Villichilit harvemmin tuottavat kunnon satoa. Vaikka C. flexuosum tuotti hienon sadon, ei silti puhuta mistään suuresta määrästä chiliä. Ensimmäinen keräys tuotti 140g pieniä marjoja ja toinen kypsymässä oleva erä tuottanee hyvin lähelle saman tuloksen.
Pienten marjojen haittapuolena on niiden runsas siemen määrä ja tämä tekee niistä suhteellisen hankalia käyttää. Päädyin murskaamaan marjat haarukalla ja laitoin tämän soseen kuivumaan. Kuivumisen jälkeen siementen erottelu on helpompaa ja siemenet irtoavat suhteellisen helposti ravistellessa niitä purkissa. Osa siemenistä ei kuitenkaan irtoa edes näinkään ja tällöin tulisiin chileihin pitää kajota käsin. Siementen puumaisuuden takia niitä ei kannata jauhaa jauheeseen mukaan. Aikaisemmin C. flexuosumin siemenet herättivät intohimoja niiden harvinaisuuden takia. Nykyisin sen levinneisyys on erittäin laaja harrastajien keskuudessa, ja sen “mediaseksikkyys” on haihtunut. 
C. flexuosum on viihtynyt niin kesällä ulkona, kuin nyt syksystä kasvihuoneessa. Nyt syksyn tullen se intoutui kukkimaankin erittäin runsaana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voitaisiin pitää kesän violetin ja vihreän vivahteisia kukkia, jotka ovat nyt vaihtuneet täysin vihersävytteisiin. Samalla kukat ovat enemmän auki kuin kesäiset yksilöt. Nähtäväksi jää miten nämä kukkaset pölyttyvät pölyttäjien ollessa talvilevolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti