Litulaukka on villiyrtti

Litulaukka on monelle varmasti tuntematon kasvi. Kuulin siitä itsekin ohimennen vasta viime kesänä luonto-ohjelmasta. Sitä kehuttiin loistavana valkosipulin korvaajana ja yllättäen kasvin olemus jäikin ohjelmasta muistiini. Törmäsin yllättäen samantapaiseen kasviin. Lehden hieraisu toi ilmoille sipulin hajun ja maistaminen vahvisti hajun voimakkaalla sipulinmaulla ja pian olikin todennut löytäneeni litulaukan. Hieman myöhemmin tästä intoutuneena menin ihan ostamaan villiyrttikirjankin.

Litulaukka on kasvaa luonnonvaraisena tammivyöhykkeellä ja se kasvaa suhteellisen yleisenä lehtomaisissa paikoissa. Se sisältää paljon C-vitamiinia ja sitä voidaan käyttää teenä vilustumisoireisiin. Tuoreet lehdet maistuvat kitkeriltä ja maku muistuttaa vahvasti sinappista valkosipulia olematta kuitenkaan polttavan vahva. Rapsakat tuoreet lehdet kelpaavat sellaisenaan silputtuna vaikkapa salaatin joukkoon. Kukkimattoman litulaukan juurta voi käyttää piparmintun tavoin ja siemenkodat toimivat mausteena.

Litulaukka oli käytännössä ensimmäinen villiyrttini ja se teki maullaan heti vahvan vaikutuksen. Yritin kasvattaa joutomaalta poimittua tainta viime kesänä samassa vesiviljelyssä avomaankurkkujen kanssa, mutta litulaukka ei siinä viihtynyt, vaikka välissä jo esitti toipumisen merkkejä uusien kukintojen merkeissä.



Litulaukka tuottaa paljon siemeniä ja kasvi on herkkä leviämään. Kun omat litulaukkakokeilut eivät päätyneet mitenkään hyvin, kävin keräämässä syksyllä siemeniä talteen. Tämä ajankohta saattaa olla hieman aikainen litulaukan kylvölle, mutta kokeillaan. Ideaalitilanne olisi, että pienet taimet saisi siirrettyä suoraan yrttipenkkiin, mutta siitä ollaan vielä todella kaukana. Mutta kokeillaan ja katsotaan.

Kylvin litulaukan siemenet turpeen päälle ja kastelin hieman. Nyt jään innolla odottamaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Jos viikon aikana ei tapahdu mitään, uskon näiden vaativan kylmäkäsittelyä. Niinhän se menee luonnossakin.