Kauden alussa ahdistaa monestakin syystä. Kiire, lämmitys ja tilapuute. Tilanpuute iskee kauden alussa moneen otteeseen kun kasvit kasvavat ja ne pitäisi saada sen myötä sijoiteltua vielä väljemminkin. Lämmintä ja valoisaa tilaa on usein erittäin rajoitetusti tarjolla ja tällöin pitää keksiä luovampia ratkaisuja. Kerroksellisuus on yksi toimivimpia tapoja saada kasveja sovitettua samaan tilaan.
Yllä oleva kuva tomaateista ei varsinaisesti liity kerroksellisuuteen, mutta siinäkin on tomaatin raakileita kahdessa kerroksessa. Cereza Amarilla on osoittanut reipasta kasvuvauhtia tänä vuonna. Hyvän sijoittelun johdosta saatavilla oleva valo saadaan hyödynnettyä kunnolla ja kasvit varjostavat toisiaan mahdollisimman vähän.
Kapean purkin levyiset hyllyt ovat näppäriä. Rakentelin pienille purkeille tilaa ensin yhden 2,4m kourun verran. Se kuitenkin kävi äkkiä riittämättömäksi. Niinpä tuplasin pituuden toisella samanmoisella kourulla ja sain yllättäen tilaa monelle purkille. Samalla 4,7m kouru ei ole enää vain kouru, vaan sitä voidaan toivottavasti piakkoin kastella automaattisesti nft-vesiviljelyn tavoin. Kouru sijoittui kasvihuoneen pohjoisseinälle ja kapeana se ei juurikaan varjosta mitään. Tämä on iso etu, koska monesti hyllyjen lisääminen luo varjostusta alapuolelle. Nyt aurinko valaiseen hyllyn, mutta myös hyllyn alapuolisen osuuden hyvin. Esikasvatuksessa olevat kesäkukat, kuten surfiniat, samettikukat, mustasilmäsusannat ja ahkeraliisat saavat nyt hyvän startin kauteen.
Kasvihuoneen peräseinä on ollut aina hieman hanka tapaus. Se jää naapurin suuren kirsikkapuun varjoon ja muutenkin sen hoitaminen on ongelmallista huonojen layouttien takia. Tänä vuonna takaseinälle ei pitänyt tulla mitään muuta kuin tippukastelun pumppu ja säiliö. Mutta eipä aikaakaan kun päätin kyhätä seinälle nft-kourun. Nft-kouru ei vaadi niinkään huolenpitoa, koska järjestelmässä kiertää vesi koko ajan ja näin riittää, että muistaa pitää kasteluvettä säiliössä. Alkuun rännin oli tarkoituksena toimia salaatin kasvatuspaikkana, mutta sittemmin siitä tuli hieman yleiskäyttöisempi esikasvatusalusta. Nyt siinä on yksi tomaatti, muutama kasvihuonekurkku ja loput rännistä on varattu vuonankaaleille. Ränni on jälleen näppärästi poissa tieltä ja varjostamasta. Kun tilaa taas vapautuu tomaattien lähdettyä kasvihuoneesta, siirtyvät kourun kasvatit uusille paikoille ja kouruun saadaan taas uudet kasvit.
Kerroksellisuutta kannattaa jatkaa myös ulkona. Kasvulavoihin saa näppärästi erotettua ja rajattua kasveja ylemmäs ja samalla rikkaruohojen määrä on helpompi pitää kurissa. Tavallisista lavankauluksista syntyy nopeasti kohopenkki, johon voi istuttaa vaikkapa yrttejä. Pellon yrttipenkki tuplaantuikin täksi kaudeksi ja vanha käsittelemätön kaulus ei osoittanut vielä vuoden jälkeen minkäänlaisia rapistumisen merkkejä. Ruohosipuli onkin jo vihreänä ja pääsi nyt ensimmäistä kertaa kunnon turpeeseen. Lavan paikalla olleet luonnollisesti siementyneet litulaukat joutuivat lähtemään evakkoon uuden lavajärjestelyn alta. Nähtäväksi jää miten niitä nousee lavan ympäriltä, joskaan sen ei pitäisi olla ongelma. Kerroksellisuudesta johtuen pitkäksi kasvavat litulaukat eivät varjosta yrttilavaa koska ne sijoittuvat varjon puolelle. Litulaukat menestyisivät varmasti yrttipenkissäkin, mutta tuolloin niitä pitäisi harventaa tasaisesti, jotta ne pysyisivät sopivan korkoisina penkkiin. Amppelit ovat myös erittäin näppäriä kerrosteisuudessa ja niissäkin voi harrastaa vielä kerroksisuutta.
![]() | ![]() |