tiistai 23. kesäkuuta 2020

Nestemäiset luomulannoitteet

Aloitin tämän tiedotuskampanian jo jonkin aikaa sitten Facebookissa, mutta laitetaan tämä myös tänne.teksti


...2018,2019,2020. Tapausten määrä on vain kasvussa. Sinun ei tarvitse käyttää lainkaan lannoitteita, koska esim. ostotaimien mukana saattaa kulkeutua näitä aineita, jos viljelijä on käyttänyt vinassia tai vinassia sisältänyttä lannoitetta, joka on sisältänyt torjunta-aineita. Näissä tapauksissa ongelmat ovat alkaneet yleisesti n. 2 viikon kuluttua siitä kun taimi on tuotu kotiin. Näitä tapauksia on tältä vuodelta useita, ympäri Suomea.

Olen ollut yhteydessä ja aktiivisessa keskustelussa Suomen Ruokavirastoon, Ruotsin Jordbruksverketiin, Norjan Norsk Landbruksrådgivingiin ja Luomuliittoon ja moneen muuhun tahoon. Suomessa asiasta oltiin auttamattoman tietämättömiä, mutta sitkeän viestittelyn johdosta asiaan tartuttiin. Suomessa asiaa lähdettiin purkamaan kasvitautipuolelta ja näytteitä on jo haettukkin.

Ruotsissa tutkimukset aloitettin jo aiemmin ja siellä tutkinta keskittyi vinasseihin. Niistä kun oli 2010 löytynyt korkeita torjunta-ainejäämiä. Norjasta taasen osattiin kertoa ongelman syyksi klopyralidi, jota löytyy vinasseista. Yhtään aiempaa tutkimusta en ole saanut käsiini, niitä ei ilmeisesti haluta antaa siviileille.

Ruotissa samanlaista tiedotus- ja tiedonkeruukampaniaa on pitänyt puutarhakirjailija Lena Israellson. https://www.facebook.com/odlaaretom/posts/891250288023210

SjT:n eli sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen mukaan pyralidiryhmän torjunta-aineiden käyttö on Suomessa vähäistä, koska torjunta-aine on arvokasta ja juurikkaalle on vain yksi käytetty aine.
Markkinoilta löytyy kuitenkin paljon eri pyralidiryhmän torjunta-aineita, joita käytetään mm. viljan ja rypsin kanssa. On siis hyvä kysymys, kuinka paljon torjunta-aineita voi kulkeutua lopputuotteeseen, jos ne kestävät prosessien läpi melassiin saakka ja jopa vinassiin. Melassista kun poistetaan sokeri, saadaan vinassia.

Tällä hetkellä ongelman laajuutta voidaan vain arvailla. Itsehän sain suomalaisesta karjan rehumelassista näitä ongelmia 2018, mutta samasta melassista on ollut ongelmaa vielä 2020. Samaisesta melassista on myös aiempia ongelmia ja niiden kohdalla on myös raportoitu mehiläiskuolemia ruokinnasta. Tuote koostuu pääosin suomalaisista sokerijuurikkaista valmistetusta melassista, mutta sisältää myös jakeita ulkomaalaisesista sokerijuurikkaista valmistetuista tuotteista (betaiini ja xylitol). Betaiinia käytetään mm. kosmetiikassa kosteuttamaan ja suojaamaan ihoa.

Ruotsin viranomaisen mukaan näiltä luomulannoitteilta voidaan ottaa vain KRAV-merkintä pois ja jonka jälkeen toivotaan, että ne häviävät itsestään markkinoilta.

Tällä hetkellä vaurioita on tullut eri tasoisesti, joka oletettavasti kertoo matalista torjunta-ainepitoisuuksista, mutta myös erittäin korkeista, koska osassa tapauksissa lannoitusta on ollut takana vain muutamia kertoja (2) ja vauriot ovat olleet todella agressiivisia. Suomessa oireita on tullut hyvin pitkälti kaikista vinassia sisältävistä kotipuutarhanlannoitteista, mutta tiedossa on myös ongelmia ammattipuolelta.
Erikoispiirteenä saattaa olla, ettei ongelmat välttämättä esiinny tuotteen alun kanssa, mutta tuotteen loppuosa tuottaakin vioituksia. Tämä ehkä enemmänkin silloin jos tuotetta ei pysty sekoittamaan sen pakkauksen koon vuoksi.

Tomaatti on erityisen herkkä pyralidiryhmän torjunta-aineille, mutta oireita saavat mm. myös peruna, herneet ja pavut.

Tällä hetkellä ongelmia on aiheutunut vain nestemmäisten tuotteiden kanssa, mutta mahdolliset kuivatuotteet ja mullat ovat myös epäilyksen alla, jos niiden valmistuksessa tai lannoituksessa on käytetty vinassipohjaisia tuotteita.




Päivitän tilannetta uusien tietojen suhteen tähän.



8.6.2020 Biolan on joidenkin tietojen mukaan aloittanut glyfosaatti ja pyralidiryhmän torjunta-aineiden tutkimuksen omavalvonnassaan.


12.6.2020 Skadade tomatplantor (Vaurioituneet tomaattikasvit)

15.6.2020 Problem med KRAV-märkt växtnäring

17.6.2020 Ruokavirasto nouti näytteitä vioittuneista tomaateista. Ruokavirasto tutkii näytteistä ensisijaisesti kasvitauteja. Ko. tomaatit lähtöisin luomutilalta ja levinneet sieltä ympäri Suomea.

18.6.2020 Tomater misstänkt skadade av ogräsmedelsrester

18.6.2020 Krav-märkt gödsel misstänks förgifta tomater

21.6.2020 Lena Israelssonin keräämä lista vaurioita aiheuttaneista lannoitteista

23.6.2020 Ruotsalainen harrastuspuutarhajärjestö on alkanut myös kerätä tietoa

2.7.2020 Lena Israelsson sai Plantagenilta enimmäisiä numeraalisia tuloksia. Saksassa toimittajan mittauksissa Plantagenin Orgaaninen ravinteesta löytyi aminopyralidia (0,002ppm?) ja klopyralidia 0,766ppm. Määrien ei kuitenkaan pitäisi vaurioittaa kasveja, mutta Plantagen ei hyväksy omien sanojensa mukaan tätäkään.

3.7. 2020 Ruokaviraston noutamat näytteet (17.6) vaurioituneista tomaateista on analysoitu (1.7)
                DNA-virukset, RNA-virukset, Pospiviroidit, Tomaatin ruskokurttuvirus   ei todettu




Julkaisun jakaminen on toivottavaa!
https://www.facebook.com/Chilitunari/posts/2300384730271406

Voi olla mahdollista, että vioittumien syy on pyralidiryhmän torjunta-ainejäämissä.
Luomulannoitteet ja kiertolannoitteet voivat sisältää torjunta-ainejäämiä. Tämä ei ole sääntö, eikä tarkoituksen mukaistakaan.

Jäämiä on saattanut kulkeutua lannoitekomponentin mukana itse lannoitteeseen.

Tänä keväänä eri ryhmissä on näkynyt ja kerrottu useista kymmenistä tapauksista, jossa tomaatin latvat ovat menneet kippuralle. Muitakin kasvuhäiriöitä on esiintynyt.
Tapausten määrät ovat räjähtäneet tänä vuonna.

Erityisesti tomaatin latvat, lehdet, uusi kasvu käpristyvät pyralidiryhmän torjunta-aineista. Vioituksia saavat myös monet muut kasvit, kuten peruna, munakoiso, herne...

Pyralidiryhmän torjunta-ainetta saattaa kulkeutua lannoitteeseen sokerijuurikasmelassin tai sen jatkojalosteessa vinassissa. Näihin pyralidit ovat kulkeutuneet suoraan sokerijuurikkaassa tai ne ovat ensin varastoituneet peltoon. Torjunta-ainejäämien on todettu kertyvän tehoviljelypelloissa.

Pyralideja käytetään sokerijuurikkaan leveälehtisten rikkakasvien torjuntaan ja jo pienet jäämät voivat aiheuttaa vaurioita muille viljelyskasveille, kuten esim. tomaatille.

Pyralidit matkaavat nisäkkään, esim. karjan läpi. Hevoselle, lehmälle, sialle annettu pyralideja sisältänyt melassi, saastuttaa myös kakan.
Näin mm. hevosen kakkakin voi sisältää pyralideja.

Pyralidien aiheuttamat vaurioit ovat yleistyneet meilläkin hälyyttävästi. Yhdysvalloissa nämä 2,4-D vioittumat ovat todella vanha asia, jossa ne ovat mm. osa nurmikkolannosta.

Se mikä tekee tästä asiasta kaikkein pahimman, on valvonnan voimattomuus. Lannoitelainsäädäntö kieltää vahingollisten tai vaarallisten lannoitteiden kaupan ja valmistaja on korvausvelvollinen.

Samalla sama lannoitelainsäädäntö ei kuitenkaan tunne torjunta-aineille raja-arvoa lannoitteessa, joten valvontaa tekevä viranomainen, Ruokavirasto on voimaton asian edessä.

Jos havaitset vaurioita:
- Ota kuvia vaurioista
- Ota tuotteen tarkat tiedot ylös (valmistaja, valmistenimi)
- Etsi eräkoodi
- Koska ja miten tai kuinka pitkään olet käyttänyt
+ Ole yhteydessä tuotteen valmistajaan, maahantuojaan, markkinoijaan
- Pyydä toimintaohjeita jatkon varalle

Jos sinulle on sattunut vastaavaa, kerro siitä!
chilitunari@gmail.com, Chilitunari FB & IG
- Mikä kasvi
- Oireiden laatu ja määrä
- Mikä lannoite (Valmistaja & kauppanimi)
- Valmisteen eräkoodi
- Paljonko olet käyttänyt ja kuinka usein (arvio käytöstä)
- Oletko ollut asiasta johonkin yhteydessä, onko eräkoodia kysytty?

- Kuvat tuotteesta ja vaurioista ovat eduksi

Tarkoituksena ei ole mustamaalata mitään tuotetta, valmistajaa tai ainesosaa.
Tarkoituksena on edistää tietoa ja tutkimusta. Ei ole kenenkään etu, jos tuote vain vaurioittaa kasvin satoamattomaksi. Tässä ajatellaan kaikkien etua asiasta, joka on ilmeisesti päässyt ohi valvonnan.

... ja muista jakaa tätä päivitystä! Kiitos!

Lisäinfoa:
Tuotteen hävittämiseksi, älä käytä viemäriä, koska aineet päätyy vedenpuhdistamon läpi vesistöön! Hävitä aine asianmukaisesti tai käytä se suuremmin laimennettuna kesäkukille. Älä kuitenkaan käytä kukille, joiden multa voi päätyä myöhemmin kasvimaalle tekemään tuhoa.
Torjunta-aineiden eliniäksi maassa on arvioitu jopa 5 vuotta.






Jos tomaattisi ovat vaurioituneet mitä voit tehdä:
- Lopeta ongelmia aiheuttaneen lannoitteen käyttö heti
- Vaihda multa, jos se vain on mahdollista
- jos ei, kastele paljon läpi pelkällä vedellä
- Vaihda jauhemaiseen mineraalilannoitteeseen
- Anna ylimmän varkaan kasvaa uudeksi latvaksi



Vauriokuvia tomaatilla
Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin lehdistöä. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet sekä osan muoto vääristynyt.

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatti. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet sekä vääristymiä muodossa. 


Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin lehti. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet.

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet. Myöhemmin kasvanut varas vähemmän vaurioitunut. 

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet voimakkaasti pitkittäis rullautuneet.



Vääristymiä lehdissä.

Lehdenkärki vääristynyt.

Vaurioita lehdissä, mutta ei agressiivista pitkittäiskiertymää.

Lukijankuva: vaurioitunut tomaatin latva. Lehdet agressiivisesti pitkittäis rullautuneet







Lue myös:
https://www.chilitunari.fi/2018/07/tomaattien-melassitestin-loppu.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/2,4-dikloorifenoksietikkahappo

https://fi.wikipedia.org/wiki/Klopyralidi
https://en.wikipedia.org/wiki/Aminopyralid
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/esitteet/elintarvikkeet/tiesitko_taman_kasvinsuojeluainejaamista.pdf
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yritykset/elintarvikeala/valmistus/yhteiset-koostumusvaatimukset/muuntogeeniset-elintarvikkeet/perustietoa-kasvinsuojeluainejaamista.pdf
https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/eu-pesticides-database/public/?event=pesticide.residue.selection&language=EN

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Biohiili testissä kosteudensitojana

Biohiili on kovassa nosteessa ja se valtaa alaa kiihtyvällä vauhdilla muilta kosteudensitojilta. Biohiiltä voidaan käyttää moniin asioihin sen monipuolisten ominaisuuksien takia. Yksi näistä on kosteuden sidonta ja luovutus. Olen kirjoittanut jo aiemmin laajemmin biohiilestä, mutta biohiili on luontainen kostutuskide. Se ei sisällä mikromuovia, eikä se liejuunna kasvualustaa saven tapaan. Biohiili säilyttää kiinteän olomuotonsa läpi kauden ja paljon kauemminkin. Mikä parasta, biohiili on erinomainen tapa sitoa hiilidioksidia maahan käytännössä ikuisiksi ajoiksi.

Testin ainekset ennen koetta. Vasemmalta: Terracottem maanparannusaine, hieno pölymäinen biohiili, vermikuliitti, keskikarkea biohiili. Ylhäällä keskellä: karkea biohiili.

Biohiiltä suositellaan lisäämään kasvualustaan 5-10%. Jotta se ei toimisi väärinpäin, pitäisi se ladata ensin. Pitääkseni testini suhteellisen yksinkertaisena, en ladannut biohiiltä millään tavalla, päinvastoin. Kuivutin biohiilestä loputkin varastokosteudet ja lisäsin sen testiturpeeseen mahdollisen kuivana. Tällä tavoin tavallaan hypätään tilanteeseen jossa biohiili on jo luovuttanut kaiken kosteuden kasvualustalle ja aletaan odottamaan kosteutta, jota taas imettäisiin varastoon odottamaan seuraavaa luovutustarvetta. Biohiilen lisäksi testissä on vermikuliittiä ja keinotekoista kostutinta.




Biohiili on käsitteenä laaja ja sen laatu sekä ominaisuudet vaihtelevat tuotantolaitoisten välillä. Suomessa biohiili tuotetaan toistaiseksi suurimmalta osin vain puuhakkeesta. Muodon ja tuotantotavan lisäksi myös puulaji muuttaa biohiilen omainaisuuksia. Hiilen huokoisuuteen vaikuttaa myös lämpötila jossa biohiili on tuotettu. Ei siis ole olemassa yhtä ja ainoaa "biohiiltä", vaan biohiiltä voidaan pitää yleissanana orgaanisesta materiaalista pyrolyysillä valmistetulle hiilelle, koska biohiiltä voidan tuottaa lähes kaikesta orgaanisesta materiaalista. Biohiilellä ja biohiilellä on siis eroja ja ne myös heijastuvat sen kykyyn sitoa ja luovuttaa kosteuttakin. Tässä suhteessa testillä ei ole tarkoitus lähteä vertailemaa biohiilen eroja, vaan tarkastella miten biohiili käyttäytyy vermikuliittiin ja keinotekoiseen kostuttimeen verrattuna. Mukana on myös verrokit ilman kosteutinta.

Testimateriaalit
Biohiili:
- Pölymäistä seulottua biohiiltä, sisältää myös joitain "sattumia" (Carbons Finland)
- n. 2-4mm "keskikarkea" biohiiliseulos (Carbons Finland)
- Karkea biohiili +5mm (Carbofex)
Muut:
- Vermikuliitti (Plant!t)
- Terracottem (Terracottem)
- Puutarhaturve (Belinda)

Testijärjestelyt
Testiä varten Belindan Puutarhaturpeesta seulottiin tavallisella kotitaloussiivilällä tasalaatuista turvetta. Näin turpeesta poistettiin kaikki suuret ainesosat, joita esiintyy suhteellisen paljon perusturpeen joukossa. Seulomalla turpeen tilavuus suhteessa painoon saatiin vakioitua hyvin lähelle jokaista testiyksilöä varten. Jokaiseen testiyksikköön punnittiin 50g seulottua, säkkikosteaa turvetta.

Puutarhaturve seulottiin sihdin läpi, jotta jokaiseen koeyksilöön saatiin suunnilleen sama määrä tasalaatuista turvetta painon ja tilavuden suhteen. Lopullinen turpeen määrä lisättiin kuitenkin painon mukaan. Turvetta ei kuivattu testiä varten, vaan jokaiseen koeyksilöön turve lisättiin säkkikosteana. Tällä pyrittiin saamaan nopeampi nesteen imeytys, koska turve ja biohiili ovat molemmat hydrofobisia ollessaan täysin kuivia.

























Koska testimateriaalit olivat erityyppisiä keskenään, päätin lisätä kosteuttajia 20% turpeen painosta. Näin ollen kaikkia kosteuttajia lisättiin 10g jokaiseen testiyksikköön. Todellisuudessa kuluttajan lisäämä määrä perustuu tilavuuteen, mutta tämä koettiin ongelmalliseksi aineiden, lähinnä pölytasoisen biohiilen yhteydessä, joka tiivistyi tilavuusmittauksen jälkeen huomattavia määriä. Tästä johtuen 20%:n lisäys päätettiin tehdä painon mukaan.


Tilavuuserot olivat erittäin suuria, jonka johdosta testi päätettiin tehdä tuotteiden painoon perustuen. Myös pölymäisen biohiilen kasaanpainuvuus aiheutti ongelmia sen tilavuuden luotettavaan mittaamiseen. Terracottem-maanparannusaine (edessä keskellä) on selkeästi muita painavampaa. Terracottemin suositeltu lisäyskin on vain 0,4%.

Kun testiyksilöt saatiin sekoitettua (jokaista testattavaa materiaalia oli kaksi kappaletta), aloitettiin niiden kosteuttaminen. Jokaiseen testiyksilöön lisättiin 50g vettä, joka annettiin vetäytyä. Vetäytymisen jälkeen lisättiin vielä toiset 50g vettä. Tämän jälkeen testiyksilöt peitettiin muovilla haihtumisen estämiseksi n. vuorokaudeksi. Vuorokauden kosteuden tasaamisen jälkeen testiyksilöihin lisättiin vielä 50g vettä. Tämän jälkeen testiyksilöt jälleen peitettiin muovilla ja jätettiin tasaamaan kosteutta kahdeksi vuorokaudeksi.

Erot alkavat näkyä viimeisen vedenlisäyksen jälkeen. Pelkkää turvetta sisältäneet koepurkit (oik. takayläkulma) ovat kyllästyneet vedestä, eikä turve kykene enää imemään lisättyä vettä sisäänsä. Myös aivain hienoa hiilipölyä sisältäneet koepurkit (vas. alaetukulma) imevät vettä muita koeyksilöitä hitaammin. 

Kun testiykilöt olivat seisseet noin kaksi vuorokautta viimeisestä vedenlisäyksestä, siirrettiin ne kuivempaan ja lämpimempään ilmaan kuivumaan. Testiyksilöiden paino punnittiin vuorokauden välein ja näin saatiin käsitys siitä kuinka jokainen testiyksilö kuivui ja miten testimateriaali luovuttkosteutta itsestään pois.


Testiseokset:

Keskikarkea biohiili sekoitettuna turpeeseen. Koostumus erinomainen ja helppo sekoittaa. 


Terracottem- maanparannusaine. Koska Terracottem on painavaa, sitä tuli turpeen sekaan muita huomattavasti vähemmän. 

Karkea biohiili oli helppo sekoittaa turpeeseen, mutta isot biohiilen kappaleet putoavat sekoittelussa ja käsittelyssä helposti materiaalin pohjalle, jolloin tasaisuus hieman kärsii. 

Pölymäinen biohiili oli hieman sotkuista sekoittaa turpeeseen. Tosin, sekoittamisen tasaisuus oli helppo päätellä turpeen väristä. Pölymäinen biohiili värjäsi turpeen kauttaaltaan mustapuhuvaksi. Etualalla verrokkina puhdasta turvetta.


Terracottem
Terracottem maanparannusaine on laajastikin käytössä ammattipuolella, mutta sitä on saatavilla myös kuluttajapuolella pieniin pusseihin pakattuna. Terracottem on ainoa testissä oleva kosteudensitoja, joka sisältää epäorgaanisia aineita. Terracottem koostuu vulkaanisestakivestä, lannoitteista ja polymeereistä. Polymeerit turpoavat monikertaisiksi kastuttuaan ja sitovat näin kosteutta kasvualustaan. Polymeerien määrää ei suoraan kerrota tuoteselosteessa, mutta erillisen tiedon mukaan niiden osuus on 7-30% vaihdellen eri Terracottem tuotteiden välillä.

Koska polymeerit ovat eräänlaista muovia, herääkin väistämättä kysymys, lisätäänkö tässä muovia maaperään. Esitin tämän kysymyksen myös Terracottemin suomalaiselle maahantuojalle. Vastaukseksi sain englanninkielisen yleiskirjelmän aiheesta, jossa Terracottemin valmistaja vakuutteli aineen haitattomuutta ja siitä, ettei kyseessä olisi mikromuovinlähde.

Kirjelmästä kävi ilmi, että maan omat mikrobit hajottavat polymeerit. Hajoamiseen kuluva aika oli kuitenkin pitkä, eikä hajoamisaikaan oltu käytetty kuin teoreettisia arvioita. Näissä arvioissa polymeerit hajoaisivat ainostaan 10% vuodessa, jos ilmasto ja lämpöolosuhteet olisivat edullisia.

Tämän perusteella puoliintumisajaksi arvioitiin 8 vuotta! Tästä on myös laskettavissa, että 750g paketin sisältämien poymeerien (7-30% sisällöstä) häviäminen alle grammaan vie aikaa n. 40-50 vuotta! Siis hyvissä ja suotuisissa olosuhteissa. Hajoamistuotteiden luvattiin olevan ympäristöystävällisiä yhdisteitä.

Terracottemin mukana olevat lannoitteet ovat niin sanottuja CRF-lannoitteita (Controlled Release Fertilizers). Nämä lannoitteet ovat päällystetty polyuretaanilla (PUR). Dokumentin kirjoitushetkellä tämä pinnoite ei täyttänyt biohajoavuuden vaatimuksia. Tosin vaatimuksia hajoavuudelle ei myöskään ollut kirjoitushetkellä (3/2018). Dokumentissa peilattiin mahdollisesti voimaan tulevaan 24h biohajoavuusvaatimukseen, mutta myös siihen, että vaatimus tullaan todennäköisesti tuplaamaan ja tähänkin tulee vielä 7 vuoden siirtymäaika. Yhtä kaikki, hitaasti liukenevien lannoitteiden ja polymeerien käyttö ei tunnu ainakaan allekirjoittaneesta kovin ekologiselta, kun vastassa on puuhiiltä ja savimineraalia (vermikuliitti).


Terracottem maanparannusaine oli ainoa epäorgaaninen kostutin testissä. Se sisältää lannoitteita, vulkaanistakivä ja polymeerejä. Sen ominaisuudet jaksavat hämmästyttää, kun se turpoaa yli 15 kertaiseksi. Suositusannostelu onkin 1 ruokalusikallinen 4 litraa kasvualustaa. 



Haituvuus ja vedensidontakyky

Sitten itse testiin. 150ml vettä sisältäneet 300ml:n muovipikarit nostettiin kuivumaan huoneilmaan. Lämpölähteen johdosta lämpötila oli normaalia huoneilmaa korkeampi ja ilmankosteus normaalia matalampi. Testipikarit eivät kuitenkaan olleet suoraan ilmavirrassa tai lämpölähteen välittömässä lähietäisyydessä. Epäkeskeisellä sijoituksella pyrittiin varmistamaan suhteellisen tasaiset olosuhteen jokaiselle koeyksilölle. Huomattavaa on, että materiaalit olivat pohjasta ehjässä muovipikarissa, jolloin tavalliseen ruukkuun nähden, kuivumistä tapahtui vain pikarin suulta. Normaalissa ruukussahan kuivumista tapahtuu poikkeuksetta myös pohjan kautta, pohjalla olevien reikien takia.


Testiyksilöiden kuivuminen koko mittausajanjaksolla. Huomattavaa on se, että lähes kaikki kuivuivat huomattavasti alle kuivan aloituspainon (X). Tästä voidaan päätellä se, että säkkikostea turve sisälsi hyvin suuren määrän kosteutta.















Kuivuminen materiaalinen välillä oli melko yhteneväistä, vaikka materiaalien väliset erot olivat suuret. Eroa alkoi näkymään vasta testin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, jolloin Terracottem alkoi erottumaan muista. Terracottemin kahden eri testiyksilön välillä oli myös melko suuri ero. Tämä ero selittynee pitkälti Terracottemin koostumuksesta ja sen mahdollisesta epätasaisesta koostumuksesta testiyksilöiden välillä.

Materiaalien kuivumista seurattiin kaikkien testiyksilöiden osalta niin pitkään, että viimeinenkin testiyksilön paino tippu nesteettömään lähtöpainoon. "Terracottem 1" testiyksilö määritti tässä tapauksessa testin pituuden ja vaati 45 päivää kuivuakseen lähtöpainoon. Nopeiten kuivuminen tapahtui verrokkiyksilössä "Turve 1", joka kuivui lähtöpainoonsa 22 päivässä. Alla olevassa kuvasta käykin ilmi käyrät ja missä vaiheessa mikin materiaalisekoitus kuivui lähtöpainoonsa.


Testiyksilöiden kuivuminen painon suhteen. Käyrä loppuu kun kuivuminen saavutti kuivan aloituspainon.


Koska testiyksilöiden välillä oli jonkin verran eroja, koostin alempaan graaffiin myös keskiarvot eri materiaalisekoituksista. Kuten käyristä on havaittavissa, ei eroja esiintynyt tämänkään jälkeen. Terracottem pidättää selkeästi pisimpään kosteutta. Turpeen ja biohiililisättyjen turpeiden kuivumisaika oli hyvin lähellä toisiaan. Samalla on huomattava, että vaikka biohiililisäys oli painon perusteella 20% ja sen osuus tilavuudesta oli hyvä, mutta sen kosteutta sitova määrä ei todellisuudessa ollutkaan suuri. Biohiili sitoo itseensä kuitenkin maksimissaan 5x määrän vettä painoonsa nähden ja 90-95% tilavuutensa verran. Tästä voidaan päätellä, ettei liian lyhyt imeytymisaika välttämättä riittänytkään hiilelle ja testi aloitettiin liian nopeasti.


Kahden testiyksikön keskiarvoiset kuivumiset painon suhteen. Käyrä loppuu, kun paino saavutti kuivan aloituspainon. Keskiarvoiset lukemat tasoittivat hieman testiyksilöiden välisiä eroja.






















Testin 1 loppuarvio
Terracottem vei siis ensimmäisen testin voiton suvereenisti. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että Terracottem on savea, lannoitteita ja polymeerejä. Laajenneet polymeerit sitovat tehokkaasti nestettä sisäänsä, mutta voisiko tulos olla sama jos hiiltäkin olisi 15x määrä? Hiili on kevyttä ja 15g 2-4mm koivuhiiltä on suunnilleen tilavuudeltaan 50ml. Jos koivusta valmistettua biohiiltä olisi 15x määrä, tarkoittaisi se 750ml hiiltä. On siis sanomattakin selvää, että biohiilen sekoittaminen tässä mittakaavassa ei ole yhtenevä millään muotoa tähän testiin. Biohiilen on siis kevyttä suhteessa tilavuutensa.

Testi oli hyvin karkea ja olosuhteet eivät olleet vakiot. Jos jokaisessa koeyksilössä olisi ollut kasvi, olisi haihdutus ollut paljon nopeampaa. Testin kontrollointi oli nyt jo hyvin epäortodoksinen, mutta kasvien kanssa se olisi ollut jo mahdoton. Järkevän testituloksen saavuttaminen olisi vaatinut kontrolloidumpaa ympäristöä ja useita testiyksilöitä. On siis selvää, ettei kasvi olisi pärjännyt pitkällekkään ruukkuihin varastoidun kosteuden varassa. Testissä ei siis ollutkaan kyse tästä, vaan siitä, miten eri muodoissa olevat kosteuden sitojat käytännössä luovuttavat kosteutta. Näin tutkien, kotioloissakin, alkaa saamaan hieman käsitystä kosteudensitojien ominaisuuksista.


TESTI 2
Kuten aiemmin oli jo arveltavissa, biohiilen suhteellisen pieni määrä ei kykene tekemään ihmeitä kasvualustassa vedensidonnan suhteen. Tästä johtuen toiseen testiin lisättiin biohiilen määrää. Kun ensimmäisessä testissä biohiilen määrä oli 10g turpeen painosta, nostettiin tämä määrä 15g:aan.  Tämä määrä vastaa 30% turpeen painosta. Kokonaismäärästä tarkasteltaessa seos sisälsi siis ensimmäisessä testissä 16% biohiiltä ja toisessa testissä 23% biohiiltä.

Kun ensimmäisessä testissä veden ei annettu ehkä imeytyäkkään hiileen tarpeeksi hyvin, nyt oli syytä menetellä toisin. Biohiilen latauksen suhteen suositellaan poikkeuksetta 1-2 viikon imeyttämisaikaa. Niinpä toisessa testissä käytetään täysin kuivia materiaaleja ja annetaan vedelle 4 viikkoa aikaa imeytyä. Testipurkkien pääliset on suojattu kannella, ettei kuivumista ehdi tapahtua ennen testin alkua.

Toiseen testiin sain mukaan myös Carbons Finlandin toimittamaa kuusihiiltä, jonka paino-tilavuussuhde oli kuivuhiiltä suurempi. Näin ollen hiiltä tulee mukaan tähän koeyksilöön entistä suurempi määrä tilavuuden suhteen, painon ollessa sama.


Testimateriaalit
Biohiili:
- Pölymäistä seulottua biohiiltä, sisältää myös joitain "sattumia" (Carbons Finland)
- n. 2-4mm "keskikarkea" biohiiliseulos (Carbons Finland)
- Karkea biohiili +5mm (Carbofex)
- Sekakokoinen biohiili kuusesta (Carbons Finland)
- Murskattu biohiili kuusesta "TC sovitus" (Carbofex)
Muut:
- Vermikuliitti (Plant!t)
- Terracottem (Terracottem)
- Terracottem 0,4%
- Puutarhaturve (Belinda)

Toisessa testissä testijärjestelyt poikkesivat hieman ensimmäisestä. Jokaiseen koeyksilöön punnittiin 50g seulottua ja kuivattua turvetta. Koska turve kuivattiin ennen punnitusta, nousi turpeen tilavuus suhteessa ensimmäiseen testiin. Tässä kohtaa taisin lähteä hakoteille, hyvän ajatuksen sijaan.

Kosteuden sitojien määrä nostettiin 15g:aan. Poikkeuksen tähän tekee murskattu kuusibiohiili "TC sovitus", jolla lähdettiin kilpailemaan suoraan 15g:n Terracottem lisäystä vastaan. Tässä koeyksilössä murskatun biohiilen määrä vastasi suunnilleen sitä tilavuutta, johon 15g Terracottem kosteuden sitojaa laskennallisesti turpoaa. Hiilen murskauksella tavoiteltiin hyvää täyttöä laskettuun tilavuuteen ja "ilmataskujen" poistoa tilavuusmäärästä.

Koska Terracottem kosteudensitojalle on myös omat viralliset suotitukset, lisättiin testiin myös Terracottemia virallisen määrän sisältänyt seos. "Terracottem 0,4%. Tähän koeyksilöön punnittiin 50g kuivattua turvetta, joka tärisytettiin tiiviiksi. Tämän jälkeen turpeen tilavuus mitattiin (250ml) ja tähän määrään laskettiin n. 0,4% lisäys Terracottemia (~1ml). Vertailun vuoksi testissä mukana oleva testiyksilö 15g Terracottem määrällä on 20x suositukseen nähden.

Turpeen koeyksilössä oli turpeen määrää nostettu muiden koeyksilöiden tavoin, jolloin se sisälsi 50+15g kuivattua turvetta. Testi olisi todellisuudessa pitänyt tehdä tilavuuksien mukaan, mutta tämä osottautui erittäin ongelmalliseksi, kuten aiemmin jo totesin.

Kokeen 2 koepurkit. Vettymistaso on erittäin korkea. 

Testi 2 pääsi alkuun kun kaikki koeyksilöt olivat saaneet vettyä kuukauden verran. Silmämääräisesti kaikissa koepurkeissa oli suunnilleen samanverran materiaalia, vaikka eroa löytyikin näiden väliltä.
Kaikkiin koepurkkeihin lisättiin tismalleen sama määrä vettä, joka tosin jouduttiin imeytymisen takia tekemään useammassa erässä. Vesi lisättiin materiaalien punnistusten tavoin koruvaakaa hyväksi käyttäen.

Koska vesimäärä on niin korkea kuin mahdollista, oli selvää, että vettä on monessa koeyksilössä liikaa. Vedellä kyllästämisellä haluttiin kuitenkin ehkäistä sitä ettei mikään koeyksilö jää kuivaksi ja kaikkilla materiaaleilla on käytettävissä kaikki se vesi mitä ne kykenevät käyttämään.


Eri koeyksilöiden painon putoaminen.


Koepurkkien punitseminen aloitetiin välittömästi kokeen startatessa kuivutteluosioon. Koska tällä kerralla oli jo kasvihuonekausi startannut, koe suoritettiin kasvihuoneessa. Näin koepurkit altistuivat eri lämpötiloille ja myös paahtavalle auringolle. Tämä näkyi myös testissä ja aurinkoisina ja paahtavina päivinä kuivumista tapahtuikin enemmän. Koska koepurkit olivat alussa hyvin vettyneitä, varsinainen kuivuminen lähti käyntiin vasta noin viikon kuivuttelun jälkeen. Niinpä leikkasin käyrästä muutamia päiviä pois. Vasta seitsemännnestä päivästä eteenpäin koeyksilöiden välille alkoi syntyä eroa.


Raju kuivuminen teki tepposia testin edetessä ja katsoin parhaimmaksi lopettaa testin ja leikata sen päivään 26. Tästä eteenpäin materiaalien kutistumiset ja halkeilut eivät enää antaneet järkevää kuvaa kosteuden poistumisesta ja yksittäisten koeyksilöyden rajut heilahtelut kasvaneen haihdutuspinnan johdosta teki kokeesta vaikeaselkoisen. Kasvualustan halkeilut edistivät syvemmältä nopeasti vapautuvan kosteuden haihtumista ja tämä on kasvualustassa toki haitaksi, mutta kasvin näkökulmasta tällöin ollaan jo menty liian pitkälle. Tästä johtuen on hyvä pysytellä vain näin kuvissa rajatulla osuudella ja tutkailla sen tuloksia.


Kokeen 1 verratavat koeyksilöt.


Kun verrataan kokeen 1 ja kokeen 2 tuloksia, voidaan niiden olevan pääpiirteittäin samansuuntaisia. Terracottem vei voiton jälleen suvereenisti ja hiilten välillä ei ollut juurikaan eroa. Poikkeuksen luo kuitenkin turve ja kuusibiohiili. Nämä haihduttivat selkeästi vähemmän kuin muut biohiilikoeyksilöt.
Kuusen osalta tämä selittyy sillä, että kuusi on muita selkeästi huokoisempi ja kevyempi. Näin ollen 15g kuusihiiltä on tilavuudeltaan suurempi kuin 15g koivuhiiltä.

Ehkä vielä erikoisempi tulos nähdään turpeelta, joka oli jopa yksinään parempi kuin biohiililisäyksellä varustetut yksilöt. Tämä eittämättä tuo mieleen kysymyksen, mitä järkeä on edes lisätä biohiiltä, jos se jopa heikentää kosteudensitoutumista kasvualustaan?
Kyllä ja ei.
15g lisättyä turvetta on määrällisesti paljon tässä suhteessa ja määrän lisäys tehtiin juuri täysin kuivutetulla turpeella. Ja vain painoa tuiottaen. Turve itsessään omaa solukkorakenteen, joka jokseenkin hämää tässä testissä vielä lisää.

Testin loppupuolella on toki nähtävissä, että turve alka kuivumaan kuusta enemmän, siinä missä kuusibiohiili alkaa taas jarruttaa kuivumista. Väite siitä, etteikö biohiili kuivuisi ilman kasvia, ei pidä paikkaansa, mutta on oleellista huomata miten pitkälle kuivuminen on tässä jo viety. Kuivumisen kannalta kasvi olisi imenyt pelkästä turpeellisesta versiosta kosteuden todellisuudessa nopeammin, kuin hiilellisestä versiosta. Toisaaltaan voidaan pohtia skenariota, jossa täynnä olevaan 4 litran ruukkuun on vaikea enää lisätä litra tai kaksi kasvualustaa, jotta kosteuden sitoutumista voitasiin kompensoida testin tavalla. Lisäksi biohiilellä on muita etuja kasvualustassa, kuin ne joita tässä testissä on esitetty.


Ensimmäiseen testiin nähden toiseen testiin oli lisätty myös Terracottemista niin sanottu suositusten mukainen seos. Tässä seoksessa kosteuden sitojaa oli mukana vain 0,4%. Tilavuuteen suhteutettuna, tämä teki n. millilitran Terracottemia. Tämä määrä toki turpoaa 15 kertaiseksi, mutta edusti kuitenkin suhteelliseti melko vähän verrattuna Terracottemin toista testiyksilöä, jossa määrä oli painoperusteinen.

Terracottem suositus vastaan biohiilet.
Kuten käyristä voidaan nähdä, on Terracottemin suosituksen mukainen lisäys, vain hivenen parempi kuin testin biohiiliyksilöt. Testin 26. päivänä, kuusihiili menee jopa ohi Terracottemin. Terracottemin voitokas juoksu loppuikin, kun sitä annosteltiin turpeeseen vain suositeltu määrä.

Koska Terracottemin määrä on testissä ollut suuri, haluttiin sitä testata myös biohiiltä vastaan samaan tilavuuteen perustuen. Tätä varten punnittiin 15g Terracottemia ja sen tilavuus mitattiin. Näin saatiin tilavuus, joka kerrottiin 15:sta ja tämän verran toiseen biohiiliyksilöön lisättiin biohiilltä. Biohiileksi valittiin kuusibiohiili ja paremman solukkorakenteen takia. Biohiiltä vielä murskattiin jonkin verran.


Kuusihiilen sovittaminen suurempaan Terracottem määrään yllätti. Sovitetun kuusibiohiilen kuivuminen oli yli kolmanneksen heikompaa kuin Terracottemin. Testeissä suvereenisti pärjännyt Terracottem lyötiin ns. sen omalla kotikentällä, eli tilavuudella. Tässä kohtaa lienee hyvä muistuttaa, että biohiili on täysin luonnonmateriaali, johon on lisäksi sidottu hiilidioksidia. Terracottem on taas polymeerivalmiste, jonka biohajoavuudesta ei ole kunnollisia takeita. Biohiili ei tosin hajoa, mutta sen ei luonnontuotteena tarvitsekkaan hajota.

Loppulauseet

Päälimmäiseksi testistä jäi mieleeni se, että ne suoritettiin väärin. Olisi pitänyt kyetä vakioimaan määrät tilavuuksien suhteen. Tilavuuttta olisi toki voinut kontrolloida myös painon suhteen, kun paino-tilavuussuhde olisi selvitetty. Testissä 2 lisäsin biohiiltä, mutta samalla kasvualustan määrä suhteessa kasvoi, kun käsittelin turvatta täysin kuivana. Näin biohiilen todellinen määrä vain pieneni suhteessa turpeen tilavuuteen. Ehkäpä jatkan testailua tästä jälleen viisastuneena....

Testi oli äärimmäisen pitkä ja raskas. Se sisälsi paljon taustatyötä ja lukuisia punnituksia. Lopputulos ei kuitenkaan ollut selvä ja mielestäni tämä jätti jälleen paljon kysymyksiä ilmaan. Testin perusteella voisi sanoa, että biohiilen lisäämisestä ei olisi mitään hyötyä kasvualustaan, mutta kuitenkin käytännön kokemukset sanovat toista. Biohiili on moninainen lisä kasvualustaan, joka tarjoaa monia etuja. Kosteudensitojana se on erinomainen ja tämän olen huomannut kuumina ajanjaksoina, jolloin kasvit eivät ole lähteneet nuokkumaan normaaliin tapaan. Testissä kasvualustaa vain kuivutettiin, kun todellisuudessa biohiili tasoittaa kasteluiden välissä kuivumista sitomalla ja luovuttamalla kosteutta.

Biohiili on kompleksinen, enkä tahdo edes ryhtyä yrittämään sen testailua muilla osa-alueilla.
Kosteudensitojana se tuntuu toimivan, mutta rohkenen olla eri mieltä Luken tutkimuksien suhteen, jossa riittävänä määränä pidettiin 3-5% osuutta kasvualustasta. 10 litran ruukussa tämä tekisi vain 3-5dl biohiiltä. Kun biohiileltä odotetaan merkittävää kosteudensidontakykyä kasvualustassa, sanoisin määrän olevan jossain 20-30% luokassa. Tällä määrällä kasteluväliä voidaan jo kasvattaa merkittävästi ja se riittää yli jopa muutamien päivien hellejaksojen.

Aihe kaipaa auttamatta lisää testailua, jossa keskityttäisiin biohiilen määrään kasvualustassa. Tilavuuteen perustuen. Biohiilen pienellä lisäyksellä kasvualustaan ei tavoiteta kosteutta tasoittavia ominaisuuksia ja samaan päästään jopa pienellä kasvualustan määrän lisäyksellä. Varsinaisiin sidonta ominaisuuksiin tarvitaan enemmän korkealaatuista biohiiltä. Samalla myös biohiilen muut hyvät edut lisääntyvät.

maanantai 3. helmikuuta 2020

Lämpömatto on hyvä juttu, vai onko sittenkään?

Blogiyhteistyössä: Nelson Garden

Lämpöä on käytetty idätyksissä kautta aikain. Lämpöpumppujen yleistyttyä, lämpöä ei yllättäen olekaan tarjolla ikkunalaudalla, jonka alla on aikasemmin ollut lämmin patteri. Tästä ja monesta muustakin syystä erillisten lämpömattojen käyttö on yleistynyt.

Lämpömatto toimitetaan rullalla, mutta matto oikenee lämmettyään.

Mutta mitä lämpömatto tekee? Se yksinkertaisesti lämpeää ja lämmittää sen päälle laitettuja ruukkuja ja multaa. Lämpö taas auttaa ja nopeuttaa monia siemeniä itämään. Lämpö edistää myös juurtumista.
Tuloksena on nopeammin itänyt siemen ja taimi jolla on hyvä ja vankka juuristo. Juuristo on juuri se asia josta taimi ponnistaa eteenpäin ja antaa hyvät edellytykset elinvoimaiselle kasville.

Lämpömaton käyttö on helppoa.

Nelson Gardenin lämpömatto on näppärän kokoinen lämpömatto. Se toimitetaan kivankokoisessa laatikossa. Maton koko on 22x55cm ja  matto on rullattu laatikon sisään. Matto oikenee, kunhan se ensin lämpeää. Matto suositellaan laitettavaksi puupinnalle tai solumuovin päälle. Eristävä pinta estää näin lämmön leviämisen väärään suuntaan ja kohdentaa lämmön juuri maton päälipinnalle.

Vaikka matto on kestävää muovia, sitä ei tule sijoittaa terävien pintojen päälle, eikä sitä tule käytön jälkeen rullata kasaan. Nämä molemmat asiat rasittavat maton materiaaleja, joka voi myöhemmin johtaa maton toimimattomuuteen, tai jopa vaaratilanteeseen. On kuitekin muistettava, että matto on kaikessa yksinkertaisuudessaan sähkölaite ja sitä siihen on suhtauduttava kaikesta suojauksesta huolimatta sähkölaitteena. Oikein käytettynä ja huolettuna, matto on erittäin pitkäikäinen.

Lämpömatolla itämässä olevat siemenet on hyvä suojata liialta kosteuden haihtumiselta.

Lämpömatto lämpenee nopeasti, mutta tähän vaikuttaa alusta, ympäristönlämpötila ja myös se kuinka paljon tavaraa on maton päällä, jota matto joutuu lämmittämään. Myyntipakkauksessa kerrotaan maton lämmittävän mullan noin 28-asteiseksi, mutta asia ei ole näin yksinkertainen ja asiaan vaikuttaa juurikin aiemmin mainitut asiat. Myös se, että lämpö pääsee haihtumaan huoneilmaan mullasta, vaikuttaa merkittävästi itse mullan lämpötilaan.

Sain testiini kaksi lämpömattoa, koska ensimmäinen matto ei toiminut odotetunlaisesti. Mittasin mullasta liian korkeita lämpötiloja. Toinen matto kävi selvästi viileämpänä, mutta senkin lämpötilat kävivät hieman liian korkealla. Kahden vuorokauden aikana tehty mittausjakso kertoi lämmön käyneen lähes 38°C:ssa, kun alimmillaankin se oli jäänyt karvan verran päälle 36°C. Testissä matto oli puupöydällä, jonka päällä oli muovimatto. Lämpötila mitattiin kostutetun vermikuliitin sisään asennetusta lämpötiladataloggerista. Vermikuliittilaatikko peitti noin puolet maton pinta-alasta.

Mitä haittaa sitten liian lämpimästä lämpömatosta on? Liika lämpö estää monia siemeniä itämästä, vaikka lämpö olisikin eduksi siementen itämiselle. Sopiva raja kulkee 28-29°C:ssa, jonka jälkeen itäminen alkaa heikkenemään ja estymään. Liika kuumuus ei myöskään enää edistä juurtumista ja juurten kasvua syvemmälle, kuumempaan. Myös itse kasvit ovat näin ollen kuumemmassa ja ovat huonovointisia. Liialla lämmöllä on siis enemmän haittavaikutuksia kuin etuja.

Lämpömatto käy idättämiseen, mutta myös pistokkaille ja juurien tukevoittamiseen. (Kuva: Nelson Garden)

Mitä mietteitä itse matosta? Mielestäni lämpömatto on edelleenkin hyvä asia. En ole testannut muita lämpömattoja, joten en osaa suoraan verrata Nelson Gardenin lämpömattoa toisiin. Olen kuitenkin tutustunut eri sulatuskaapeleihin, joissa on sama tekniikka käytössä. Valmistustekniikasta johtuen, uskon markkinoilla olevien mattojen olevan hyvin samanlaisia. Pohjimmiltaan matot lienevät vain toistensa kopioita ja toimivat hyvin samalla tavalla kuin aikanaan vesisängynlämmittimet. Tästä syystä en näe syytä vältellä mattoa.

Lämpö nopeuttaa chilien itämistä huomattavasti. Kuvassa Nelson Gardenin chilikapseleita.

Tärkeintä on tietää kuinka lämmin multa todellisuudessa on ja lisätä eristettä väliin, jos multa on liian kuumaa. Mullan lämpötilan mittaukseen käy halpa digimittari, jossa on pienemmän ja suurimman arvon muisti. Markkinoilta löytyy myös lämpömattojen termostaatteja, joka kytkee lämpömattoa päälle ja pois aina tarpeen mukaan. Termostaatilla saavutetaan erittäin tarkkaan haluttu lämpötila ja samalla säästyy huomattava määrä sähköä, kun matto ei koko ajan kuluta nimellistehoa.

+ Näppärä koko
+ Pieni myyntipakkaus
+ Helppo pitää puhtaana
- Kuumenee helposti liikaa
- Kuluttaa 20W sähköä taukoamatta
- Vaatii lämpötilan seurantaa mittarilla tai termostaatilla

Matot testiin toimitti PerPR.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Ravinnelaskuri eri lannoitemixeille

Tänä vuonna tulee täyteen 25 vuotta chilien kanssa touhuiluiden kanssa. Tämän kunniaksi julkaisen uuden laskurin lannoitteille, josta toivon mukaan on apua lannoitusten ja ravinnearvojen kanssa pähkäileville. Laskuri on sitä hardcore tasoa ja uskon siittä olevan iloa pienelle prosentille lukijakuntaani. Paatuneimmat chilipäät saattavat olla siitä kiinnostuneita, tai sitten eivät.

Laskuri on siis työkalu itseopiskeluun, vertailuun, seoksien ja annosteluiden etsintään. Se ei sinällään tarjoa mitään avaimet käteen ratkaisua tilanteeseen jossa käyttäjä ei entuudestaan tiedä mitään lannoituksesta. Toisin sanoen laskuri laskee valituilla lannotteilla osuman haluttuun reseptiin.

Yleisnäkymä laskurin pääsivulta.

Lannoitus näyttelee tärkeää osaa onnistumisessa ja lannoituksia olenkin pohtinut monesti ja monelta eri lähestymyskulmalta. Oikeaa lannoitusta ei ole olemassa ja tästä pitää huolen muut ympäristötekijät. Lannoituksen suhteen ei kannata sortua liialliseen tarkkuuteen, koska sillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että kasvualustasta löytyy kaikea kasvin tarvitsemaa. Tässä suhteessa laskuri on oivallinen apuväline vesiviljelyyn. Lannoituksen suhteen turve ja multa viljelykset ovat haastavia. pH:n mittaus on vaikeampaa ja multaa ei niin vain vaihdeta, jos kasvualustassa ilmenee ongelmia yli- tai alilannoituksen suhteen.

Laskurissa on valmiita ravinnearvoja ja omien lisääminen on helppoa

Jotta kasvien kanssa vältyttäisiin niin yleisiltä puutostiloilta, pitääkin sitten hieman tarkastella lannoitteiden sisältöä. Tässä kohtaa astutaan askel syvemmälle ja tässä kohtaa on hyvä ottaa esille ravinnelaskuri. Olen itse pyöritellyt lannoittamisiani excelissä ja niistä on ollut monestikin apua syiden ja seurausten etsinnässä. Lannoittamista ei siis todellakaan tarvitse vielä HC-osastolle, ja tässä kohtaa taulukkolaskennasta voi olla apua lannoituksen seurantaan tai sen muuttamiseen tiettyyn suuntaan. Kalsiumin ja magnesiumin puutos on yksi yleisimpiä ongelmia ja näin niiden puutoksiin voi alkaa varautumalla hieman aiemmin kun oireet tulevat esiin. Pian tosin on huomattavissa, että yhdistelmälannoitteet ovat hyvin kankeita ja tämä johtaa npeasti ns. varustelukierteeseen.

Lannoittaminen ja säästeliäs oikein lannoittaminen on kaksi eri asiaa. Oikein lannoittamiseen tarvitaan analyyseja, joita eivät käytä edes kaikki ammattitarhatkaan. Voidaan siis heti kättelyssä unohtaa termi "säästeliäästi oikein lannoittaminen", koska kotipuutarhuri ei tähän pysty.
Sen siaan voidaan tähdätä hieman matalemmalle ja tavoitella jotain tiettyjä tavoitteita. Tavoite voi siis olla pitää kalsiumtaso koko kauden 200mg/l arvossa tai nostaa kalium arvoon 450mg/l. Näiden laskeminen on työlästä käsipelillä, jos lannoittaminen koostuu monesta eri tuotteesta.

Laskurista löytyy valmiiksi liuta eri lannoitteita valittavaksi pudotusvalikosta


No, mitä laskuri sitten tarjoaa?
Ensimmäistä kertaa laskurieni historiassa julkaisen melko avoimen laskurin. Erikoista on myös, että tarjoan laskurista 2 eri versiota. Open Officelle ja Excelille. Laskurin käyttämisestä alempana lisää, mutta käydään tässä muutamia ominaisuuksia läpi.

- Laskurissa voi valita ravinnereseptin, joka on nippu eri ravinnearvoja tai se on jonkin toisen lannoitesarjan sekoituksen tulos. Näitä arvoja voi myös itse koostaa tai kirjoittaa ylös.
- Laskuriin voi valita omat pää- ja apulannoitteet pudotusvalikosta. (Näitäkin voi lisäillä laskuriin lisääkin)
- Laskuriin annetaan NPK, N-Ca ja N-K lannoitteet ja laskuri täsmää annostuksen valittuun reseptiin.
- Laskuriin voi valita täsmättäväksi ykkösprioriteetiksi kaliumin tai fosforin.
- Laskuriin voi antaa oman vesimäärän, johon annostelu täsmätään.
- Laskuri kertoo kuinka paljon annostelua tarvitaan vesimäärään jotta arvot saavutetaan.
- Laskuri kertoo mitkä arvot se saa osumaan suoraa valitun reseptin kanssa ja mitkä arvot jäävät vajaiksi tai mitkä arvot ylittyvät.
- Laskurin tulosta voi täydentää omalla annostuksella tai tulokseen voi ottaa avuksi täydennyslannoitteita
- Täydennyslannoitteiden kohdalla arvojen täsmäys on täysin manuaalista.
- Laskuri sisältää muutamia valmiita ravinnearvoja.
- Laskuri sisältää muutamia laskettuja arvoja lannotesarjoista (näitäkin voi lisätä tai muuttaa).
- Laskuri sisältää liudan eri lannoitteita, joita voi myös lisätä lisää


Käydäänpä sitten laskurin toimintaa läpi! (Ohje Open Office versiosta)


1. Valitse pudotusvalikosta ravinneresepti jota haluat tavoitella. Reseptit ovat tässä kohtaa vain nippu eri arvoja eri ravinteille. Reseptien joukkoon (toinen välilehti) voi lisätä myös omia arvoja tai muita tunnettuja reseptejä. Reseptin voi myös koostaa eri lannoitesarjasta, jolloin omilla lannoitteilla voi tavoitella mm. markkinoilta jo poistunutta lannoitesarjaa.


2. Laskurin laskenta perustuu fosforin tai kaliumin täsmäykseen. Valitse pudotusvalikosta haluatko, että laskuri pyrkii osumaan ensisijaisesti fosforiin vaiko kaliumiin. Yleisesti tämä kannattaa pitää fosforissa, koska fosforiarvot ylittyvät helpommin kuin kaliumin. Tätä asetusta voi toki muuttaa kun tuloksen näkee. Periaatteena kuitenkin on, että fosfori asetuksella laskin on 3-komponenttinen ja kalium valinnalla vain 2-komponenttinen. Näin ollen kalium valinnalla ei käytetä kaliumnitraatti (N-K) saraketta, koska kaliumin määrä saadaan täyteen jo NPK lannoitteesta.



3. Anna vesimäärä mihin määrään haluat lannoitteet laskettavaksi.




4. Valitse lannoitteet joita haluat käyttää. Tässä kohdassa tulee ehkä merkittävin vaatimus laskurin käytölle ja se perustuu juurikin siihen, että laskurissa pitää käyttää kolmea lannoitetta. Ensimmäiseen valikkoon pitää valita NPK peruslannoite, toiseen typpi lannoite ja kolmanteen täydentävä typpi-kaliumlannoite. Laskuri lähtee tavoittelemaan siis näiden perusteella haluttuja arvoja. Tästä johten kaikki lannoitteet eivät välttämättä toimi laskurissa, koska laskuri olettaa löytävänsä mm. fosforia NPK sarakkeen lannoitteesta, kaliumia N-K sarakkeesta ja täydentää typen viimeiseksi N-Ca sarakkeen lannoitteella. 



Tuloksena laskuri näyttää kuinka paljon lannoitteita annostellaan annettuun vesimäärään ja kuinka tästä syntyvä tulos suhtautuu halutun reseptin arvoihin. Vihreällä olevat arvot osuvat täydellisesti, punaisella olevat joko ylittyvät tai alittuvat.


5&6. Jos arvot eivät kohtaa täydellisesti, tulosta on mahdollista säätää. Riippuen eri lisälannoitteiden sisällöstä, voit joutua säätämään päälannoitteiden määrää. Kohdan 5. ja 6. säätö on siis täysin manuaalista ja säätäminen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Säätöjen kohdalla kannattaa myös muistaa, että annostukset kannattaa pitää vain sillä tasolla jolla annostus oikeasti onnistuu. Liiallinen tarkkuus luo monissa tapauksissa vain lisää epätarkkuutta.



Lopullisen säädön tuloksen näet kohdasta Tulos 2:n vertailusta. Laskurin seuraavaan versioon olenkin lisäämässä toleranssikentän, jossa käyttäjä määrittelee millä toleranssilla laskuri pitää saavutettua arvoa jo hyväksyttävänä osumana.


Lataa laskurit tästä tietokoneellesi. Ne eivät toimi nettiselaimessa.
Microsoft Excel
Reseptiin vertailulaskuri v1.0Beta-Ex.xlsx

Open Office
Reseptiin vertailulaskuri v1.0Beta-OO.ods




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...