sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Viimeinen chili kasvarista ulos

Noin! Nyt on kausi sitten täysin virallisesti loppu. Viikon puolessa välissä pakkanen yltyi jopa –6 asteen lukemiin. Pitempään kestänyt viileä keli tiesi sitä sitten, että pakkanenhan tuli paukkuen kasvihuoneen sisälle. Kasvihuonetta ei tänä syksynä lämmitetty kuin yhtenä yönä. Pari jäljellä ollutta chiliä ovat odottaneet hiljaista ja hidasta kuolemaansa jo kuukausia.

24-IMG_20181124_095450
Tuplaharsoistakaan ei ole apua kovemmalla pakkasella

Vaikka aamulla pakkanen oli taas tiessään, oli se kuitenkin ehtinyt vierailla hallaharsojen alla ja noutaja oli käynyt vierailemassa rocoton kasvustossa. Alaosa tosin vaikutti säilyneen pakkasen puremalta. Sammalkuutiossa ollut rocoton nysä siirtyikin vielä sisälle.

28-IMG_20181124_095629
Rocoto ei kestä lainkaan pakkasta


Viimeiset chilit ovat tarkoituksella jätetty näin myöhään, koska sato säilyy oksilla pitempään näin kuin poimittuna sisällä. Kun säät ovat olleet kohtuu suosiollisia, tämä järjestely oli mahdollinen. Muutaman chilin takia ei kasvihuoneen lämmittäminen ollut järkevää.

26-IMG_20181124_095612
Sato säilyy kasvissa paremmin kuin poimittuna


29-IMG_20181124_095635
Rocotossa oli jäljellä satoa melko mukavasti

33-IMG_20181124_100631
Viimeinen poiminta


32-IMG_20181124_100626
Rocoton rungon nysä 30x30x30 sammalkuutiossa



05-IMG_20181124_093523
Pakkanen oli vienyt myös täysin suojaamattoman Aji Verden

Vesiviljely on yksi toimivimpia, mutta samalla myös kaikkein helpompia kasvatusmuotoja. Tänä vuonna 2012 valmistuneessa ja pieniä modifikaatioita vuosittain nähneessä vesiviljelysysteemissäni kasvoi tänä vuonna Aji verde chiliä ja näiden välissä lehtikaali.

Lehtikaali kasvoi hienosti, mutta chilit olisivat saaneet kasvaa enemmän. Vaikka systeemit on tavallaan toimivia, on niissä aina enemmän tai vähemmän jotain parantamisen varaa. Tässä systeemissä on kokeiltu paria erilaista kastelumuotoa. Kasvualustana on ollut perliittiä, lekasoraa ja sammalta. Se mitä parannuksia tähän tekisin, on vielä keksittävä.

03-IMG_20181123_155325
Vuonna 2012 valmistunut vesiviljely kaipaa päivitystä ja parantelua

14-IMG_20181124_093903
Lekasoran poisto käy näppärästi teollisuusimurilla

19-IMG_20181124_094948
Imuroidut Aji verden juuret

lauantai 17. marraskuuta 2018

2018 okasato

Okiin ei tullut panostettua tänä vuonna lainkaan ja tarkoitus oli katsoa miten okat menestyvät ilman liiallista yrittämistä.

1-IMG_20180729_084218
Okat olivat reheviä ja vehreitä olemattomasta hoidosta huolimatta

Okat pääsivät ulos toukokuun lopussa. Tuolloin ne istutettiin suurempiin ruukkuihin ja ne päätyivät suurimmalta osin hiekkaiseen multaan. Lannoitusta okat eivät saaneet kauden aikana, koska joidenkin ohjeiden mukaan maan sisältämät ravinteet riittävät okille.

1-IMG_20181117_154209
Okat eivät tykänneet siirrosta kasvihuoneesta veranalle

Syyskuun lopulla okat siirtyivät  ulkoa lämmittämättömään kasvihuoneeseen. Kasvihuoneesta sisälle veranalle ne siirtyivät lokakuun loppupuolella. Sisälle siirron yhteydessä kumottiin myös yksi okapurkki, koska sen maanpäällinen osa oli jo näivettynyt. Tästä purkista ei löytynyt edes mukulan alkuja. Loput okat alkoivat kuitenkin näivettyä nopeasti veranalla ja nyt tuli myös aika niiden kumoamiseen.

9-IMG_20181117_154152
Okat tekivät tänäkin vuonna ilmamukuloita


Kuten jo hieman ounastelin, okasato jäi vaisuksi. Kappalemäärällisesti mukuloita oli paljon, mutta niillä ei ollut kokoa. Okien kaipaama pimeysvaatimus tuli suunnilleen täytettyä, mutta se ei nähtävästi yksinään riitä. Okien vehreä kasvukausi pitäisikin saada venytettyä pidemmäksi ja ulotettua se myös hämärtyvään aikaan, jolloin päiväpituus olisi selkeästi lyhyempi. Nyt kasvukausi seurasi suhteellisen hyvin Suomen kesää.

5-IMG_20181117_154607
Mukulat olivat pieniä

 3-IMG_20181117_154344



4-IMG_20181117_154409


6-IMG_20181117_155141


7-IMG_20181117_155155
Hieman isompien mukuloiden määrä oli todella vähäinen


Kaksivuotinen okakokeilu on nyt ohi. Oka on mielenkiintoinen kasvi, mutta kuten jo Arno Kasvikin totesi, siitä ei ole suomalaiseksi viljelyskasviksi. Oka ei tavallaan kaipaa pitkää kasvukautta, mutta sen kasvukausi ei vain osu Suomen kesän ja päiväpituuden kanssa yksiin. Oka on lyhyenpäivänkasvi ja se ei sovi suomalaiseen suveen.

Suureen okasatoon on mahdollista päästä, mutta tällöin se vaatisi huomattavia ponnisteluita ja olisi kasvatettavana verrattavissa krysanteemiin tai joulutähteen. Oka vaatii myös tasaista kosteutta, vaikkakin hyvin kuivuvassa maassa. Se menestyy myös varjossa, mutta vaatii lämpimän paikan. Alkukesän kylmyys haittaa myös kasvua.

Okakausi jäi tänä vuonna vain viikkoa lyhyemmäksi, kuin viime vuonna. Aloituksen aikaisuus ei ratkaise okien kanssa, joskin heinäkuussa okien tulisi olla jo isoja. Tämä ei kuitenkaan vaadi aikaista aloitusta, koska mukulatuotanto varsinaisesti käynnistyy vasta päivien lyhetessä alle kymmeneen tuntiin. Uupuneeksi jääneessä viikossa ei olisi tapahtunut enää mitään, joten okien elinvoimaisuus pitäisi pystyä pitämään huipussaan myös viimeisien kasvukuukausien ajan, eli loka-marraskuun. Oka vaatii myös lannoitusta, joskaan se ei määrällisesti tarvitse olla suurta ja pitkävaikutteiset lannoitteet voisivat toimia sen kanssa. Okasato jää siis pieneksi, jos okaan ei panosta.

Okien suhteen tämä jäi viimeiseksi okavuodekseni. Panostuksella mukulat voisi saada suuremmiksi, mutta oka ei kuitenkaan ole mielestäni sen arvoinen kasvi.

8-IMG_20181117_155451

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...