1000 ja yksi siementä multiin

Ja sitten ensimmäiseksi todetaan rehvakas otsikko aivan virheelliseksi informaatioksi. Siemeniä meni paljon, mutta turpeeseen. Iso ero. ;) Aloitetaanpa ihan alusta missä ja milloin tapahtui ja mitä…

Viime kaudella pohdiskelin useammassa tekstissäni Purple Bhut Jolokian mysteeriä. Ensin tunsin sen nimellä Lila ja sitten myöhemmin Purple. Lehdet olivat useammalla taimella kovin tummia. Kukatkin olivat hyvin purppuraiset. Miettisin myöhemmin jalostussuuntaa tuolle hieman tuntemattomalle lajikkeelle. Päädyin nyt yrittämään jalostusta kahteen suuntaan. Suurempaa hedelmää ja tummempaa kasvia. Otin syksyllä jostakin suuremmasta podista siemenet talteen, kuin myös muistakin tuohon keräyserään päätyneistä podeista. Suuresta otettuja päätyi itämään 4kpl ja sekalaisesta läjästä arvion perusteella päätyi 1095kpl:tta. Läjä on melkoinen, mutta tuolta valkkaantuu jatkoon tummimmat, jos sellaisia edes tulee.

 

Kun kylvämisen riemuihin päästiin, niin laitettiinpa myös tomaatteja itämään. Moneymakeria, parveketomaattia Red Robinia ja Micro Tom ruukkutomaattia. Moneymaker on satotarkoituksessa, kuten on ollut useina aikaisempina vuosinakin. Satomäärää kaivataan vain hieman enemmän. Katsotaan mitä sen parantamiseksi keksitään. Ramiro paprikaakin tuli laitettua muutama. Sitä ehkä myöhemmin sitten lisää.

 

Lopuksi mielenkiintoinen havainto. Kyseessä on tällä hetkellä vielä arvelu, mutta kyseessä saattaa olla C. Lanceolatumin itäminen. En alkanut vielä sorkkimaan, mutta epäily vahvistunee lähipäivinä. Olisinko vihdoinkin saanut lansen itämään? Jos näin todellakin on, on tuo itänyt 21:ssä vuorokaudessa puskien vielä turvepeiton alta pinnalle. Katsotaan… :)

Koulintoja ja idätyksiä

Sisäkasvari tuli valmiiksi ja nyt se tarjoaa lämpöä ja valoa. Oli siis sopiva hetki tehdä koulinta 9.12 itämään laitetuille pikku taimille. Aikaa kylvöstä koulintaan tuli 18 vuorokautta. Ainakin näiden osalta paprikan suositus 14-18 vuorokautta osui sopivasti haarukkaan.

CAP 502 ehti saamaan eniten kokoa.

Itäneiden välillä on selkeästi kokoeroja itämisen ajankohdan mukaan. Keskellä laatkkoa vaaleutta. 1EC:n lannoitus lähti vehreyttämään vaaleita.

 

Koulinta tapahtui paprikan kasvatusoppaan mukaisesti 12cm:n purkkeihin. Purkit ovat Pöppelmannin Teku VCD 12 purkkeja. Valoksi laitoin ensi hätään Vipalle viime kaudella tekemäni ledivalon. Valoja on tarkoitus lisäillä myöhemmin tarpeen mukaan.

 

Itämään 27.12:
kpl
5       Aji Cristal  C. Baccatum
4       Aji Amarillo C. Baccatum
4       Aji Banana C. Baccatum
6       Aji Fantasy C. Baccatum
5       Lemon Drop C. Baccatum

Kalpeita taimia ja sisäkasvaria

Itäneet alkavat olla siinä mallissa, että pian on edessä osan koulinta suurempiin purkkeihin. Kiirettä koulinnalle lisää joidenkin taimien kalpeus. Kalpeus johtunee kahdesta syystä. Joko valon määrästä ja laadusta tai sitten ravinteiden vähyydestä. Ravinteiden vähyyteen en uskoisi, mutta seuraavaksi kastelen noita 1mS/cm lannoitevedellä paprikaoppaan mukaan. Valotusjakso on nyt 18/6 tuntia, joten pimeän jakson pituutta pitänee vielä nostaa parilla tunnilla. Valon määrä on jotain 3000-4000 luxin paikkeilla. Tämän ei pitäisi olla liikaa. Vaaleiden taimien aiheuttajaksi saattaa löytyä syy valon väristä. Sinällään tämäkin tuntuu hieman oudolta, koska ledien spektri on melko hyvä, CRI:n luvataan olevan yli 90.

 

Koulintojen jälkeen tarvitaan tilaa taimille, joten niiden sijoitus aiheutti jälleen päänvaivaa. Lämmintä, valoisaa ja kosteaa tarvitaan. Päädyin ratkaisemaan ongelman sisäkasihuoneella. Koska sellaiselle oli sopiva paikka vain veranalla, piti sinne sitten siivota sellaiselle paikka. Verana on viileä ja tuossa pakkasten noustessa oli ikävä huomata kuinka alas ikkunan vieressä mennään lämpötilassa. Kun ulkona oli -16°C, oli ikkunan vieressä 5,9°C. Muutenkin veranta oli todella viileä tai pikemminkin kylmä. Viime talvena verantaa yritettiin lämmittää sähkölämmittemellä, mutta se ei lämmennyt aivan odotetusti. Lämpöä kyllä saatiin, mutta lämmitin huusi lähes taukoamatta.

Nyt sisäkasvarin myötä yritetään hakea pienempää tilaa, jonka lämpöä, kosteutaa ja valoisuutta on helppo ylläpitää. Raamit, muovit ja heijastimet ovat nyt paikallaan. Osa heijastinverhoista ovat nostettavia, joten kirkkaina päivinä ulkoa on helppo ottaa lisävaloa. Valaistus ja lämmitys tuonne pitää vielä keksiä. Taimien kasvaessa pitää vielä huolehtia ilmastoinnista. Ilman hiilidioksidipitoisuuden tippuessa kehityskin jarruttuu. Pelkkä tuuletus on jo tässä kohdassa avuksi. Aktiivista hiilidioksidisyöttöä ei ole tarkoitus kuitenkaan toteuttaa. Lisää tästä projektista myöhemmin.

Hyvää joulua lukijoille!

Koulinta-aika lähestyy uhkaavasti

Paprikan kasvatusopas neuvoo koulinnan ajaksi 14-18 vuorokautta kylvöstä. Tämä ei ehkä toteudu noiden villin kanssa, mutta osittain näyttää hieman huonolta myös muidenkin kanssa. 1. satsin siemenistä suurin osa on itänyt, mutta eivät kaikki. Tämä tarkoittaa jälleen taimien välille epätasaisuuksia kasvussa, joskin erot voivat tasoittua myöhemmin.

Taimien epätasaisuus ei ole mikään kovin vakava juttu, mutta harmitusta se hieman antaa. Eniten harmittaa Carolina Reaperin itämiset tai itämättömyydet kivivillassa. Ne kun oli tarkoitus laittaa hyvin pian tuohon uuteen vesiviljelyyn. Sen käynnistys nyt ainakin viivästyy. Sen verran olen kurkannut kivivillan sisään, että yhdestä olisi pieni häntä lähdössä.

Laitoin aamusta vielä uusia idätyksiä noiden itämättömien tilalle. Katsotaan onko vika siemenissä vai vaativatko kyseiset siemenet hieman enemmän idätysaikaa. Itämään meni nyt 4kpl:tta 7Pot Douglahia ja 2kpl:tta Carolina Reaperia. Bhut Jolokiasta oli yksi itänyt yön aikana, joten kahta odotellaan vielä. Olisin laittanut 2 Bhut Jolokiaa vielä itämään, mutta siemenet ovat loppu. Niissä olikin järkyttävän huono itävyys (~30%).

 

Seuraavaksi alkaa sisäkasvihuoneen teko jonne olisi koulitut taimet tarkoitus saada. Tuossa on jonkin verran keksimistä toteutuksen kanssa, mutta eiköhän se siitä. Paikka on on jo siivottu tuollaisellekin rakennelmalle.

Kyselin tuota ja pihan kasvihuonetta varten CO2-mittaria Kiinasta. Syy kyselyyn suoraan tehtaalta oli se, että CO2-mittarit ovat täällä hinnakkaita niin valmiina kuin myös tee-se-itse sarjoinakin. Tässä hinnat muutamiin kasvihuoneisiin sopiviin malleihin Tongdyltä. F2000IAQ-CO2-3003D-(D) 235USD, TKG-CO2-1010D-PP 250USD ja TKG-CO2-3010D-PP 257USD. 10kpl tilauksella hinta tippuu 30USD:tä, mutta kuljetukset maksavat myös jotain. Ovat siis hinnakkaita Kiinastakin ja mittari jää näillä hinnoilla hankkimatta.

Ensimmäinen itänyt Carolina Reaper

Yössä ja päivän aikana tuntuu tapahtuvan välillä paljonkin. Nyt yön aikana oli ilmestynyt itänyt Carolina Reaper sirkkalehtineen. Tällaiset on mukavia yllätyksiä kasvulaatikosta työpäivän jälkeen. Kolme muuta Carolinaa kivivillassa ovat edelleen itämättömässä tilassa. Katsoin sen verran villan sisään, jotta näin itämistilanteen. Ei siellä ollut mitään tapahtumaa. Pitää vielä odotella hetki ja sitten laittaa uusia siemeniä.

 

Pari kirjaa tuli hankittua jos vaikka joulun pyhinä olisi aikaa syventää jotain tietoa. Lähettelin kirja-  ja materiaalikysymyksiä pitkin poikin eri paikkoihin ja Livian Tuorlan maaseutuoppilaitoksesta sain ainoan vastauksen. Sain kaksi suositusta. Paprikan viljelyopas ja Tehokkaasti kasvihuoneesta. Ensimmäinen löytyy itseltä, joten kävin kirjaston kautta lainaamassa toisen. Yllättäen kirja oli harvinainen, mutta löytyi juuri kotikulman kirjastosta. Toisen kuvassa näkyvän kirjan ostin Adlibriksestä 18€:n hintaan. Katsotaan saanko sitä mitään irti tällaisena kotikasvattajana heikolla englanninkielen ymmärryksellä, kun jutut ei mene kotimaisellakaan tajuntaan. :D

Joulumieltä askarrellen

Olen jo muutamana vuotena saanut lähes pakonomaisen tarpeen askarrella. Toisinaan askartelen kortteja ja nyt tällä kertaa tonttuja ja enkeleitä. Ensimmäiset tontut ja enkelit olivat aika erinäköisiä mitä tänä päivänä: Silloin käytin Tiimarista ostamiani styroksivartaloita ja paperimassa palloja.

Tässä poikatonttu kukkaruukkuun, paperimassapalloista.	Sitten seuraavaksi keksin käyttää pientä saviruukkua ja massapalloja. Tässä tyttötonttun hiuksina toimivat höyhenet.

Nyt tuli mieleen ajatus siitä, kun paperimassapallot ovat niin kovin kelmeän valkoisia käytettäväksi päänä. Sitten keksin, että varmasti löytyy jostakin puisia helmiä. Sinooperista sitten löysin riittävän isoja käsittelemättömiä puuhelmiä. Olisipa niitä ollut vieläkin isompia.

Tässä onkin uusi malli puuhelmin, lisäksi löysin hiuksiksi nukentukkaa Sinooperista.	Ja pari enkeliä. Tuohon vaaleanpunaiseen taidankin vielä lisätä muutaman strassin koristamaan vartaloa.

SiipiWeikot – X-Hot – Hot Wings Kastike

Poppamiehen paketista paljastunut Siipiweikkojen siipikastike on erittäin kiinnostava tuote. Siipikastikkeet jakautuvat mielestäni kahteen ryhmään. Orginaalit ja muut. Orginaalit ovat samantyyppisiä perussiipikastikkeita, kun taas muut ovat sitten jotain muuta, eivätkä edes yritä olla orginaalin makuisia. Buffalo Wingsit saivat alkunsa Buffalossa sijaitsevassa Anchor Barista 60-luvun puolivälin tietämillä. Suomeen siipikulttuuri rantaantui SiipiWeikkojen tuomana 1991. Oppinsa siipiin SiipiWeikot hakivat Atlantin takaa. Kastike lienee yksi lähinnä yksi Anchor Barin orginaalia oleva kastike Suomessa. Eri lähteiden mukaan Anchor Barin kastike on muuttunut vuosien saatossa jonkin verran. Kastikkeen koostumuksesta näyttää olevan liikkeellä hieman eri spekulaatioita. Wikipedian mukaan kastike olisi Frank's RedHot nimistä kastiketta, jota löytää esim. Prismoista.

Olipa tuo orginaali nyt mitä tahansa, oli tätä Suomen ja Euroopan ensimmäisen siipiravintolan soossia pakko päästä maistamaan. Odotukset olivat erittäin etikkapitoiset. Itse en ole SiipiWeikkojen siipiä syönyt, mutta Vipa on niitä ostanut Naantalin Aurinkoisesta. Hänen makuunsa nuo eivät olleet liiallisen etikan takia. Siispä koemaistatin tällä marinoituja siipiä sokko periaatteella, jotta makua ei lytättäisi ennen maistamista.

Pullon etiketistä ei löydy marinointiohjetta, joten marinointi pitää soveltaa itse. Sanottakoon vielä samassa, että pullosta ei löydy sinettiäkään eikä säilytysohjetta aukaistulle ja avaamattomalle pullolle. Korkin aukaisun jälkeen ilmoille pääsi melkoinen etikan haju. En antanut sen häiritä, vaan kaadoin pullosta kastiketta siipien päälle. Sekoitettuani kipossa olleita siipiä etikan haju vain voimistui. Kastikkeen koostumus oli melko juoksevaa ja ohutta. Toivoin sen kuitenkin marinoivan siivet hyvin.

Uunituksen jälkeen näky oli odotettu ja etikan haju oli hävinnyt. Maku oli mielestäni hyvä. Kastiketta voisi sanoa Texas Peten makuiseksi muutamilla poikkeuksilla. Tulisuus oli mielestäni hitaasti nouseva, ei terävä. Vaikka X-Hot antaisi viitteitä jo erittäin tulisesta, tulisuus kamppailee samassa luokassa HK:n Liekkisiipien kanssa. Kitkeryyttä ei ollut, vaikka silloin tällöin etikan maku tuli suuhun. Etikan häivähdys oli mielenkiintoinen ja jäin jopa odottamaan voimakkaampaa etikan makua. Se sopi hyvin. Vaikka Vipalla oli huonoja kokemuksia jälleenmyyntipaikan siivistä, hän oli tekemääni marinointisettiin tyytyväinen. Itse pidin tuotteesta myös ja erityisesti sen tulisuuden ja etikan häivähdyksen lisäksi makea “tuulahdus” antoi syvyyttä muille mauille. Eiköhän tästä tule joskus isompikin kannu hankittua.

Maku: 8½
Tulisuus: 6
Hinta: 7,95€ / 0,5l (15,90€/ltr)

Siipiweikot Hot Wings Kastike, x-hot 0,5l, Poppamies.fi verkkokauppa

Ennen ja jälkeen. Marinointi aikaa kannattaa varata mielellään 6:sta tunnista aina vuorokauteen saakka. Jos kaupastasi ei ole löydettävissä marinoimattomia siipiä, valitse pohjaksi mietoja makuja sisältävä siipituote. Hunajamarinoituja tulee välttää. Huuhtele siipiä toistuvasti, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Marinadin pesussa kannattaa käyttää kannellista kippoa. Anna siipien hetken valua siivilässä. Kuivaa siivet ja laita ne kannelliseen marinointikippoon ja kaada marinadia niiden päälle. Arvioi marinadin määrää muutaman ravistelun jälkeen ja lisää sitä jos sitä on mielestäsi liian vähän. Marinointi kannattaa tehdä aina huomattavasti isommassa kipossa jotta siivet pääsevät pyörimään helposti ravistelun aikana. Siirrä siivet marinoitumaan jääkaappiin. Uunita 250°C:ssa 20-30 minuuttia tai niin kauan, että pinta on ruskean ja rapean näköinen.

Poppamieheltä joululahja!

Poppamieheltä saapui hieman aikainen joulupaketti. Menin sitten epähuomiossa sen avaamaan. Toivottavasti tällaisesta tuhmuudesta näin joulun alla ei rangaista. Tai jos rangaistaan, niin toivottavasti tulikiven katkuisilla kastikkeilla. }:) Toimitus oli juhlapyhistä huolimatta äärettömän nopea ja hyvin pakattua pakettia oli ilo aukoa.
Kastikkeiden testailuun päästään myöhemmin.

 

Idätysrintamalta kuuluu myös hyvää. Vuorokauden aikana on lisää itäneitä. Toinen CAP 502, 2kpl 7Potteja ja yksi Fatalii pilkistelee.

Projekti – vesiviljely nro3

Ensin oli ykkönen ja sitten tuli kakkonen. Vaan eipä kahta ilman kolmatta. Kolmannessa (mutta ei viimeisessä) vesiviljelyssä oli ajatuksena paikkailla aikaisempien systeemien heikoiksi havaittuja ominaisuuksia. Samalla siihen oli tarkoitus ympätä jotain uutta ja jotain hyviäkin puolia ensimmäisistä kokeiluista. Ensimmäinen oli pieni, toinen iso. Molemmat myös tukkeutuivat helposti, joka piti juuritilan märkänä. Jopa passiivipytyssäkin oli jotain ideaa.

Mielessä muhineet ajatukset jalostuivat jossakin vaiheessa piirustukseksi. Käyn tässä päivityksessä läpi rakentamisen lähes vaihe vaiheelta, myös epäonnistumisineen. Rakentamisessa käytettiin paljon kierrätysmateriaaleja, joten hintaa tälle ei muodostunut suoraan paljoakaan.

Tästä se ajatus niin sanotusti sitten lähti liikkeelle.

Tässä sutussa on kaikki se mitä tuolloin päässäni pyöri. Koska kasvihuone on matalahko, on viljelysysteemin oltava matala. Järjestelmän on oltava kohtuullisen kokoinen, jotta sen voi siirtää sisälle kasvihuoneesta ja päin vastoin. Kasvit olisi hyvä olla omissa lokeroissaan, jotta turhalta “juurisopalta” vältytään. Rakenne pitää olla purettavissa osiin, mutta kompaktissa paketissa. Vesiastiat mahdollisimman vähätöisiä. Kohtuullinen mutta ei liian suuri vesisäiliö ja jonne valo ei pääse.

---

Lähtötilanne. Pari putkea ja kolme ämpäriä. Reikien teko putkeen osoittautui yllättävän haastavaksi. Putki ja kartion mallinen ämpäri. Lopulta päädyttiin ratkaisuun jossa yksi ämpäri uhrattiin malliksi. Se leikattiin ensin karkeasti, mutta kuitenkin niin ettei se olisi liian matala laskeutuessaan arvioidulle korkeudelle putkeen. Useamman trimmauksen jälkeen päästiin melko lähelle tavoitetta. Muotoa ja oikeaa syvyyttä haettiin vielä tämän jälkeen asettamalla iso hiekkapaperi putken päälle ja hiomalla ämpäriä. Lopulta haluttu korkeus saavutettiin ja se jäljennettiin paperille reikien piirtoa varten.

Ämpärin sovittaminen ei ollut mikään helppo juttu, koska leikattavat pinnat olivat kaarevia ja vielä suippenevia. Putken keskilinja haettiin silmämääräisesti teippiä apuna käyttäen

Reikä, ämpäri. Putken sahaus tehtiin pistosahalla. Kaikki kolme reikää oli lopulta helppo tehdä kun oli oikean kokoinen paperimalli. Ämpärit istuivat hienosti putkeen.

Seuraavaksi oli vuorossa ravinnesäiliön täyttöputken reiän teko. Koska putki oli haastava hahmottaa putkeen, päätettiin tehdä laippa jota myötäillen reikä piirrettiin. Sahaus viivaa pitkin toi jokseenkin halutun reiän putkeen, mutta jotta täyttöputkea saatiin enemmän kallelleen, sahattiin ja hiottiin reikää vielä hieman isomman kallistuksen mahdollistamiseksi.

Kun kallistus todettiin sopivaksi, sahattiin putkesta ylimääräiset pois ja putket kiinnitettiin Bilteman lasikuitutäytteellä.

---

Kun alustavat sahaukset oli tehty, oli vuorossa itse rungon suunnittelu. Yksinään tästä ei tullut mitään, vaan assistentti oli pyydettävä avuksi. Korkeus hahmottui helposti ja mitat saatiin otettua jonka pohjalta runkoa alettiin sitten tekemään. Rungon suunnittelu mittoineen tallentui toisen putken kylkeen.

Vuorossa oli rälläköintiä ja hitsausta. Runko alkoi hahmottua melko nopeasti.

Runko alustavasti kasassa. Se muistuttaa melko paljon käsisuttua, mutta se ei vain mielytä silmää. Toteutukseen oli tehtävä muutoksia ja on melko selvää, ettei yläputken tarvitsisi olla näin korkealla.

Yläputken tukia tiputettiin ja putki laskeutui huomattavasti alemmas. Samalla tuli korjattua alaputken tukirauta, jotta putkiin tuli laskua oikeisiin juoksutussuuntiin. Kehikko alkoi olla pääpiirteittäin valmis. Kun runko todettiin olevan sopiva, se hitsattiin paremmin.

---

Rungon valmistuttua, voitiin käydä putkien väliseen yhdistykseen käsiksi. Säiliö ja valumaputken etäisyys oli nyt selvillä, joten niiden väliin oli nyt mahdollista mitoittaa valumaputken tyhjentävä paluuputki. Alkuperäisenä ideana oli rakenteen mahdollinen purkaminen osiin, joten putkien välissä käytettiin liitospalaa. Muhvista poistettiin tiiviste, koska sitä ei tarvittu ja se olisi ollut vain haittana. Liitosputkeen jätettiin reilusti pelivaraa, jotta korkeuksia oli mahdollista trimmata. Liitosputkien liittäminen runkoputkiin kävi taas lasikuitutäytteellä. Lopuksi yläputki trimmattiin oikean korkuiseksi sahaamalla ja hiomalla.

---

Putki on niin kauan putki kunnes sen päät ovat avoimet. Siispä putkeen piti askarrella päädyt. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin kaksoisrakenteeseen. Putken sisäpinnan päätin tehdä hyvin vettä kestäväksi. Lopullinen ratkaisu oli muoviset sisäpäädyt, johon sahasin tueksi vesivanerista vastaavat kiekot. Jotta vaihe ei antaisi liian ruusuista kuvaa, todetaan runkoputkien olleen melko kaukana pyöreästä muodosta. Tämä johti lopulta melkoisiin hiontoihin jotta kiekot lopulta saatiin sopimaan halutusti sisään.

Lexani levy ja vanerilevy kiinnitettiin ja tiivistettiin liimamassalla. Tässä kohtaa oli tärkeää ettei vaneri ollut kovin iso, koska pleksi olisi muuten tippunut pois jännityksestä. Valumaputkelle tehtiin samanlainen pleksi-vesivaneri pääty, mutta irroitettavalla vanerilla. Palaamme tähän vielä myöhemmin.

---

Pumpun liittäminen ravinnesäiliöön teetti ylimääräistä päänvaivaa. Pumpun liitos olisi ollut helppo liittää säiliön päätyyn, mutta halusin pitää kaikki osat metallisten runkoputkien sisäpuolella. Aikani soviteltua ja ihmeteltyäni olemassa olleita osia, päädyin laittamaan venttiilin ravinnesäiliön alle. Kulmaputki on jengalla kiinni muoviputkessa ja pysyvyys on varmistettu sisäpuolelta mutterilla. Mutterin madalsin erikseen vielä sorvaamalla. Hanan vipu ei sulkeutunut, koska se otti kiinni ravinnesäiliön pohjaan kiinni. Onneksi sen suuntaa pystyi muuttamaan 90°.

Kulman varmistelin vielä mahdollisten vuotojen varalta lasikuitutasoitteella. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon liitosputki pumpun muoviputkelle, joka syntyi aurauskepistä. Se oli juuri sopivan paksuinen ja jengatkin siihen sai tehtyä hyvin. Putken liimasin vielä venttiiliin toivoen varmempaa tiiveyttä.

Pumpun paikka oli hieman kyseenalainen, mutta se mahtui ravinnesäiliön kulmaan. En tarkalleen enää muista miksi menin poraamaan aluksi kovin pienellä poralla runkoputkesta läpi, mutta terä oli liian pieni jotta reiästä olisi saanut putken pumpulta ylös. Suuremmalla reikäporalla tuosta ei olisi päässyt jatkamaan kovinkaan siististi, mutta keksin lyödä reikään puutulpan. Puutulppaan sain reikäporan keskittymään ja siten sain siististi porattua isomman reiän.

---

Yllä olevasta tilanteesta päästiin nopeasti ensimmäiseen koejuoksutukseen. Aika kivasti se meni jollei valumaputken vuotoa huomioida. No pakko myöntää, että vuoto oli aika ikävä pettymys, koska se vuosi jopa ilman mitään kummempaa painetta. Lopulta totesin toteutuksen menneen pieleen ja purin lexanin pois ja repelin samalla kaikki liimatkin.

Pleksin tukeutuvuutta piti siis parantaa ja samalla rakennetta saada tiivistettyä paremmin. Onneksi ratkaisua ei tarvinnut miettiä, koska oli aikaisemmassa vesiviljelyssä tehnyt vastaavan ratkaisun, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tukirengas putkeen syntyi samasta putkimateriaalista kuin itse valumaputkikin. Ohut suikale, josta pätkä pois. Sopiva kehäpituus syntyi muutaman kokeilun jälkeen. Tukikehä ja putki on asennuskohdasta ensin hieman hiottu, puhdistettu ja sitten liimattu pvc liimalla. Kun tukikehä oli liimaantunut, oli sen päälle helppo levittää kunnon kerros tiivistemassaa. Pleksiä piti pienentää tätä ennen jonkin verran, jotta se meni paikalleen helposti ja jotta liimamassa pääsi pursuamaan vielä reunoilta ylös. Lopuksi pleksin reunan päälle pursotettiin liimamassaa.

---

Sitten olikin vuorossa virallinen ja kuvattu ensi pumppaus. Kuten kuvasta näkyy, on valuminen nähtävissä näppärästi pleksin läpi. Pleksi ei tule jäämään näkyväksi, vaan niiden eteen on olemassa vanerilevyt. Vanereiden ollessa paikallaan valoa ei pääse järjestelmään. Päätyvanereiden on tarkoitus pysyä paikallaan kitkalla. Yhdysputken suu trimmattuna ja kaulus sihtiverkkoa varten liimattuna paikalleen.

---

Tähän väliin tuli suunnilleen 2 kuukautta kestänyt tauko ja läjä epäonnistumisia. Yritin nimittäin tehdä ämpäreihin hevosenkengän muotoisia “halo drippereitä”. Monenlaista vääntöä 20mm:n pvc putkesta oli mutta ne eivät onnistuneet. (Jos joku tietää tai keksii, niin otan mielellään tiedon vastaan n. 20mm:n putkesta “rasvattomasta muovista" tehdyistä noin 15-20cm halkaisijaltaan olevista renkaista.) Yritin rakentaa rengasta myös pienistä kennorakenteisista putkista, mutta eipä noihin rasvaisiin muoveihin pysty liimaamaan mitään kovin helposti. Laitetaan nyt kuitenkin pari kuvaa epäonnistuneista yrityksistä.

---

Ämpäreiden turhan korkea olemus ei viehättänyt, joten päätin alentaa niitä. Tämä onnistui alun rei’itys ongelmia paljon helpommin, koska käytin olemassa olevaa reikää mittana ja piirsin uuden sahauslinjan 5mm kauemmas. Sentin sahauksella ja muutamia kohtia hiomalla sain ämpärit haluamalleni korkeudelle.

---

Loppu alkaa häämöttää. Pumppu on aikaisemmin ollut lattialla. Jotta laitteen helppo siirrettävyys kompaktissa paketissa toteutuu, ei pumppua voi jättää irralleen. Juuri ennen maalausta pureuduin pumpun paikkaan. Päätin laittaa pumpun pellin päälle. Laitoin vielä yhden pellin sivuunkin jottei pumppu lähtisi seilaamaan sivusuunnassa.

---

Kasteluputkien suhteen olin edelleen hieman hukassa. Hevosenkenkien puuttuessa päätin tehdä ensihätään pelkät yksinkertaiset putket. Mittoja hahmotellessa tuli vastaan jälleen kämmi. Pystyputki pumpulta nousi väärästä kohtaa. Ongelman olisi pystynyt ohittamaan erilaisilla putkihaaroilla, mutta sellaisia minulla ei ollut. Niinpä päädyin tekemään uuden reiän rautaputkien läpi hieman reunempaan.

Kun putkien paikat oli tiedossa ja mitat ylhäällä, pätkin pvc putket. Poistin niistä jäysteet ja puhdistin liimattavat pinnat asetonilla. Liimaus ei ollut aivan helppo, koska mutkat ja haarat tuntuivat olevan hieman turhan väljät, vaikka olivat juuri 20mm:n putkelle.

Kasteluputki valmistui lopulta suuremmitta ihmettelyittä ja uudelleen porattu pystyputken reikäkin mahdollisti rakenteen näillä osilla. Kuten kuvastakin näkyy, tekee linja takana pienen mutkan. Onneksi liimasin aikaisemmin pumppuun muoviletkun pätkän, jolla vauhtimutka on helppo toteuttaa.

---

Ämpärit, ruukut, verkkoruukut. Koko tämän vesiviljelyn alkuun panevana ideana oli positiivisia kokemuksia tuottanut passiivihydropari. Periaatteessa tämä vesiviljely onkin sama, mutta aktiivisella vedenkierrolla. Ämpäreistä syntyi helposti verkkoruukkuja pienellä poraamisella. Vesiviljelylaarissa paluuputki oli melkoisen tukkeessa loppukaudesta, joten näissä veden pois pääsemiseen kiinnitettiin erityisesti huomiota isolla määrällä isoja reikiä. Koska kasvualustaksi tulee perliitti on reikiä pienennettävä verkolla. Leikkasin paksusta hyttysverkosta palan ämpärin pohjalle.

---

Ämpäreiden muututtua 5:n litran verkkoruukuiksi, viimeistelin kasteluputket. Letku kiinni ja putki kiinni runkoon. Putken kiinnitykseen käytin väärinpäin olevaa johtoklemmaria.

---

Ensimmäinen testiajo valmiilla kokoonpanolla näytti hyvältä. Vesi juoksi, eikä suuria vuotoja näkynyt.

Viimeinen kämmi? Lisäsin perliitit purkkeihin ja ilmiselvästi suihkulla huuhtelu patisti osan perliiteistä ohi pohjan hyttysverkon. Siitä seurasi tukkeuma paluuputken suojaverkon päälle ja tulva valumaputkeen. Tässä kohtaa piti ottaa vielä yksi aikalisä ja antaa ajatusten tuulettua yön yli. Aamulla ratkaisu oli jo tiedossa. Verkot pitää liimata. Niinpä sitten liimailin verkot ruukkujen pohjaan. Se ei ollutkaan aivan helppo koska verkko pyrki kovin hanakasti rullalle. Lisäksi ämpärin reunassa olleet lirvakkeet haittasivat. Lopulta lukuisten saksintojen ja liimausten jälkeen verkot istuivat tiiviisti pohjaa vasten. Oli vuorossa ämpäreiden uudelleen täytön aika.

Nyt projekti on niin pitkällä, että katson sen valmistuneeksi. Pientä vuotoa on kasteluputken ja ensimmäisen 90° kulman välissä ja jonkun pisaran näin venttiilin jälkeisessä putkessa. Jalkoihin pitää laittaa vielä jotkin tulpat, jotta putket eivät naarmuta tai riko lattiapintoja. Kokonaisuudessaan projekti oli hauska ja yllättävän yksikertainen. Joitain kohtia tekisin kyllä hieman toisin. Tuuria tässä oli älyttömästi mukana ravinnesäiliön suhteen. Ilman ainuttakaan mittausta tankin putkien sopivuudesta ja silti tankin saa pois päädystä. Sitä tosin pitää käännellä, mutta kuitenkin. Muutama milli ja tankki olisi kehikon sisällä pysyvästi. Toki tuollaisen sattuessa olisin lähtenyt tekemään muutoksia. Katsotaan mihin tästä on! :D