blogger alusta ja rikkinäiset julkaisutyökalut ovat tuoneet myös omat ongelmansa, koska usein jo kirjoitetun julkaisun saaminen julkaistuksi on osoittaunut melko mahdottomaksi tehtäväksi.