Okaa kasvamaan

Oka (Oxalis tuberosa) on käenkaalin sukuinen kasvi kaukaa Andeilta. Sen eksoottisuus ei kuitenkaan tarkoita etteikö kasvia voisi kasvattaa täällä. Kasvaahan täällä menestyksekkäästi muitakin samalta maailman nurkalta saapuneita kasveja, kuten peruna. Rokotoja tutkiessani perehdyin Andien oloihin enemmänkin ja okan kasvatus on loistava jatke tälle.



Okan viljely on Suomessa täysin uutta. Kiitos tästä Rekolan Puutarhalle, joka sinnikkäästi tähtää okan kaupalliseen viljelyyn. Sainkin omat okani juuri Rekolan Puutarhalta koeviljelyyn. Saamani mukulat ovatkin viime vuoden omaa satoa Rekolan biodynaamisella luomutilalta.
Oka kasvaa korkealla Andeilla, jossa lämpötilat vaihtelevat suurestikin. Se menestyy myös alempana merellisessä ilmastossa. Se ei vaadi rikasta maata ja typpi voittoinen maa tai typpilannoitus onkin sille lähinnä vain haitaksi. Andien maa on hieman hapan ja näin ollen turhaa kalkitusta onkin hyvä välttää. Hyvä maan pH-arvo onkin ripauksen alle kuuden.
Maan on kuitenkin oltava kuohkeaa, koska tämä auttaa mukuloiden muodostumista ja myös niiden korjuuta myöhäissyksyllä. Oka on pitkän kauden kasvi ja se muodostaa mukulat vasta syksyllä. Okasato onkin parhaimmillaan ja suurimmillaan vasta kun pakkanen on vienyt maanpääliset osat. Muuten okan viljely ja säilytys muistuttaa hyvin paljon perunaa.


Okalla on pitkä historia Perussa, mutta sitä on myös yritetty rantauttaa Eurooppaan 1800-luvulla. Tuolloin peruna vei voiton ja oka painu unholaan. Keski-Andien alueen lisäksi oka on suosittu Uudessa Seelannissa, jossa se tunnetaan Uuden Seelannin jamssina. Nimi on sikäli virheellinen ettei oka ole sukua jamssille. Koska okaa ei ole juurikaan viljelty Euroopassa, on se säilynyt tuholaisvapaana, toisin kuin peruna.
Okaa voi käyttää samaan tapaan kuin perunaa, mutta sitä voi käyttää sellaisenaankin. Sen maku perunamainen, mutta ollen kuitenkin sitrusmainen.
Oka sisältää paljon hiilihydraatteja ja energiaa, mutta vain vähän kaloreita. Se sisältää myös A, B, C-vitamiineja. Lisäksi se sisältää kalsiumia, sinkkiä, rautaa ja kuituja.
Mukuloiden lisäksi kasvin maan pääliset osat ovat syötäviä.

Kuten kasvin latinankielinen nimi antaa olettaa, kasvi sisältää oksaalihappoa.
Oksaalihappoa esiintyy myös täkäläisissä ketunleivissä, eli käenkaaleissa, mutta myös puutarhassa tunnetummassa raparperissa.
Oksaalihappo on haitallista, koska se sitoo kalsiumia elimistöstä. Oksaalihapon määrä on kuitenkin vähäistä, joten normaalikäytössä siitä ei ole haittaa. Oksaalihapon määrää on myös mahdollista pienentää kuorimalla mukulat ennen keittoa, koska suurin osa oksaalihaposta on kuoressa. Hapon määrää voi alentaa myös pitämällä mukuloita auringossa noin viikon verran. Samalla mukulat myös makeutuvat.



Okan kasvatus aloitetaan esikasvatuksella. Kasvualustaksi päätin tehdä sekoituksen, joka vastaisi jossain mielessä metsäpohjaa jossa tapaa ketunleipiä. Maa on multaisaa, ehkä jopa vanhaa kaskimaata joka sittemmin on kuusittunut. Aloitin seoksen teon Biolanin testiini toimittamasta hienojakoisesta kasvusammaleesta, jonka pH oli säädetty 5,3:een. Sammaleeseen oli lisätty myös mykorritsaa ja hyötymikrobia. Multavuutta ja pH:n nostoa hain lisäämällä Biolanin Turvemultaa ja hiekkaa. Ilmavuutta nostin vermikuliitilla ja perliitillä. Kaskipellon lopulliseen fiilikseen pääsin lisäämällä sekoitteeseen Biolanin biohiiltä. Sitten vain okan mukulat n. 5cm syvyyteen ja loppukastelu. Nyt jännitetään koska nähdään ensimmäiset itämisen merkit. :)

	https://rekolanpuutarha.com
	Terveyspommi okasta haastaja perunalle? Joulun alla nähdään, onnistuuko Suomen ensimmäinen sato
	https://en.wikipedia.org/wiki/Oxalis_tuberosa https://www.cultivariable.com/andean-roots-tubers/how-to-grow-oca/
	Harvesting and Growing Oca - New Zealand Yam
	GROWING OCA - SOUTH AMERICAN EDIBLE TUBER