Kyseessä ei ole enää mikään taimiston pikkupuska, vaan kaikessa komeudessaan 4,5 metrinen ilmestys. Valo, hyvä maa ja pellosta saatavat ravinteet ovat kasvattaneet sen hienoihin mittoihin ja vielä nopeasti. Sen juuria risteilee kasvihuoneessa saakka ja niitä jouduttiinkin leikkaamaan kasvihuoneremontin yhteydessä. Vaikka puskan kaataminen kuulostaa järkevältä ja helpolta ratkaisulta, päätettiin kuitenkin yrittää sen siirtoa parempaan paikkaan. |
![]() |
![]() | ![]() | ![]() |
Juuriston kokoa alettiin hahmottamaan kaivamalla tuijan ympärille reilun halkaisijan omaava ura. Massiivisia juuria ei tällä säteellä näkynyt ja kaivantaa jatkettiin noin puolen metrin syvyyteen. Tässä syvyydessä maa-aines muuttui saviseksi ja juuria ei juurikaan tullut enempää näkyviin. Tämän jälkeen paakkua alettiin kaivaa irti kaventaen sitä alhaalta. |
![]() | ![]() |
Kun paakku alkoi olla tarpeeksi altakin kaivettu, alettiin tuijaa heiluttamaan irti. Tässä kohtaa tarvittiinkin jo sitten kahden panosta. Toinen kampesi ja toinen toimi vastapainona tuijan multapaakun päällä. Muutamien heijausten ja lisäkaivamisien jälkeen tuija kaatui tyylikkäästi. Alta ei paljastunut mitään suuria pääjuuria, kuten jokseenkin olisi voinut odottaa. Vaikka tuija oli näinkin iso, sen juuristo tuntui olevan aika pieni suurten juurten puuttuessa lähes tyystin. Paakkua kevennetiin muutamilla lekan iskuilla, joilla saatiin irtoamaan turhaa painolastiksi muodostuvaa multaa. |
![]() | ![]() |
Siirtoa jatkettiin mittaamalla nykyinen juuripaakku ja kaivamalla hieman sitä suurempi monttu. Montun pohjalle laitettiin ravinteikasta turvetta. Puska päätyi montun pohjalle samalla tavalla kuin se nousikin montusta. Kärryistä oli suuri apu ja tuija rullaantui helpohkosti monttuun. Liinat irti, pieni kallistus ja kärry pois. Tämän jälkeen tuija kammettiin suoraan ja haluttuun kohtaan montussa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti