Pakkasenkestävä chili

Suomen suvi on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Kasvukausi on etelässäkin välillä turhan lyhyt pitkän kauden kasveille. Chilit kestävät tunnetusti kovin kehnosti kylmyyttä ja yksi hallayö yleensä lopettaa chilikauden ulkoa.



Olen jo pitkään haaveillut kylmänkestävästä rocotosta, joka ei säikähtäisi ensimmäistä hallayötä ja kestäisi syksyistä säätä jossa päivällä ollaan selkeästi plussalla, yön taas painuessa miinuksen puolelle. Haave saattaa olla hieman liikaa haaveiltu tässä vaiheessa. Askel kylmänkestävyyteen löytyy kuitenkin suhteellisen helposti. Puutarhassa on myös majaillut Capsicum flexuosum chili. Vaikka se on kotoisin trooppiselta alueelta Paraguaysta, on se saanut jo hyvän maineen kylmänkestävänä.



Oma C. flexuosum puska koostuu todellisuudessa kolmesta eri puskasta. Tällä on tarkoitus helpottaa kukintojen ristiin pölyyntymistä, jota tämä laji tuntuu lähes poikkeuksetta vaativan. Edelliskesänä satoa tuli runsaasti ja puska siirtyi talvisäilytykseen sisälle. Talvi oli sille kuitenkin rankka kokemus ja lisävalotuksesta huolimatta hengissä selvittiin nipin napin. Kesän se saikin sitten jo viettää omillaan, mutta tuntui pärjäävän suhteellisen hyvin. Lokakuun lopulla tulikin sitten se pelätty kylmyys ja ensimmäiset yöpakkaset.



Ensimmäisenä kylmänä yönä lämpö tippui kolmeen pakkasasteeseen. Tämä ei vielä tehnyt näkyvästi tuhojaan ja yksi rocotokin näytti selvinneen. Tämän jälkeen seurasi pari yötä, jolloin pakkanen tippui jo yli viiden asteen. Tämä teki pitkälti myös selvää C. flexuosum chistä, vai tekikö sittenkään. Kolmen pakkasyön jälkeen tuli taas lämpimämpiä öitä ja “flexu” sai olla ulkona edelleen. Sitten mieleen juolahti, mitenhän kasvi mahtoi selvitä aikaisemmista pakkasista ja vein kasvin sisälle kasvihuoneeseen.



Lehtiä tippui roimasti, mutta osa jäi kuitenkin kiinni kasviin. Muutaman viikon aikana oksien kärjet myös mustuivat. Ne olivat selvästi kuolleet.

Ilokseni havaitsin eilen kasvissa uutta kasvua. C. flexuosum selkeästi kestää pakkasta. Ilmiselvästi C. flexuosumin pakkasen kestävyys perustuu sen puumaiseen olemukseen. Se ei ole samanlainen kuin tavalliset chilit, jotka muistuttavat ruohokortisia kasveja. Ehkäpä se näin kestää jäätymistä tai ainakin osittaista jäätymistä. Tarinat kertovat vieläkin hurjemmista selviämisistä jossa pakkanen on ollut paljon paljon enemmän. Se, kestääkö C. flexuosum pitkään lepotilassa ja jäässä koko meidän pitkän talven, onkin sitten aivan eri juttu. Asia olisi projektin arvoinen, mutta haasteellinen ja pitkä.

Taksonomisesti C. flexuosum on kaukana C. pubescensista, jotka edustavat käytännössä chililajikkeiden ääripäitä. Kylmän ja myös talven kestävä chili olisi jotain erikoista, josta moni chiliharrastaja haaveilee.



Kerro kommenttikenttään omat näkemyksesi, haaveesi tai jopa kokemuksesi chilien kylmänkestävyydestä. Oletko kenties yrittänyt kehittää kestävämpää lajiketta?