Maa-artisokka on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, mutta toisissa lähteissä sen kerrotaan oleva lähtöisin Etelä-Amerikasta, Perusta. Se rantaantui Eurooppaan 1600-luvun alussa ja levisi nopeasti pohjoiseen. Maa-artisokka esiintyi Turkulaisen lääkäri Tillandzin kasviluettelossa jo aikaisin 1600-luvulla, jossa kerrottiin maa-artisokan viljelystä Turun seudulla. Maa-artisokka menestyikin hyvin pohjolassa sen hyvän kylmänkestävyyden ansiosta. Maa-artisokka oli suosittu, kunnes myöhemmin saapunut peruna syrjäytti sen.
Maa-artisokka on ristipölytteinen ja sen lisääminen tapahtuu mukulasta. Mukulat istutetaan multavaan maahan, mutta se voi menestyä monenlaisessa maassa, kunhan ojitus on kunnossa. Parhain sato saadaan kuitenkin kuohkeasta, syvämultaisesta, hiekkaisesta ja voimakkaasta maasta. Mukulat istutetaan maahan 10-15cm:n syvyyteen myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä, maan ollessa sula. Siemenmukulaksi voi käyttää vaikka ruokakaupasta ostettavaa mukulaa. Mukulaväli 30cm, riviväli 80cm. Maan pH7.
Mukulat kehittyvät vasta syksyllä, syys-lokakuussa, kun maanpääliset varret ovat jo lakastuneet. Maa-artisokat voi nostaa maasta myöhään syksyllä niin pitkään kun maa on sulaa. Nostetut mukulat säilytettään viileässä, mielellään muovikalvolla suojattuna, jotteivat ohutkuoriset mukulat kuivu. Mukulat säilyvätkin parhaiten maassa ja loppusadon voi nostaa käytettäväksi myös aikaisin keväällä roudan sulettua, jolloin ne ovat jopa maukkaampia ja napakampia kestämään keittämistä. Mukulat voi säilyttää pakastimessa kevyen ryöppäyksen jälkeen. Jos satoa on tarkoitus kaivaa myöhemmin, kannattaa rungot leikata syksyllä 30cm tyngäksi, jolloin mukuloiden löytäminen myöhemmin helpottuu. Parhaimmat, keskikokoiset mukulat kannattaa säästää seuraavan kauden siemenmukuloiksi. Kukkien nypintä suurentaa mukuloita, mutta sitä ei yleensä tehdä, koska korkea maa-artisokkaryhmä muodostaa kukkiessaan kauniin kasviryhmän.
Maa-artisokan viljely muistuttaa perunaa. Sen hoito on helppoa ja parhaimmillaan maa-artisokka ei tarvitse lainkaan huolenpitoa. Jos maahan sekoitetaan voimakasta kompostia, lisälannoitus ei ole tarpeen. Muutoin keväisin lannoitteeksi riittää rakeinen kananlanta tai seoslannoite. Lannoitteena voidaan käyttää myös ruohosilppua, josta maa-artisokka saa tarvitsemaansa typpeä. Typen saanti on erityisen tärkeää loppukesällä ja syksyllä, jolloin mukuloiden kasvu on kiihkeintä. Rikkakasvit pidetään pois taimien juurelta ja taimet voi halutessaan mullata, kun varret ovat kasvaneet 45cm:n mittaiseksi. Multauksen jälkeen rikkakasveista ei enää tarvitse huolehtia.
Maa-artisokkaa voidaan kasvattaa yksivuotisena, mutta normaali kierto on 2-3 vuotta. Jos Maa-artisokka on liian kauan samassa paikassa, sen mukulat alkavat jäädä vuosi vuodelta pienemmiksi. Kasvupaikan vaihdon yhteydessä on syytä kerätä myös pienemmätkin mukulat pois maasta. Muutoin näistä maahan jätetyistä mukuloista kehittyy tulevana kesänä uusi iso kasvi, joka nopeasti saavuttaa toisten kasvien seassa rikkakasvin statuksen.
Maa-artisokkaa voi käyttää perunan tavoin ruuanlaitossa. Sitä voi käyttää perunamuusiin tai siitä voi valmistaa muusin itsessään. Parhaimmillaan se on keitettynä, voin kera nautittuna. Mukuloita voi käyttää keitoissa, paistoksissa ja raasteissa. Maa-artisokkakeitto on ehkä tunnetuin siitä valmistettu ruoka. Tärkkelyksen sijaan ne sisältävät inuliinia sekä jonkin verran hedelmäsokeria. Tästä syystä maa-artisokka sopii hyvin diabeetikon ruokavalioon. Inuliini ei kuitenkaan hajoa ruoansulatuksessa, koska ihmisellä ei ole ole inulaasi-entsyymiä. Inuliini kulkeutuu hajoamatta paksusuoleen, jossa bakteerit alkavat hajottaa sitä. Tästä voi aiheutua tottumattomalle runsaasti vaaratonta kaasun muodostusta. Kaasun muodostuksen pitäisi kuitenkin helpottua, kun maa-artisokkaa syödään useammin.
Maa-artisokka on kestävä ja melko vapaa tuholaisista. Toisinaan sitä voi vaivata juurikirvat. Epäilys juurikirvoista kannattaa pitää aiheellisena, kun kasvi nuutuu ilman muuta selkeästi näkyvää syytä.
Lähteet: Suomalainen Piha ja Puutarha 951-20-5164-8, Hyvän sadon hyötypuutarha 951-37-3091-3, Auringonkukasta viiniköynnökseen - Ravintokasvit 951-0-21295-4, Keittiöpuutarhuri 951-1-17724-9, Keittiöpuutarha 978-951-1-24089-1, Otavan Puutarhakirja 951-1-11595-2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti