Passiivien loppu

Passiivit ovat menneet alamäkeä siitä saakka kun siirsin ne pois ahtaasta ebb & flow systeemistä. Ensin kasvit harvenivat luonnostaan ja lyhennyksen jälkeen ei ollut enää merkittävää kasvua. Viimeisen punkkiongelman yhteydessä päätin leikata ne tumpiksi. Tein tuolloin huomioita lievästä kasvuveden haisevuudesta, joka ei kielinyt hyvää.

Leikkauksen yhteydessä suljin leikkauskohdat omenapuiden haavasuojalla. Tämä saattoi olla osittainen virhe, koska varret ovat jokseenkin kutistuneet halkaisijaltaan haavasuojatuilta oksilta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on nähtävissä myös laajempaa mustumista, joka johtunee jostakin homesienestä

Aikaisempien hajujen takia päätin nyt vilkaista mitä juuristoon oikeasti kuuluu. Kaadettuani lecasorat pois, oli näky jokseenkin kamala. Juuret olivat lähes kokonaan mätiä. Ainoastaan pari juurenpätkää olivat terveen näköiset vaaleat. Osa juuristosta olivat jopa mätääntyneet irti omaksi kasakseen.

 

Repimistä ja riipimistä. Tässä tulos. Onko näistä mihinkään? Tuskin. En vielä heittänyt näitä pois. Ei näistä kyllä enää mitään saa ja kannattaako edes yrittää, kun uusi kausi pitäisi jo aloittaa. Katsotaan saanko näistä vielä inspiraatiota johonkin yritelmään.

Bonchi elpyy

2. marraskuuta leikattu ja juuristaan revitty bonchi näyttää elpymistä. Tähän saakka muovipussin sisällä ollut runko on alkanut vihertämään ja pieniä juurenkin alkuja näkyy. Harmikseni huomasin purkin olevan hieman kyljestään halki, joten uuden ruukun hankinta on edessä. Bonchikoe siis etenee hyvin. Purple bhut jolokia ei siis luovuttanut vieläkään.

Tieto lisää…. tuholaisia

Yleensä tieto lisää tuskaa, mutta nyt myös tuholaisia. Saastuneet viherkasvit näyttävät voivan hyvin, eikä tuholaisia näy. Orkideoita tarkemmin tarkasteltaessa, löytyi vielä villakilpikirvoja. Selatessani aikaisemmin lainaamiani tuholaiskirjoja, huomasin juuri orkideoita vaivaavan kaksi eri villakilpirotua. Lehdiltä löytyy niin kaunokilpikkää kuin myös nappikilpikkää. Nappikilpikästä löytyy vähän tietoa. Molemmat ovat kohtuu helposti havaittavissa, mutta nappikilpikäs vaikuttaa lähinnä kuivuneelta kasalta. Tarkempi tarkastelu todistaa, että kuiva nappi onkin usein elävä tuholainen.
Aikaisemmin tehty Provado sumutus ei kuitenkaan ole tappanut näitä kumpaakaan tuholaista, vaan molemmat näyttävät jylläävän kasvustossa ongelmitta. Orkideat on siirretty erikoistarkkailuun toisen Provado myrkytyksen myötä. Tällä kertaa Provado annettiin jauhettun tabletti muodossa kasteluveden kautta ja lehdet ruiskutettiin Calypsolla, joka myös pitäisi tuhota kilpikät.

Kaunokilpikkä (Pseudococcus longispinus)

 

Nappikilpikkä, tarkemmin ehkä oranssikilpikkä (Coccus hesperidum)

Ruissalon kasvitieteellisessä

Märkä, pimeä ja kalsea syksy. Tai alkutalvea tässä mennään kun luntakin oli jo maassa. Nyt oli loistava hetki palata kesäisiin ja jopa trooppisiin tunnelmiin. Piristystä ja inspiraatiota päätimme Vipan kanssa hakea Turun Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa on aina kesä.

Iloiseksi yllätykseksi liki heti astuttua Vanhan maailman tropiikkiin havaitsimme ison chilin. Se näytti chililtä ja nimilappu myös sen pian vahvisti. Kyseessä oli C. Chinense Havannapaprika. Sen puutuneesta rungosta pystyi arvioimaan puskan melko vanhaksi. Hedelmiä puskassa oli paljon ja useamman koko oli arviolta noin 50g.

Kuvia tuli taas räpsittyä runsaasti vaikka olosuhteet ovat harrastelijalle haastavat lämmön, kosteuden ja keinovalon takia. Käynti oli jälleen kerran virkistävä ja inspiroiva. Suosittelen!

Kasvitieteellinen 17.11.12 NÄYTÄ DIAESITYS LATAA KAIKKI

Carolina reaper (HP22B) – seuraava maailman tulisin?

Nyt ne saapui! Siis jenkeistä tilaamani Carolina reaperin siemenet. Tämä chili hyppäsi puskista ja tämä on ensi kauden ykkös kasvatti lajike. Lähetys oli matkalla 8 päivää ja hieman ehtisin pelätä lähetyksen jääneen tulliin, varsinkin kun kirjoitan taustalla siementen nettitilailuista.

Kyseessä siis supertulinen C. Chinense lajike. Lajikkeesta on paljon spekulaatioita sekä hypetystä. Jotkut väittävät sen olevan 7Pot Primo, mutta vain uudella nimellä. Ed Currie PuckerButt pepper companysta, Carolina reaperin jalostajana puhuu HP22B:n (higher power, pot number 22, plant B) puolesta ja sanoo tämän olevan seuraava maailman tulisin chili. Mitatut keskiarvot antaa hyvää viitettä tulisuudesta. Tulisuuskeskiarvo on ollut 1474000 SHU:ta ja sarjan laimein 1,2 miljoonaa SHU:ta. Korkeinta tulisuuslukemaa ei toistaiseksi ole nähtävästi kerrottu julkisuuteen. Mittaukset on tehty Winthropin yliopistossa. Guinnessin ennätyksen esteenä kerrotaan olevan ennätysmittauksen suuri hinta.
Oli miten oli, mutta eiköhän tästä vielä kuulla. Miljoona sinne, miljoona tänne. On se joka tapauksessa tulinen, vaikka ei yltäisikään virallisesti maailman tulisimmaksi.

Siinä se siemenpussi on. Hommahan lähti liikkeelle siittä, että halusin kasvattaa jotain erikoisempaa. Selailin 7potteja ja äkkiseltään sain ajatuksen hakea “tulisempi kuin moruga” chiliä. Pian löysin itseni joltakin keskustelu sivulta jossa mainittiin Pepper Joe ja hänen hypettämänsä uusi chili. Pian löysin itseni Pepper Joen sivuilta. Pienen taustatutkimuksen jälkeen olin jo tilaamassa Carolina reaperin siemeniä. Olin myyty. Ja onhan se mediaseksikästä kasvattaa supertulisia chilejä, vaikka niitä ei pystyisi edes syömäänkään.  ;)

Hyvältä näyttää…

…vai näyttääkö? Paininta tuholaisten kanssa jatkuu, jos se nyt koskaan edes loppuukaan. Neljä vuorokautta takana ja uusintaruiskutuksen vuoro. Kasvit saivat eilen jo hieman hengähtää pussituksesta. Kultapalmut näyttivät siisteiltä, eikä niissä ollut mitään havaittavaa paljain silmin. Tosin ne siistiytyivät jo pelkästä vesipesusta.

Nyt kun aikaisempi liuos loppui ruiskusta, päätin laittaa testiin seuraavanlaisen hatusta vedetyn seoksen. 2% mäntysuopaa 2% rypsiöljyä 0,2% Yara CaN lehtilannoitteeksi 8% etanolia 88% vettä

Lehtien öljyisyys jäi melko alhaiseksi, joten jatkossa rypsiöljyn määrää pitänee nostaa. Tämän ruiskutuksen saivat nyt kultapalmut, puska jota en tunne, rhombot ja CAP1530:t. Seoksen tehosta lienee mahdotonta puhua, koska pelkkä veden suihkuttelu kasvustoon tunnetusti alentaa punkkikantaa hetkellisesti.

 

Tulin käväisseeksi myös kirjastossa, josta mukaani tarttui aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Katsotaan löytyykö näistä jotain hyödyllistä omiin ongelmiin.

Tuholaisia, joko luovutan?

Vihannespunkkeja, punaisia punkkeja ja vielä villakilpikirvoja. Näitä kaikkia löytyi Eilen. Pikkaisen siinä veti mielen synkäksi. Tartunnat lienevät lähteneen kesällä taloon tulleista kultapalmuista. Osa kunniasta menee vielä uusille orkideoille. Ei siinä mitään jos tartunta olisi ollut näissä, mutta kun chilitkään eivät olleet säilyneet iskulta. Chileissä ei punkkeja ollut hirveästi, mutta olipa kumminkin. Sisälle siirtäessä ruiskuttelin chilit Carbon Kick Boosterilla, mutta tuon jälkeen en ole niitä “öljyillyt”. Veranan ja keittiön chilit näyttäisivät olevan puhtaita, mutta yläkerran ja olohuoneen chilit olivat “likaisia”. Yläkerran chilitkin aloittivat talvikauden kultapalmujen ja orkideoiden läheltä, joten pitäisin tartunnan alkulähdettä olohuoneessa olleita uusia tulokkaita.

Yksi kolmesta kultapalmusta kätki sisälleen ikävän yllätyksen. Mm. Provadolla villakilpikirvoista pääsisi eroon helposti, mutta joukossa juoksentelee vielä punkkeja, joille Provado ei käy myrkyksi.

Villakilpikirvoja lähikuvassa. Vieressä kultapalmun lehdellä kävelee myös tavallinen vihannespunkki. Villakilpikirvoja löytyi myös orkideoista ja yhden muun nahkealehtisen sisäkukan lehdiltä. Chileistä en villakilpikirvoja löytänyt.

Toineen uutuus laji. Punainen punkki. Mikähän laji tässä oikeen kyseessä? Näitä löysin vain chileistä. Mm. yläkerrassa olleet C. Rhomboidemit, CAP1530 villit olivat saaneet osansa näistä. Habaneroista tapasin myös näitä.

Ja löytyihän tätä perinteistäkin vihannespunkkia myös noista aikaisemmista.

Suurimmasta shokista taivuttua, huonekasvit ruiskutettiin voimakkaasti suihkussa lämpimällä vedellä. Kun kasvit olivat tiputtaneet suurimmat vedet lehdiltään ja hieman kuivuneet, ruiskuttelin Carbon Kick Boosteri ja Jaakontaika seoksen ympäri lehdistöä. Lopuksi kasvit kietaistiin muovin sisään, jotta kosteusolosuhteet olisivat mahdollisimman huonot punkeille. Myös chilit kokivat huputuksen. Niitä en pessyt, mutta saman CKB käsittelyn saivat nekin. Alla kuvassa tapeiksi leikattuja passiivihabaneroja.

---

Kokeilinpa vielä vaihtoehtoista tapaa päästä punkeista eroon.

Lopputulos on yllättävä ja jälki veitsen tarkkaa. Kukapa ei uskoisi. ;)

Granaattiomenoita

Kaikki alkoi tästä: Eräänä päivänä työpaikan kahvitauolla huomasin kollegallani olevan mielenkiintoisen näköistä evästä. Kysyinkin: “Mitä marjoja nuo ovat?”  Kollega siihen: “Granaattiomenan marjoja.” “Ahaa...” Sitten oli jutustelua hedelmästä ja ajattelinkin joskus kokeilevani.

Tänään sitten kauppareissullani tapasin tuon hedelmän. Totta tosiaan Granaattiomena. Nimi on ainakin hyvin kuvaava. Ostin yhden hedelmän, joka oli ison omenan kokoinen, aika painava sellainen. 445g, siis miltei puolikiloa. Kotona aloin tutkimaan hedelmää tarkemmin.

Hedelmä on päältä päin kova. Halkaisin sen isolla keittiöveitsellä. Hedelmä oli ainakin mehukas, sillä mehua valui leikkuulaudalle.

Sisältä löytyi sitten lohkoja joissa oli ryppäinä maissinsiemenen kokoisia ja muotoisia vaaleita, hieman punertavia marjoja. Ryppäiden välissä oli paksuhkot siemenkalvot jotka erottivat lohkot toisistaan.

Rapsuttelin marjat irti lohkoista ja leikkelin lisää lohkoja näkyville. Hedelmän hukkaprosentti on aika suuri. Tämä 445 gramman painoinen hedelmä kun sisälsi syötäviä marjoja 194 grammaa. Marjojen sisällä on vielä isohkoja siemeniä.

Marja on aika raikas ja makeahko. Isot siemenet taas vaativat hieman totuuttelua marjoja popsiessa.

Käväisin myös lukemassa Wikipediasta tietoa kyseisestä hedelmästä.
Granaattiomenaa on viljelty Kaukasuksen ja Välimeren seuduilla ja useiden vuosituhansien ajan. Granaattiomena on rantakukkakasvien heimoon kuuluva lehtipuu. Puun hedelmiä syödään sellaisinaan sekä niistä puristetaan mehua. Lehdistä ja puun kuoresta saadaan taas ainetta nahan parkitsemiseen. Kaarnasta voidaan valmistaa myös hyönteismyrkkyä. Kukista ja hedelmän kuoresta valmistetaan väriaineita, joista grenadiini on punaista elintarvikeväriä.

Postia Sushrajalta ja idätyslistaa

Yllättäen sain Sushrajan Toni A:lta ehdotuksen siementen vaihdosta. Nyt kirjeet on vaihdettu ja posti toi tänään erittäin mielenkiintoisen kirjeen. Kiitokset Tonille!

Kirje toi uusia lajikkeita ja sen myötä on pakko alkaa listaamaan seuraavan kauden idätyksiä. Vanhoja ylivuotisia jatkaa ensikauteen jossakin määrin, mutta uutta on kuitenkin laitettava tulemaan. Annuumit ja Pubescensit tulen todennäköisesti jättämään pois. Annuumit tuholaisherkkyyden vuoksi ja Pubescensit niiden kovin pitkän kasvuajan takia.
Jotain muutoksia saattaa vielä tulla, mutta alustava kasvatuslista näyttää tältä:
C. Baccatum

• Aji Amarillo
• Aji Banana
• Aji Cristal
• Aji Fantasy
• Lemon Drop

C. Chinense

• 7 Pot
• 7 Pot Douglah
• Bhut Jolokia
• Carolina Reaper (HP22B)
• Fatalii
• Habanero red
• Purple Bhut Jolokia

Villit

• CAP502 C. frutescens
• CAP1530 C. cardenasii
• PI593491 C. annuum var. glabriusculum
• C. lanceolatum

Villien idätysten kanssa on ollut sen verran ongelmia aikaisemmin, että seuraavat idätykset tulen tekemään idätysboxissa. Se onkin sitten projektina kiireellisin, joka pitäisi pian saada työn alle.

Pullein purjein harsosääskiä vastaan

Tämä juttu olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Tarkemmin sanottuna chilien sisälle siirron yhteydessä, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Harsosääskien haitallisuus pienille chileille tuli aivan puskista viime kauden taimikasvatusten yhteydessä. Tuolloin taisteluun oli hieman myöhäistä käydä ja uskonkin taimistoni kärsineen suhteellisen paljon harsosääskien toukkien syömingeistä. Nyt taistoon lähdettiin heti ja liima-ansoja ripoteltiin kantojen kurissa pysymisen takia ympäriinsä.

Viime kauden alussa tulin ostaneeksi tällaisia liima-ansoja. Nämä olivatkin erittäin liimaisia ja tahmeita. Liimalaput olivat vain kovin suuria ja niiden paloittelu pienemmäksi oli hieman sotkuista. Lisäksi pienemmäksi leikattuja lappusia oli vaikea ripustella mihinkään, koska ne eivät kuitenkaan pysyneet oman liimansa avulla kiinni ja toiseksi nuppineula oli melko hankala työntää kovasta muovista läpi. Mutta onneksi keksin nyt paremman tavan…

En leikkaakaan yksittäisestä lapusta pientä suikaletta, vaan leikkaan koko nipun kerralla suojapapereineen. Näin saan nipun suikaleita, joita on helppo käsitellä suojapapereiden ansiosta.

Seuraavaksi teen nippuun kumpaankin päätyyn reiät. Reiän puristaminen nipun läpi vaatii hieman voimaa.

Lopuksi otan yhden suikaleen ja pujotan sen grillitikun läpi ikään kuin purjeeksi. Nyt liimalappu ei tipu ja nuppineuloja ei tarvita. Tikkuja on helppo tökkiä sinne missä niitä tarvitaan ja ne ovat kaiken lisäksi melko lähellä multaa. Tikkujen paikkoja on myös helppo siirrellä.

Bonchi kokeilu Purple Bhut Jolokiasta

2011 kauden Purple bhut jolokia jäi sisälle pakkasia ennen parin kiinnostavan podin ansiosta. Harmi vain, että noissa podeissa ei ollut lainkaan siemeniä. Kompostin häämöttäessä jälleen määränpäänä, saimme ajatuksen kokeilla tehdä tästä yksilöstä bonchia. Bonchi kun tuntuu nyt olevan pinnalla.

Purple Bhut Jolokia näytti tältä ennen kuin aloimme sitä muokkaamaan. Otettuamme Bhutin pois ruukustaan, totesimme juuripaakun olevan aikamoinen. Ravistelua ja rutistelua että, suurin osa turpeesta saatiin pois. Sitten juuret pestiin ja leikattiin niitä myös reilusti pois. Komeroissa kierinyt keraaminen uunivati sai toimia Bonchi-ruukkuna. Turvetta pohjalle  ja sitten soviteltiin muutamaakin erikokoista kiveä chilin alle. Lopulta tuntui löytyvän sopivan kokoinen kivenmöhkäle. Bhut aseteltiin kiven päälle, lopulta kun chili tuntui olevan kyllin vakaasti paikoillaan hieman turvetta ja sitten erikokoisia kiviä vadin reunoille. Tämän jälkeen saksittiin oksia alas aika rankasti.

Tästä näettekin lopputuloksen. Juuriston muokkaus oli sen verran rankka, että huputimme Bonchin. Sitten vain seuraamaan miten Bonchin kanssa käy.

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni Chilitunarissa ja jatkoa on tulossa.